Uusimmat kritiikit

Ilkka Tahvanainen: Tästedes pus

Carlos Lievonen
Kommentit: 0

Lea Kalenius: Tupakoin beigessä tuulessa

Reeta Holopainen
Kommentit: 0

Olavi Hölttä: Suljet vain silmäsi

Sofia Blanco Sequeiros
Kommentit: 0

Sigurður Pálsson: Runon ääntä etsimässä

Carlos Lievonen
Kommentit: 0

Laura Herva: pinnat, hankaumat

Milka Luhtaniemi
Kommentit: 0

Heikki Jalava: Olisit edes kivi

Tuomas Aitonurmi
Kommentit: 0

Jyrki Pellinen: Meren rannalla

Janne Löppönen
Kommentit: 0

Vilhelmiina Vilhunen: Lähtölaulu

Milka Luhtaniemi
Kommentit: 0

Rachel Bluwstein: Lähellä kaikki kaukaisuus

Janne Löppönen
Kommentit: 0

Satu Manninen: Korva kaupungin yllä

Veera Kiurujoki
Kommentit: 0

Pääkirjoitukset

20 kritiikkiä ja säkeenkaarikirjallisuutta!

Runouden kielenkäytössä on mielestäni aina ollut jotain queeriä. Se, miten se genrenä ei suostu asettumaan paikalleen tai määrittymään, miten se jatkuvasti haastaa totunnaisia tapoja käyttää kieltä ja raivaa tilaa vaihtoehtoisille tavoille ajatella. Se on päämäärätöntä ja jatkuvasti muuttuvaa, lukkoonlyötyjä merkityksiä ja tulkintoja pakenevaa virtaa. Se on myös taiteen muotona saavutettava – niin tuottamisen kuin levittämisenkin suhteen.

Siksi ei olekaan ihmeellistä, että usein nämä aiheet nousevat pinnalle myös temaattisilla tasoilla – joskus abstraktimmin, pyöritelleen kielen ja todellisuuden suhdetta, ja joskus taas suoremmin, kirjoittaen esiin kokemuksia yhteiskuntamme marginaaleista tai tarjoten vertaistukea ja lämpöä itsensä, maailman ja sen rakenteiden kanssa kamppaileville.

Viime vuosina feministiseksi luokitellussa runoudessa on usein painottunut naiseuden käsittely tai uudelleenkuvittelu patriarkaatissa, ja vanha kunnon ”henkilökohtainen on poliittista” -ajattelu. Vaikka tämänkaltainen poetiikka on ollut vahvasti läsnä myös osana spoken word -kulttuuria, on se viime aikoina näkynyt myös painetun kirjallisuuden rakenteissa asti. Yhtenä esimerkkinä toimii Feministisen asennekustantamo Pesän (sittemmin vaihtanut nimensä Raikuu-kollektiiviksi) perustamisena sekä sen julkaiseman esikoisen, Nelli Ruotsalaisen Täällä on pyydä enää anteeksi Tanssiva Karhu -ehdokkuudessa ja teoksen pitkälti positiivisessa vastaanotossa kirjallisuuslehdissä.

Tämän rinnalla on kulkenut kenties hiukan hiljaisemmalla volyymillä queeriksi luokiteltu kirjallisuus, joka on usein abstraktimpaa, kehon ja sukupuolen politiikkaa tutkivaa tekstiä. Nämä teokset ovat herkästi kallistuneet tietynlaiseen genrehybridiyteen, erilaisten ilmaisujen hallituun sekamelskaan. Sellaiseen kirjallisuuteen on viime vuosina luettu esimerkiksi Maria Matinmikon Kolkka ja Taneli Viljasen teokset.  

Olemme julkaisseet 20 uutta kritiikkiä, ja koonneet toimittajien suosituksiin 6 queeriksi tai feministiseksi luokiteltua teosta vuosilta 2021-2022. Käykää tsekkaamassa ja lukemassa, ja tietenkin tukekaa paikallisia vähemmistötaiteilijoita ennemmin kuin Pride-krääsää markkinoivia konglomeraatteja ja luokaa vaihtoehtoisia verkkoja taiteen levitykselle ja tuottamiselle.

Tehkää runozine omista runoista seuraavaan open mic -tilaisuuteen.

Ostakaa runozine seuraavassa open mic tilaisuudessa.

Terveisin,

Daniil Kozlov

”päätoimittaja”


Runografi on päässyt alkuun tömähdellen (sanan hyvässä merkityksessä)!

Runografi on ollut olemassa vasta tovin, mutta pinnan alla on ehtinyt tapahtua yhtä ja toista! Bugien korjailun ja toiminnallisuuksien hiomisen […]

Tervetuloa Runografiin

Vau. Se on tosiaan julki. Tätä on vaikeaa tajuta, koska vaikka Runografi aukeaa lukijoille vasta tänään, olen viettänyt sen kanssa […]


helmi?Helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarvi?Runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliitti?Monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppi?Kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimija?Toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertoja?Kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsä?Ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatu?Kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!?HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...?HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.