Yaseen Ghaleb

Lauri Vanhala, Andy Willoughby, Kalle Niinikangas, Kasper Salonen (kääntäjä)
Stigma
80 sivua
Enostone 2021
ISBN 9789527389737
helmiHelmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarviRunsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliittiMonoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppiKaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimijaToimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertojaKertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän on pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsäIkimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatuKävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.
Vierailijakritiikit
tuomasaitonurmi
Olen informaatikko, kriitikko ja esseisti Helsingistä. Runoudessa minua kiinnostavat niin ruumiillisuus kuin ympäristö, ihmisten väliset suhteet kuin luonnonilmiötkin. Ajatuksella tehdyt kokeilut innostavat aina. Proosan ja runon rajoilla tapahtuvilla asioilla ja genrehybrideillä – kuten esseemäisiä elementtejä sisältävillä runoteoksilla – on sydämessäni erityinen paikka.

Kylmettyneen sydämen loputon odotus

tuomasaitonurmi

Kirjan ensimmäinen runo “Bagdadin muurit” piirtää näkyville hyväksikäytön ääriviivat. Puhuja on salakuljettajan armoilla, ja kun hänet heitetään tienposkeen, hän on sekä elossa että kuollut; yhä oma itsensä mutta vailla toivoa.

Yaseen Ghalebin runokokoelma näyttää monin tavoin, miten muurit ja aidat ovat yhä pystyssä vaikka maailmasta piti tulla kylä. Idän ja lännen raja kuvataan toistuvasti piikkilangaksi. Raskaita kokemuksia ei pyyhi pois “Pohjolan pilvien nyyhkintäkään”, ja jäljelle jää kylmä sydän. Vastaanottokeskuksen arjen “jäätävä yksitoikkoisuus” tulee iholle. Vähäeleiset rivit tiivistävät paljon kokemuksia: “Vaatteet vain kasautuvat / ja kuten maahanmuuttajat, puhelimetkaan eivät nuku: / kaikki tämä ympäröi minua”.

“Näkymätön Helsinki”-osasto alkaa todella vahvalla runolla, joka näyttää toisenlaisen Suomen toteavasti, iskevästi ja tarkkanäköisesti. Suomeen turvapaikanhakijana saapunut on kulttuurisesti ulkopuolinen, pitää sanomalehtiä käsissään vain postia jakaessaan, mutta tulevaisuudessa voi olla toisin: “Me olemme Kalevala, / jota ei ole luettu vielä.” Harvoin on ”vielä”-sanassa ollut vastaava voima, toivo.

Ghalebin tyylissä konkreettisen yksityiskohtainen, kuvakielinen ja abstrakti vuorottelevat. Välillä niin käy samassa runossakin, ja tekstit hyppivät rekisteristä toiseen: “Seinä on epätodellisen valkea / tuhrittu värikkääksi valokuvilla. / Sääkin on huono, / kuin huoran huumori.” Pitkiä säerunoja täydentävät suorasanaiset lyhyet tekstit, jotka on aseteltu kirjaan sivuttain. Puhuja ei tunne enää olevansa kuollut eikä elävä, mutta tunnistaa yhä itsessään rakkauden.

Kääntökirjan toinen puoli on englanniksi. Ratkaisu on toimiva erityisesti runojen saavutettavuuden kannalta, ja yhteistyönä tehdyt käännökset eri kielille tuntuvat onnistuneilta, niissä vaikuttaa sama energia. Vain paria suomenkielistä sanavalintaa olisin hionut. 

Runoilija on kirjoittanut autobiografisen teoksensa asuessaan vastaanottokeskuksessa. Vaikka kokoelmassa on paljon synkkää ja kylmää, mukana on myös haaveita ja rakkautta. Odottaminen lävistää kirjan ja tiivistyy lopun Godot-vertauksessa. Aika ennen henkilöpapereiden saamista näyttäytyy vankeutena, eikä puhuja nöyrry aiheettomaan kiitollisuuteen. Loputon odotus vie identiteetin, ja jotkin kokemukset muuraavat sydämen umpijäähän.

tuomasaitonurmi
Olen informaatikko, kriitikko ja esseisti Helsingistä. Runoudessa minua kiinnostavat niin ruumiillisuus kuin ympäristö, ihmisten väliset suhteet kuin luonnonilmiötkin. Ajatuksella tehdyt kokeilut innostavat aina. Proosan ja runon rajoilla tapahtuvilla asioilla ja genrehybrideillä – kuten esseemäisiä elementtejä sisältävillä runoteoksilla – on sydämessäni erityinen paikka.

Kommentit kritiikkiin

Vastaa


helmiHelmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarviRunsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliittiMonoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppiKaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimijaToimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertojaKertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän on pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsäIkimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatuKävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.
Avainsanat