Ajattelurunoutta nykymiehen vaikeuksista

Kirja alkaa ilmoituksella: ”runo on tutkimusraportti.” Vihollinen täynnä tekstiä on ajattelurunoutta, joka liikkuu esseistisen ja aforistisen tyylin rajapinnoilla. Osa kirjan teksteistä ovat sellaisinaan tiiviitä aforismeja; toisinaan ajatuksen kuljetus on pitkäkestoista ja vie parin aukeaman verran. Aforismeista jotkin ovat hauskoja tai jäävät mietityttämään, jotkin eivät kolahda minuun tai tunnu kovin tuoreilta.

Kokoelma ironisoi keskiluokkaa ja nykypäivän valkoisen heteromiehen vaikeuksia usein niin, että asiat viedään äärimmäisyyksiin. Eräässä runossa puhuja lähtee metsään vapautuakseen ja sanoo kuolevansa siellä keuhkokuumeeseen muutamassa kuukaudessa, mutta: ”mitäpä siitä? ainakin / kuljen esi-isieni jäljissä kohti jotain uutta.” Millaisia merkityksiä liittyy puhujan mielikuvaan menneisyyden miehestä, joka pyöräilee maantietä ylpeänä ja vetää hiililastia perässään? Se jätetään lukijan ratkaistavaksi, ja hyvä niin. ”[V]allankumoukselle tekisin vain vahinkoa – – uusi maailma / ei tarvitse minua”, toteaa puhuja ikään kuin luovuttaisi, mutta silmäkulmassa voi nähdä pilkkeen.

Länsimaisen sivilisaation hulluuden kuvaukseen olisin kaivannut lisää yksityiskohtia. Rakkaudesta kirja tarjoaa lempeitä, lämpimiä ajatuksia, jotka tuntuvat usein erittäin tosilta, vaikka olisivatkin aiemmin kuultuja – hyviä palauttaa mieleen joka tapauksessa.

Kieli on usein asiatekstimäisen toteavaa: ”psykologisesti tämän tulkinta on mielenkiintoinen / jos unohdetaan psykologien olevan väärässä”. Paikoin lauseenvastikkeita ja adverbeja olisi voinut poistaa, jotta säkeiden sointi olisi hioutunut: ”– – ne ovat sama, / ei mitenkään piilotellen tai mystisesti, / vaan muistuttaen elämästä ja hajoamisesta”. Vahvimmillaan kieli soljuu runoissa kauniina: ”lepikon kuolleet lehdet / happamoittavat maata / jotta runot voisivat kukkia.” Runot ovat tietoisia rytmistään, siitä mitä säkeiden välisillä siirtymillä saa aikaan.

Teoksen tekstit avautuvat varsin nopeasti; itse kaipaan ajattelurunoudelta koettelua, oman ajatteluni rajojen venytystä, yllätyksellisyyttä ja tarkkaa muodon tajua. Tässä kirjassa on oraalla monia hyviä piirteitä. Voin suositella kokoelmaa niille, joita kiinnostaa alkaa tutustua perinteisiä lahjakirjoja vakavampaan aforistiseen runouteen.