Kummituseläin odottaa kapitalismin loppua
Palkitun turkulaisen runoilijan Juha Kulmalan kuudes kokoelma RESET sisältää nykyhetken kommentaaria ja maailmanlopun tuntua, ja joskus niitä on vaikea erottaa toisistaan. Kokoelmassa puhuja tekee tarkkoja oivalluksia systeemistä, jossa bisnes on olosuhde kuten maisema.
Teoksessa elämää nähnyt mies asemoituu ulkopuoliseksi tarkkailijaksi systeemissä, joka ajautuu yhä syvemmälle omaan mahdottomuuteensa. Minämuotoinen puhe välittää inhimillisen näkökulman ympäristössä, joka tuntuu hallitsemattomalta pyörteeltä. Minämuodon rinnalla käytetään paljon passiivia, joka korostaa ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmaa ilman vaikuttamisen mahdollisuutta. Tarkkailija ei kuitenkaan ole kyyninen, eikä ironialla varustautunut, vaan tuntuu vilpittömältä.
Teoksessa ollaan Turussa, runoilijana Turussa. Tunnistettava paikka juurruttaa teoksen maailmaa ilahduttavasti kohti konkreettista. Turkulaisuudelta tuntuvat myös pubeissa käyminen ja oluet, maskuliininen runoilijuus.
Kieli on monimerkityksistä aforistisella tavalla – ei vaikeaselkoista, vaan oivaltavaa. Kielestä avautuu jatkuvasti uusia tasoja, historioita ja assosiaatioita. Teoksen laajuus on hengästyttävä: samalle aukeamalle mahtuvat niin SKDL, reality porn star ja valmuskat, jotka kasvavat kuten aina. Aiheiden ja kuvien tykityksestä huolimatta teoksen rytmi kantaa ja lukeminen on helppoa.
RESETissä kukkii arkipäivän hiljainen anarkia: norkoilu on toivottavaa ja on sallittua keskittyä vain kahviin. RESET on olennaisesti kapitalismikriittinen teos. Se kommentoi kokemusta yhteiskunnasta, jossa “ainoastaan raakalaisilla on enää varaa sivistykseen, sähköautoon, kotitonttuun”.
Sivujen ulkopuolella elää kummituseläin. Kummituseläimet ovat pieniä yöeläjiä, joita pidetään elävinä fossiileina. Niiden elinympäristö on ollut laajempi, mutta nykyään se on rajoittunut Kaakkois-Aasian saarille. Kummituseläin ilmestyy teoksen sivuille alussa ja lopussa, kun sivulla on vain yksi rivi ja hiljaista, sivilisaation roina on poissa. Vahvat viimeiset sivut laittavat kuvittelemaan sitä mitä ei haluaisi.
Lopuksi haluaisin vielä mainita löntistä ja öllöstä. Löntti valmistuu pannulla ruuaksi, mutta mikä on outo öllö, joka ehkä muuttaa kaiken tai ainakin yhden miehen ajattelun? Muuten hyvin pikkutarkan ja yksityiskohtaisen kokoelman ollessa kyseessä on mielenkiintoista pohtia, mitä löntti ja öllö lopulta edustavat.
Kommentit kritiikkiin