Kari Aronpuro, Tuomas Taskinen (toim.)

Rouheimmat

sommittuma 1960-2021
345 sivua
ntamo 2021
ISBN 9789522158512
Olen helsinkiläinen runoilija, kriitikko ja runouslehti Tuli & Savun toimittaja. Opiskelen teoreettista filosofiaa Helsingin yliopistolla. Runoudessa – niin runoilijana kuin kriitikkonakin – minua kiinnostaa eniten kielen mahdollisuus avata näkymiä jotka muutoin jäisivät piiloon. Toisin sanoen kaikki se, johon voi yltää vain kieliteitse.

Pitkän ja monimuotoisen kirjoittanuran tehneen (ja sitä yhä jatkavan) Kari Aronpuron runoista on koottu uusi valikoima, Tuomas Taskisen toimittama Rouheimmat. Kuvaa Aronpuron uran laajuudesta antaa pian Rouheimpien jälkeen ilmestynyt Kootut runot I – IV (Palladium Kirjat, 2022), jonka kokonaismitta on 1800 sivun paikkeilla. Kootuista runoista kuitenkin puutuu vuoden 2014 teos pelkkää barnumia, joka on itsessään yli 300-sivuinen. Oman runotuotantonsa lisäksi Aronpuron katalogista löytyy myös proosa- ja suomennostöitä. Laajuutta tuotannolla siis riittää.

Ja niin riittää myös edellämainittua monimuotoisuutta – tähän Rouheimmat tarjoaa kattavan näkymän. Laajempaa runouden keinojen skaalaa ei heti tule vastaan. Kansien välistä löytyy listoja, käsin kirjoitettuja tekstejä, useita eri kieliä, konkreettista runoutta, löydettyä runoutta, Heideggeria tamperelaisittain, jne. jne. Iso osa runoista käsittelee tavalla tai toisella kieltä itseään: sitä, millä tavoin kieli toimii, luo merkityksiä ja yksinkertaisesti on. Sitä, miten muoto, konteksti ja kieli (kuten suomi, ruotsi, ranska, kiina) vaikuttavat kieleen.

Monimuotoisuutta korostaa entisestään se, etteivät valikoiman runot ole missään ennaltamäärätyssä järjestyksessä, eivät kronologisessa tai temaattisessa. Näiden sijaan runot ottavat teoksessa sommittuman muodon. Aronpuro itse on kuvaillut sommittumaa “ennustamattomuuden ja rakenteen, organisaation ja muutoksen” leikiksi. Termi on peräisin Gilles Deleuzelta ja Félix Guattarilta – siitä voi lukea tarkemmin Taskisen kirjoittamista toimittajan jälkisanoista.

Sekä rakenteensa että runojensa kautta Rouheimmat puhuu sekoittumisen, kronologioiden unohtamisen ja uudelleenluennan puolesta. “Älkäämme siis ripustautuko runojen ‘pysyvyyteen’: jokaisessa lukutapahtumassa ne aukeavat uusina, jos olemme virittyneet sille herkistymään”, sanoo Taskinen jälkisanoissaan.

Aronpuron runo vuodelta 1994, kokoelmasta Pietas, Rouheimpien sivulta 34, kiteyttää mielestäni hyvin tämän tekstien äärellä ajan viettämisen nautinnon:

“Eksyimme kirkkaan ojan sillalle / nojasit kaiteeseen, olit onnellinen / että on pinta / että on heijastukset / pohja ja pohjan tapahtumat / että mielensä voi sijoittaa mihin tahansa kerrokseen // eksyneenä kirkkaan veden äärellä

Olen helsinkiläinen runoilija, kriitikko ja runouslehti Tuli & Savun toimittaja. Opiskelen teoreettista filosofiaa Helsingin yliopistolla. Runoudessa – niin runoilijana kuin kriitikkonakin – minua kiinnostaa eniten kielen mahdollisuus avata näkymiä jotka muutoin jäisivät piiloon. Toisin sanoen kaikki se, johon voi yltää vain kieliteitse.

Kommentit kritiikkiin

Vastaa


helmi?Helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarvi?Runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliitti?Monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppi?Kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimija?Toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertoja?Kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsä?Ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatu?Kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!?HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...?HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.
Suodattimen selitykset
  • helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
  • runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
  • monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
  • kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
  • toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
  • kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
  • ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
  • kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
  • haha! -kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
  • hmm…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.