Saaga Suonvieri

Koiranuni
96 sivua
Filologinen klubi 2022
ISBN 9789526981246
Oululainen kirjoittaja ja lukija. Elääkseen kirjoittaa mainoksia. Etsin runoudesta ilmaisuvoimaista, persoonallista, tuoretta kieltä, rosoisuutta ja kiinnostavaa ajattelua. Jotain tummaa. Huomaan lähestyväni teoksia usein ideologiakriittisestä näkökulmasta. Kriitikkona tykkään tarttua teoksiin, jotka ovat saaneet ristiriitaisen vastaanoton tai jotka on joidenkin toimesta lytätty. Matkani runouteen alkoi, kun Harry Salmenniemen Texas, sakset haukuttiin niin kiinnostavasti, että se oli pakko lukea.

Kiinalaiset turistit vaeltavat pohjoisen pikkukaupungin kaduilla. Rovaniemellä kasvaneena tämä maisema on minulle tuttu. Saaga Suonvieren esikoisteoksessa Koiranuni pohjoinen maisema on mielessä ja kielessä. Enkä nyt puhu luontomaisemasta, johon pohjoisuus useimmiten pelkistyy. Koiranunessa ”hiljaisuudessa kasvanut” puhuja sanoittaa mielenmaisemaa, henkistä perintöä: runot kertovat perheestä, lapsista, kasvusta ja runoudesta.

Turistit, jotka katsovat kaikkea puhelimensa takaa konkretisoivat puhujan kokemaa kohtaamattomuutta. Koiranunen kodeissa asuu puhumattomia isiä, onnettomia äitejä ja yksinäisiä lapsia. Teos piirtää maisemansa tarkasti lukijan mieleen.

Teoksen kieli on pelkistettyä, arkistakin. Toisinaan lukijan odotukset särkyvät yllättäviin sanavalintoihin. Jonkin toisen teoksen kohdalla voisin kutsua sitä leikittelyksi, mutta tässä se ei tunnu siltä, vaan vaihtoehdon etsinnältä, selviytymiskeinolta, pakotieltä:

Ko-ko-naisina / nielletyt sanat

Jotkin säkeet on erotettu omalle sivulleen, kursivoitu ja tavutettu. Tavutus on perinteisesti ollut askel kohti lukemaan oppimista. Näissä säkeissä lukemaan opetteleva oppii lukemaan muutakin kuin sanoja: hiljaisuuksia, huolenpitoa, sukupolvien ketjua. 

mi-nä opin luke-maan / hengityksiä lauseidenväleissä.

Vahvan omaäänistä teosta vaivaa ajoittainen epätasaisuus. Aforistinen runo kertoo itsestäänselvyyden; kieli jää välillä arkisuudessaan latteaksi:

Hylätyn juna-aseman laituri / vanha nainen yskii keuhkojaan pihalle / muoviroskien häävalssi tuulessa // Kerran olin kaunis / Kerran olin elossa

Runoilijuuden romantisointi on klisee, mutta kontrasti pohjoisen hiljaisuuteen on otettava huomioon. Runoilijan on löydettävä omat sanansa, vaikka ympärillä on salaisuuksia ja puhumattomuutta.

Koiranunen kissamotiivi yhdistää tytöt, naiset ja kissat – kaikkia uhkaa väkivalta, paitsi sitä, joka vilkuttaa mekaanisesti kiinalaisen ravintolan tiskillä. Teoksen onnenkissa kertoo aivan toista tarinaa kuin esimerkiksi Aino Vähäpesolan romaanin kissasymboli, vaikka molemmat teokset ovatkin maailmankatsomukseltaan feministisiä. Vähäpesolan romaanissa itseään voi etsiä aivan rauhassa, omilla ehdoillaan. Koiranunen pohjoisessa se ei ole mahdollista, sellaista sosiaalista ja kulttuurista pääomaa ei ole. Koiranuni sijoittuukin samaan kulttuuriseen ympäristöön ja ilmapiiriin kuin Karin Smirnoffin jättisuosioon noussut Jana Kippo -romaanitrilogia, Nina Wähän Perintö (WSOY 2020) ja Ella-Maria Nuttin Pohjoisessa kahvi on juotu mustana (Johnny Kniga 2023). Teoksia yhdistää myös keskittyminen perhesuhteisiin. Koiranuni kirjoittaa sukupolvien välisen yksinäisyyden näkyväksi vahvoin säkein:

Vasta kun isät ovat unessa / pojat kertovat heille totuuden

Oululainen kirjoittaja ja lukija. Elääkseen kirjoittaa mainoksia. Etsin runoudesta ilmaisuvoimaista, persoonallista, tuoretta kieltä, rosoisuutta ja kiinnostavaa ajattelua. Jotain tummaa. Huomaan lähestyväni teoksia usein ideologiakriittisestä näkökulmasta. Kriitikkona tykkään tarttua teoksiin, jotka ovat saaneet ristiriitaisen vastaanoton tai jotka on joidenkin toimesta lytätty. Matkani runouteen alkoi, kun Harry Salmenniemen Texas, sakset haukuttiin niin kiinnostavasti, että se oli pakko lukea.

Kommentit kritiikkiin

Vastaa


helmiHelmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarviRunsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliittiMonoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppiKaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimijaToimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertojaKertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän on pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsäIkimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatuKävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.