Virpi Alanen

SERENDIPII

poeettisia eläimiä = poetic animals
56 sivua
Lyhyttavara 2022
ISBN -
Olen helsinkiläinen kriitikko ja suomentaja. Erikoisalaani ovat runous ja romaanisen kielialueen kirjallisuus. Runoudessa nautin siitä, että jokin voi mennä yli hilseen ja silti tuntua valtavan merkitykselliseltä.

Serendipisyys tarkoittaa odottamatonta löytöä tai sattuman kautta saatua oivallusta. Virpi Alasen Serendipii on sekä tällaisten löytöjen tulos että kutsu poeettiselle löytöretkelle.

Teos koostuu aseemisesta kirjoituksesta, joka on sana- ja kuvataiteen väliin sijoittuva taidemuoto. Aseeminen kirjoitus ei ole tekstiä tavanomaisessa mielessä, koska se ei välitä kielellisiä merkityksiä vaan on avointa lukijan tulkinnoille. Suomessa aseemisesta kirjoituksesta on tunnettu muun muassa Karri Kokko. Alasen teoksessa sivulle on aseteltu riveihin hahmoja, jotka muistuttavat eläimiä, mutta jotka voidaan tulkita myös kirjoitusmerkeiksi.

Kun teos itse ei kanna vakiintuneita merkityksiä, mieli alkaa etsiä kiinnekohtia kaikesta tekstiä sisältävästä. Uudissana ”serendipii” tuo mielee linnunlaulun – voisiko kyseessä olla yhden ”poeettisen eläimen” nimi? Takakannessa tekijä kertoo pohtineensa, millaista olisi ”kirjoittaa elollisin hahmoin”. Hän sanoo pyrkineensä kirjoittamaan ”niin, että mielessäni luontaisesti virtaavat muodot pääsisivät kulkemaan kirjoitusmaisesti, vapaasti, mutta samalla tarkasti, kuvan ja kirjoituksen välimaastossa”.

Eläinten lisäksi teoksen hahmot tuovat mieleen piktogrammit eli kuvakirjoituksen. Kaikki tuntevat egyptiläiset hieroglyfit, mutta myös kiinalaiset kirjoitusmerkit saivat alkunsa kuvakirjoituksesta. Jopa meidän käyttämämme latinalaisten aakkosten a-kirjain oli alunperin härkää esittävä merkki! Ja näin mielleyhtymät ovat käyneet täyden kierroksen, eläimistä kirjoituksen historiaan ja takaisin eläimiin. Myöhemmin teoksessa esiintyy myös kuvia eri tavoin asetelluista kivirykelmistä. Ihmiset ovat kautta aikojen kasanneet kiviä kulkureittien merkiksi, patsaiksi ja temppeleiksi. Serendipii kokeilee, miten kivillä voisi kirjoittaa.

Teosta ei tarvitse lukea perinteisellä tavalla kannesta kanteen. Sen sijaan voi antaa mielen harhailla sivuilla ja lähteä seuraamaan päähän juolahtaneita assosiaatioita.

Olen helsinkiläinen kriitikko ja suomentaja. Erikoisalaani ovat runous ja romaanisen kielialueen kirjallisuus. Runoudessa nautin siitä, että jokin voi mennä yli hilseen ja silti tuntua valtavan merkitykselliseltä.

Kommentit kritiikkiin

Vastaa


helmi?Helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarvi?Runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliitti?Monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppi?Kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimija?Toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertoja?Kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsä?Ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatu?Kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!?HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...?HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.
Suodattimen selitykset
  • helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
  • runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
  • monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
  • kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
  • toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
  • kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
  • ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
  • kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
  • haha! -kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
  • hmm…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.