Äidinkieli ja äidinmaa

Burma on kaakkoisaasialaisen Myanmarin tasavallan virallinen kieli. Kielitieteellisesti se luokitellaan sinotiibetiläisten kielten kuntaan yhdessä noin viidensadan muun Itä-Aasian kielen kanssa. Burman kielellä on yli 40 miljoonaa puhujaa. Minä en ole yksi heistä. Ye Yint Thet Zwen runoutta lukiessani joudun siis tukeutumaan Lauri Vanhalan suomennokseen sekä Ye Yint Tin Aung Moen, Zwe Hay Hman ja Mya Than Nyuntin yhteistyössä runoilijan kanssa laatimiin englanninkielisiin käännöksiin.

Helsingissä asuvan Ye Yint Thet Zwen toisessa runokokoelmassa Menetetty polku burma on kuitenkin yksi vaihtoehdoista. Kolmikielisessä kokoelmassa burman kiehtovat kirjasimet löytyvät suomen ja englannin välistä, mistä ne tuntuvat suorastaan uuttavan minulle hiljaisia graafisia merkityksiään käännöksiin osion molemmin puolin.

Ye Yint Thet Zwen runous on kaikessa perinteisyydessään eleganttia. Sen rikas kuvakieli onnistuu tuomaan henkilökohtaisuuksien kautta esiin yleismaailmallisia ilmiöitä: ”Olen kauneuden kauppias, / jonka päivällinen on epävarma.” Teksti ei kainostele vaikeidenkaan aiheiden edessä. Sota ja muut vääryydet ovat runoissa etualalla, mikä johtuu varmasti kirjoittajan omasta aktivistitaustasta ja hänen synnyinmaansa poliittisesta tilanteesta.

Menetetyn polun loppuun liitetyn esittelyn perusteella Ye Yint Thet Zwe on ennen Suomeen asettautumistaan asunut Thaimaassa, Malesiassa, Singaporessa ja Japanissa. Runossaan ”Saavuin yöaikaan Eurooppaan” hän luonnehtii maanosaa yksinkertaisesti maana, vetenä ja ilmana, joissa ”Hitlerin natsismi kukoisti”. Näin pakenija kuvaa pakonsa määränpäätä, ja lähes essentialisoivaan luonnehdintaan on vaikea olla yhtymättä. Toisen maailmansodan aikana Saksalla oli Neuvostoliiton naapurin mielestä oikeus puolustaa itseään; nyt Israelilla on Venäjän naapurin mielestä oikeus puolustaa itseään, sillä onhan Suomellakin oikeus puolustaa itseään, vaikka sitten ironisesti nimetyllä Daavidin lingolla.

Mikään ei ole suuressa mittakaavassa ollut pitkään aikaan hyvin, jos koskaan. Ehkä siksi Ye Yint Thet Zwen runoissa toistuu äidin hahmo, joka esiintyy jo runoilijan esikoiskokoelman nimessä We hate war, mother! Menetetyn polun nimikkorunossakin puhuteltu äiti edustaa turvallista arkea sekä lohtua vastoinkäymisten edessä, mutta alkuperäiskielen tärkeyttä korostavassa kolmikielisessä teoksessa hän edustaa myös äidinkieltä ja kenties jotakin kiihkomielistä isänmaata hellempää yhteisöllisyyden perustaa. Äiti myös paljastaa karun todellisuuden ja kyynisyyden turruttamat tunteet: ”Ole hyvä äläkä itke äiti! / Täynnä tuskaa / olemme puskeneet läpi uuden vuoden, / nostattaen sodan kiihkoa.” Tai kuten englanninnoksessa sanotaan, ”by rasing the speed of war”, eli nostattamalla sodan kiihkoa, jos kiihkosta halutaan puhua.

Rauhantahto nousee Menetetyssä polussa lopulta päällimmäiseksi teemaksi, tosin kuvaston tasolla se kietoutuu vahvasti myös runsaiden luontokuvausten virittämään harmonian tuntuun. Teosta kokonaisuudessan kuvaa erinomaisesti sen lopettavat säkeet: ”Lopettakaa taistelu, lopettakaa viha… / lopettakaa sota!” – ”Stop the war, stop the hatred… / stop the hated war!”

Käännösten jo esiin tulleiden sekä yksittäisten muiden pienten epäjohdonmukaisuuksien perusteella voisi sanoa suomennoksenkin kaivanneen esimerkiksi Kasper Salosen oikolukua, jonka tulkitsen kirjan tietojen perusteella tarkastaneen ainoastaan englanninkieliset käännökset. Suomennoksen ja englanninnoksen pieniä eroja ihmetellessä on myös huomioitava, että Vanhalan käännös perustuu englanninkieliseen versioon, joten se on jo lähtökohtaisesti askelta kaumpana alkuperäistekstistä. 

Mainittakoon eroja korostaakseni vielä vaikka runo ”Pieni kyyhkyni (2)”, jonka kertosäe toistuu englanniksi ensin ”My little dove” ja sitten ”My dear little Dove”. Suomennoksessa hokema taas saa joka säkeistössä uuden muodon: ”Pieni kyyhkyni”, ”Pieni lintuseni”, ”Rakas kyyhkyläiseni”, ”Voi pieni kyyhkyseni” ja ”Rakas pikku kyyhkyni”. Vanhalalla on varmasti perusteensa valinnalle, mutta niitä on vaikea lähteä edes arvailemaan, kun burmalaisessakin versossa näyttäisi olevan englanninnoksen tavoin vain kaksi toistuvaa tapaa aloittaa säkeistöt.

Ehkä juuri käännösten aiheuttaman hankauksen vuoksi monikielinen teos on ilahduttava tapa tutustua uuteen kieleen ja kulttuuriin. Jos burmankielinen runous kiinnostaa, Ye Yint Thet Zwe on vaihtoehtojen vähäisyydestä huolimatta erinomainen paikka aloittaa, eritoten tällaisessa maailmantilanteessa.