Margaret Atwood

Hilkka Pekkanen (kääntäjä)

Kipeästi

runoja
140 sivua
Otava 2023
ISBN 9789511426189
Olen helsinkiläinen kriitikko ja suomentaja. Erikoisalaani ovat runous ja romaanisen kielialueen kirjallisuus. Runoudessa nautin siitä, että jokin voi mennä yli hilseen ja silti tuntua valtavan merkitykselliseltä.

Margaret Atwood (1939–) on tunnettu yhteiskunnallisista romaaneistaan, jotka sijoittuvat usein dystooppiseen tulevaisuuteen. Hänen runoteoksensa Kipeästi sen sijaan katsoo menneisyyteen ja pohtii ajan kulumista, ikääntymistä ja kuolemaa. Alunperin vuonna 2020 nimellä Dearly ilmestynyt teos käsittelee myös Atwoodin perusteemoja, kuten naiseutta ja ympäristötuhoa. 

Atwood aloitti kirjallisen uransa nimenomaan runoilijana vuonna 1961 ja on julkaissut kaikkiaan 18 runoteosta. Häneltä on aiemmin julkaistu suomeksi nide Myös sinun nimesi (WSOY 2001), jossa on kaksi kokoelmaa yksissä kansissa. On piristävää lukea vaihteeksi perinteistä, yksittäisistä runoista koostuvaa kokoelmaa. Suomenkielisessä nykyrunoudessa kun runouden yksikkö tuntuu nykyään olevan pikemminkin teos. 

Kokoelman tyyli on puheenomainen, jutusteleva, ja kieli helposti lähestyttävää. Keskeinen teema on ajan kuluminen, mikä ei 80-vuotiaalta tekijältä ole yllättävää. Runoissa muistellaan lapsuutta ja surraan kuolleita läheisiä. Teos on omistettu kirjailijan edesmenneelle puolisolle Graemelle, joka sairasti dementiaa. Suhde menneisyyteen on kuitenkin usein etäännytetyn ironinen, ja kipeitäkin aiheita lähestytään huumorilla. Esimerkiksi kuolleen rakastetun muistoa verrataan sarjakuvien katkoviivalla piirrettyyn näkymättömään mieheen.

Runouden suhde aikaan on kiinnostava. Kuten teoksen esipuheessa todetaan, runo julkaistaan aina ”myöhässä” suhteessa kirjoitusajankohtaan – ja nykyään, internetin ja sosiaalisen median aikakaudella, epäsuhta on syventynyt entisestään. Toisaalta runoutta verrataan teoksessa zombiin, joka ei anna menneisyyden kuolla: ”Käsi olkapäällä. Melkein käsi: / Runous on tullut vaatimaan sinut omakseen.”

Runous on myös siitä ihmeellistä, että se voi yhdellä säkeellä tehdä kaukaisesta menneisyydestä nykyisyyttä, kuten runossa ”Skyyttien esiinkaivuu”. Muinaisen paimentolaiskansan hurjia soturinaisia kuvaava runo muistuttaa, että naisten elämä on edelleenkin melkoista selviytymistaistelua: ”Täällä he ovat, nimettömät, / edelleen jotenkin kanssamme. / He tiesivät miten kävi. / Tietävät miten käy.”

Ajan hammas puree myös kieleen: sanatkin vanhenevat. Muutama kokoelman runo perustuu tiettyihin vanhahtaviin englannin kielen sanoihin, mikä on tietenkin suuri haaste suomentajalle. Kokoelman nimikkorunossa ”Hartaasti” (”Dearly”) sana dearly on suomennettu hartaasti, mikä toimiikin kohtalaisen hyvin: ”Se on vanha sana, väljähtynyt. / Toivoin hartaasti. / Ikävöin hartaasti. / Rakastin häntä hartaasti.” Kokoelman nimi ei kuitenkaan ole Hartaasti vaan Kipeästi. Ratkaisu on perusteltu, sillä runojen tunnelma ei ole erityisen harras. 

Atwood ei runoilijana nouse aivan proosateostensa tasolle, mutta hänen runoihinsa kannattaa silti ehdottomasti tutustua. 

Olen helsinkiläinen kriitikko ja suomentaja. Erikoisalaani ovat runous ja romaanisen kielialueen kirjallisuus. Runoudessa nautin siitä, että jokin voi mennä yli hilseen ja silti tuntua valtavan merkitykselliseltä.

Kommentit kritiikkiin

Vastaa


helmi?Helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarvi?Runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliitti?Monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppi?Kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimija?Toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertoja?Kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsä?Ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatu?Kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!?HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...?HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.
Suodattimen selitykset
  • helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
  • runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
  • monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
  • kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
  • toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
  • kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
  • ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
  • kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
  • haha! -kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
  • hmm…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.