Maria Savela

Kasvu
364 sivua
ntamo 2023
ISBN 9789522158956
Olen runoudentutkimukseen ja ekokritiikkiin erikoistunut kotimaisen kirjallisuuden tohtorikoulutettava Helsingin yliopistosta. Olen aiemmin kirjoittanut runouskritiikkejä Nuoreen Voimaan ja tietokirjakritiikkejä Bibliophilokseen ja Joutseneen. Kriitikkona olen kiinnostunut erityisesti ihmisen luontosuhdetta, ympäristö- ja eläinaiheita käsittelevästä runoudesta sekä yhteiskunnallisiin teemoihin nivoutuvasta lyriikasta. Suhtaudun kuitenkin innolla runouden lajiin ylipäätään ja syvennyn uteliaisuudella kaikenlaisiin runoteoksiin.

Maria Savelan toinen runoteos Kasvu on lyyrinen järkäle, joka vilisee muistoja, tunnelmafragmentteja, siivekkäitä olentoja, neilikoita, kasvukipuja ja viittauksia balettiin. Pääasiassa hengittävistä ja tiiviistä säerunoista rakentuva monisäikeinen kudelma kimpoilee yksilön elämänkaaren erilaisissa vaiheissa ja tarjoaa temaattisia aineksia naiseuden problematiikkaan, näkymättömyyteen ja nähdyksi tulemiseen sekä muistamisen olemukseen. Välillä koetun sanoittaminen ja taide itsessään asettuvat metalyyrisen puntaroinnin kohteeksi: ”Jos puhut tai kirjoitat tilanteesta vauhdikkaasti, / voit käyttää teonsanaa. // Tällöin voi olla kysymys // kaatumisesta, törmäämisestä / huristelemisesta alamäkeen tai laskeutumisesta alas.” Runojen itsetietoisuus ulottuu toisinaan myös typografiaan, joka leviää sivuille kuin tanssi.

Savelan teos on runokirjaksi poikkeuksellisen mittava ja sisällöllisesti runsaudensarvi, vaikka yksittäiset runot eivät pääsääntöisesti ole pitkiä. Laajasta kokonaisuudesta on vaikeaa esittää eheärajaista tulkintaa, mikä lienee ollut tavoiteltu lopputulos. Sekä Kasvun ärsyttävyys että lumovoima perustuukin siihen, että teos kieltäytyy tarjoilemasta lukijalle koherenttia kasvun kaarta tai täyttä tulkinnallista tyydytystä. Savela rakentaa kekseliästä runokieltä, joka vuoroin virtaa assosiatiivisesti, vuoroin pysähtyy lakonisiin toteamuksiin, joihin ajankuvaa, kuten lapsuuden vaatimattomuutta, havainnollistavasti kiteytyy: ”Meillä ei ollut videokameraa, ei fonduekattilaa. / Lainaan kirjastosta VHS-kasetin.” Runojen puhujapositiot vaihtelevat, ja välillä kokevasta minästä tulee tarkkailtu hän, mikä hämmentää kokonaisuutta entisestään.

Kirjan otsikko ohjaa tulkitsemaan, että Kasvun runsaus ja moniaineksisuus leikittelevät tietoisesti kehitysromaanin (bildungsroman) piirteillä, joihin olennaisesti kuuluu päähenkilön kasvun ja henkisen kypsymisen kuvaaminen. Tällaista myös runojen puhuja välillä kiusoitellen vihjailee: ”ajattelin olla se romaani / joka uppoutuu kertojan oppihistoriaan // nyt kuitenkin on minun mahdollista pitää vain vähä puheet (- -)”. Savelan runoteos on kehitysromaanin härnäilevä lyyrinen vastine, joka ei tarjoaa eheää kasvutarinaa vaan erilaisia kasvun, ihmisyyden ja taiteilijuuden aineksia, jotka asettuvat kokonaisuuteen niin kiehtovasti, että pientä tiiliskiveä muistuttavaan runokirjaan tekee heti mieli tarttua uudelleen. 

Olen runoudentutkimukseen ja ekokritiikkiin erikoistunut kotimaisen kirjallisuuden tohtorikoulutettava Helsingin yliopistosta. Olen aiemmin kirjoittanut runouskritiikkejä Nuoreen Voimaan ja tietokirjakritiikkejä Bibliophilokseen ja Joutseneen. Kriitikkona olen kiinnostunut erityisesti ihmisen luontosuhdetta, ympäristö- ja eläinaiheita käsittelevästä runoudesta sekä yhteiskunnallisiin teemoihin nivoutuvasta lyriikasta. Suhtaudun kuitenkin innolla runouden lajiin ylipäätään ja syvennyn uteliaisuudella kaikenlaisiin runoteoksiin.

Kommentit kritiikkiin

Vastaa


helmiHelmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarviRunsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliittiMonoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppiKaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimijaToimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertojaKertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän on pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsäIkimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatuKävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.