Guillaume Apollinaire

Janne Salo (kääntäjä)
Alcools
342 sivua
Kustannusliike Parkko 2024
ISBN 9789527302194
Olen enemmän tai vähemmän vapaa kirjoittaja ja filosofian maisteri, siis ehkä "filosofi". Kriitikkona kirjoitan usein filosofiasta ja käännöskirjallisuudesta. Runoudessa pidän erityisesti kielellisistä kokeiluista ja visuaalisuudesta, mutta myös perinteisempi, luovuudessaan kaunis kielenkäyttö tekee minuun usein vaikutuksen.

Guillaume Apollinairen Alcools on yksi ranskalaisen modernismin kulmakivistä. Perinteitä vastaan kapinoivan teoksen voisi sanoa edustavan tyylillisesti symbolismin ja futurismin yhdistelmää, vaikka lopputulos on aivan oma suuntauksensa. Alcoolsin runot ovat epätavanomaisia muun muassa välimerkkien käytön suhteen (niitä ei ole). Lisäksi runoissa esiintyy sekaisin lukemattomia eri klassisia mittoja, kansanomaisempia rytmejä sekä tietenkin uudempaa vapaata mittaa. Symbolisteilta ammentava, metaforia ja vertauksia kuhiseva kieli sekä runojen unenomaiset logiikat ennakoivat myös selvästi Apollinairen innoittamaa surrealismia.

”Valkovuokko ja akileija

Työnsivät nuppujaan puutarhassa

Missä melankolia nukkuu

Rakkauden ja ylenkatseen välissä”

Omalaatuiset ja jopa irrationaaliset runot ovat vahvasti kiinni kirjottajansa inhimillisissä kokemuksissa. Mukana on paitsi 1900-luvun nopeasti muuttuvan maailman ihmettelyä myös useita kirjoittajan tuttavuuksille omistettuja runoja sekä hänen rakkauselämästään ammentavia tekstejä. Muistot ja kokemukset yhdistyvät moninaisiin taiteista omaksuttuihin vaikutteisiin, muinaiset myytit ajan uusimpaan teknologiaan. Maantieteellisesti runojen keskiössä on useimmiten Pariisi, mutta Apollinairen matkat ympäri Eurooppaa tulevat myös esiin Alcoolsin sivuilla: ”Muistatko asemien loputtoman orpouden / Kuljimme kaupungeissa jotka kieppuivat päivät päästään / Ja öisin oksensivat päivien auringon”. Kiihtyvää nykyaikaa heijastava teos hypähtelee paikasta ja ajasta toiseen, aiheesta seuraavaan. Sen runojen pituudet ja rytmit vaihtelevat arvaamattomasti, sanastot ja viittauskohdat ovat monenkirjavia.

Yksi tapa ymmärtää Alcoolsia on lukea sitä vasten aikansa laajempia moderneja taidevirtoja. Apollinaire itsekin kirjoitti ihailemistaan uusista kuvataiteen suuntauksista, erityisesti kubismista, ja hän ajatteli, että on koittanut ”kohteen havaitsemista ja havainnon esittämistä tutkivan käsiteellisen taiteen aika”. Alcoolsia edelsikin Apollinairen essee  ”Kuljemme kohti aivan uudenlaista taidetta”. Suomennoksen avausesseessä puolestaan Tuija Vertainen toteaa, että Alcools osaltaan ”vei lukijansa kohti aivan uudenlaista runoutta”.

Tämä uudenlaisen runouden taidonnäyte on nyt ilmestynyt suomeksi kokonaisuudessaan ensimmäistä kertaa. Janne Salo on ansioitunut ranskalaisen avantgarden suomentajana, ja Alcoolsin käännöstä onkin ilo lukea. Suomentajan jälkisanoissa esiin nouseva taustatyö on ilmeistä paitsi teoksen lopun runsaissa huomioissa myös runojen itsensä harkitussa jäljessä, jota ranskan taitaja voi kaksikielisessä laitoksessa verrata vierellä eri mitoissa sointuvaan, usein myös riimittelevään alkuperäistekstiin. 

Alcools puhuttelee yhä, sen alkoholit päihdyttävät ja viinit ovat vain kypsyneet ajan mittaan.  Rajattomien kontrastien ristivedossa avautuu uusia tapoja kokea ja tulkita tätä modernisteilta perimäämme maailmaa.

Leiskuvan ginin sähköistämät

Pariisin päihtyneet illat

Raitiovaunut vihreät valot selkäpiissään

Mennen tullen kiskoillaan

Sovittavat konehulluuttaan musiikiksi

Olen enemmän tai vähemmän vapaa kirjoittaja ja filosofian maisteri, siis ehkä "filosofi". Kriitikkona kirjoitan usein filosofiasta ja käännöskirjallisuudesta. Runoudessa pidän erityisesti kielellisistä kokeiluista ja visuaalisuudesta, mutta myös perinteisempi, luovuudessaan kaunis kielenkäyttö tekee minuun usein vaikutuksen.

Kommentit kritiikkiin

Vastaa


helmiHelmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarviRunsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliittiMonoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppiKaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimijaToimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertojaKertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän on pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsäIkimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatuKävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.