Aika Huusko

Liike olen

runoja lavalle ja muihin tiloihin
54 sivua
Haaras 2022
ISBN 9789526999128
Olen helsinkiläinen kriitikko ja suomentaja. Erikoisalaani ovat runous ja romaanisen kielialueen kirjallisuus. Runoudessa nautin siitä, että jokin voi mennä yli hilseen ja silti tuntua valtavan merkitykselliseltä.

Aika Huuskon esikoiskokoelman nimi Liike olen kuvastaa hyvin sen sisältöä. Esikoisteoksille tyypillisesti sen keskiössä on minuus ja identiteetin pohtiminen, ja verbit ovat yksikön ensimmäisessä persoonassa. Tuo minuus ei kuitenkaan ole valmis vaan jatkuvassa liikkeessä, mitä teoksen nimen käännetty sanajärjestyskin ilmaisee. ”En pysy näissä huoneissa, näissä / liikkeen tyhjentävissä kalustekatalogeissa”. Levotonta vaikutelmaa lisäävät toistuvat viittaukset lähtemiseen, pakenemiseen ja ulospääsyn etsimiseen.

Puhuja tarkastelee identiteettiään niin sukupuolen, äitiyden kuin suomalaisuuden näkökulmasta. Runoissa viittaillaan Eino Leinoon ja isänmaallisiin lauluihin, mutta ne hyväksytään osaksi itseä vasta karnevalisoinnin kautta (”Nökturne”). Omemmalta tuntuu suomalainen muinaisusko, jonka kolmijakoiselle sielukäsitykselle (Itse, Löyly ja Ihmisenhaltija) omistetaan useampikin runo. Skeptikko voisi todeta, että mitä kaukaisempi asia, sitä helpompi sille on antaa haluamiaan merkityksiä.

Teoksen edetessä puhuja oppii hyväksymään, että minuus jää aina keskeneräiseksi. Sinänsä tärkeät oivallukset ilmaistaan usein latteutta hipovalla, self helpiä muistuttavalla tavalla: ”Elämä on hyväksyä eri versiot itsestään”. En kutsuisi teosta terapiarunoudeksi, mutta ajoittain se puhuu samankaltaista itseavun kieltä, jota on viime aikoina näkynyt runoudessa aiempaa enemmän, esimerkiksi Harri Hertellin teoksissa.

Huusko on aiemmin tullut tunnetuksi myös lavarunoilijana, ja teoksen alaotsikko onkin ”Runoja lavalla ja muihin tiloihin”. Fyysisten tilojen lisäksi runoissa esiintyy myös erilaisia mielentiloja voimakkaista luontokokemuksista eroottiseen kiihkoon. Osa runoista sopii selvästi myös esitettäväksi, kun taas joissakin käytetään keinoja, jotka toimivat juuri sivulta luettuina. Esimerkiksi sulkeita käytetään ehdottamaan vaihtoehtoista lukutapaa: ”Harjuhyppyrini // Kiito(s)ratani // Pitkä lähtöselvitykseni” […] kesken kaiken loikkasin revon(/tulien) teille”. Keino on hieman ärsyttävä, sillä se aliarvioi lukijan kykyä löytää tekstistä monimerkityksisyyttä.

Sulkeiden käyttö on osa laajempaa ongelmaa. Ilmaisu on monin paikoin hieman tukossa, mukaan on ahdettu liikaa. Vanha neuvo ”Kill your darlings” voisi olla paikallaan: ihan jokaista sanaleikkiä ja mieleenjuolahdusta ei tarvitse jättää tekstiin. Tukkoista vaikutelmaa vahvistaa myös riviväli, joka on osassa runoja liian kapea.

Huuskon levottomuutta ilmaiseva – ja herättävä – verbaalinen tykittely on parhaimmillaan ansiokasta. Pienellä viilauksella runot kuitenkin hengittäisivät paremmin.

Olen helsinkiläinen kriitikko ja suomentaja. Erikoisalaani ovat runous ja romaanisen kielialueen kirjallisuus. Runoudessa nautin siitä, että jokin voi mennä yli hilseen ja silti tuntua valtavan merkitykselliseltä.

Kommentit kritiikkiin

Vastaa


helmi?Helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarvi?Runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliitti?Monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppi?Kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimija?Toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertoja?Kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsä?Ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatu?Kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!?HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...?HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.
Suodattimen selitykset
  • helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
  • runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
  • monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
  • kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
  • toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
  • kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
  • ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
  • kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
  • haha! -kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
  • hmm…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.