Juhani Ahvenjärvi

Pärskeet
41 sivua
Teos 2024
ISBN 9789523635616
Olen runoudentutkimukseen ja ekokritiikkiin erikoistunut filosofian tohtori ja kirjallisuudentutkija Helsingin yliopistosta. Kriitikkona olen kiinnostunut erityisesti ihmisen luontosuhdetta, ympäristö- ja eläinaiheita käsittelevästä runoudesta sekä yhteiskunnallisiin teemoihin nivoutuvasta lyriikasta. Suhtaudun kuitenkin innolla runouden lajiin ylipäätään ja syvennyn uteliaisuudella kaikenlaisiin runoteoksiin.

Toisinaan runouden lukeminen tuntuu raukealta kuin leppeässä metsässä samoilu, ja juuri sellaisen kokemuksen Juhani Ahvenjärven yhdeksäs teos Pärskeet tarjoaa. Ahvenjärven tyylille uskolliset, tiiviit ja havaintokeskeiset runot kulkevat kesästä talveen ja tarkentavat katseen vuodenaikojen koskettamiin maisemiin sekä hetkien vähäeleiseen liikkeeseen. Runojen puhuja tiirailee Näsijärvelle laiturin alta, ihmettelee kallioiden äänetöntä voimaa, sienestää syksyisessä metsässä ja kuuntelee pakkasen natinaa öisen talon rakenteissa. Modernistisesta perinteestä ammentavien askeettisten runojen kieli on parhaimmillaan sykähdyttävän ilmaisuvoimaista: ”Juuri nyt / juna seisoo sillalla, / aurinko kompuroi roihuten esiin.”  

Pärskeet rakentaa korutonta ylistystä ympäristön hiljaisille yksityiskohdille, jotka hälinään tottunut nykyihminen helposti sivuuttaa: ”Miten tulla toimeen kallioitten kanssa? / Tekeytymällä pieneksi? Ei, vaan / olemalla valppaana ja ottamalla vastaan / hiiskumattomat puhelut.” Runoissa rauha ja raukeus löytyvät luonnosta, kun taas ihmiset näyttäytyvät maiseman uuvuttavina elementteinä, joita puhuja karttelee: ”tunnissa on ihmispaljous turruttanut aistit”. Teoksessa tematisoituu hiljaisuuden, havainnoinnin ja yksinäisyyden merkityksellisyyttä korostavaa eetos, joka runojen muotokielen lisäksi yhdistää Ahvenjärven teosta modernistiseen perinteeseen, erityisesti sotienjälkeisen modernismin runouteen.

Vaikka Ahvenjärven riisutut runot häilyvät paikoitellen aforistisen tiiviyden ja latteuden rajoilla, tarkoin harkittu ja täsmällinen kieli on pääasiassa nautinnollista ja ennen kaikkea rauhoittavaa luettavaa. Kiireen, älylaitteiden ja erilaisen kohinan täyttämässä maailmassamme soisin mahdollisimman monen löytävän Pärskeiden äärelle. Ahvenjärven teos kannustaa lukijaa pysähtymään ja aistimaan, maadoittumaan osaksi tätä kaikkea eläväistä, jota lukuiset yksityiskohdat rakentavat.

Olen runoudentutkimukseen ja ekokritiikkiin erikoistunut filosofian tohtori ja kirjallisuudentutkija Helsingin yliopistosta. Kriitikkona olen kiinnostunut erityisesti ihmisen luontosuhdetta, ympäristö- ja eläinaiheita käsittelevästä runoudesta sekä yhteiskunnallisiin teemoihin nivoutuvasta lyriikasta. Suhtaudun kuitenkin innolla runouden lajiin ylipäätään ja syvennyn uteliaisuudella kaikenlaisiin runoteoksiin.

Kommentit kritiikkiin

Vastaa


helmiHelmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarviRunsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliittiMonoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppiKaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimijaToimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertojaKertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän on pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsäIkimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatuKävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.