Mikko Andelin

Asetelmia ajasta
runoja & kuvia
165 sivua
Nysalor 2021
ISBN 9789527275511
helmiHelmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarviRunsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliittiMonoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppiKaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimijaToimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertojaKertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän on pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsäIkimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatuKävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.
Vierailijakritiikit
tuomasaitonurmi
Olen informaatikko, kriitikko ja esseisti Helsingistä. Runoudessa minua kiinnostavat niin ruumiillisuus kuin ympäristö, ihmisten väliset suhteet kuin luonnonilmiötkin. Ajatuksella tehdyt kokeilut innostavat aina. Proosan ja runon rajoilla tapahtuvilla asioilla ja genrehybrideillä – kuten esseemäisiä elementtejä sisältävillä runoteoksilla – on sydämessäni erityinen paikka.

Lempeää sukunostalgiaa ja tunnistettavia hetkiä

tuomasaitonurmi

Runous voi olla keino pysäyttää aika asetelmiksi. Mikko Andelinin kokoelmassa lapsuus, perhe ja ylisukupolvinen historia tiivistyvät kieleltään selkeiksi runoiksi. Teos koostuu 25 numeroidusta osiosta, joista jokainen pitää sisällään yhden pidemmän runon, yhden lyhyemmän tuokiokuvan/aforismin ja yhden vanhan valokuvan. Osiot on myös otsikoitu: ”Kello”, ”Alku, ”Varpaat”, ”Kosketus”. Puhujan suvun kokemukset limittyvät Suomen lähihistorian käänteisiin, ympäröivään luontoon, kulttuuriin ja tapoihin.

Runojen arkiset havainnot ovat monesti nokkelia, parhaimmillaan aforistisesti kiteytyviä: ”täydellinen hiljaisuus on ääni / tila jossa kuulee muistonsa”. Hiihtämisen kanssa tuskailu lienee monelle tunnistettavaa: ”tasaisellakin / raahaudun kuin kivi”. Lapsen tunnusteleva uteliaisuus maailmaa kohtaan piirtyy herättelevästi: ”ymmärrys ympäröi meitä / kunhan uskaltaa koskea”. Runollisia värähdyksiä voi avautua, kun kääntää katseen ympäristöön, esimerkiksi takkatuleen: ”hehku avaa hämärään / tutun polun”.

Kirjan tyylillinen yhtenäisyys häilyy paikoin, koska osa runoista on loppusoinnullisia, osa taas modernimpaa säerunoutta. Puhekielisemmät muotoilut, kuten ”tottakin kai”, tuntuvat välillä häiritsevän koukeroisilta. Joskus loppusoinnut luovat lisää lempeää lapsuusnostalgiaa: ”hiekan rapina / kertoo paikasta / missä oleva / täyttyy taiasta”. Sanat ovat usein suuria ja abstrakteja, ja vaikka monien runojen kokemukset ovat jaettuja, ympäripyöreys voi ajoittain jättää etäälle: ”mikään asia missään / ei pysy paikallaan”. Valokuvat täydentävät tekstejä ja konkretisoivat sitä, minkä tuntua sanoilla koetetaan tavoittaa.

Yleispätevä tunnistettavuus mahdollistaa sen, että monet teksteistä sopisivat luettavaksi käyttörunoutena vaikkapa juhlatilaisuuksissa. Kirja päättyy mainioon kokeiluun: lyhyistä tuokiokuvista/aforismeista on poimittu viimeiset, kursivoidut rivit kollaasiksi, joka toimii itsenäisenä runona hienosti; siirtymät ovat yllättävyydessään virkistäviä.

Kokoelman tekstien ja kuvien muodostama maailma on lintukoto. Lapsuudenperheen arjen muistelusta nousee esiin erityisesti rakkaus, joka pysyy meissä vuosikymmeniä. Runot näyttävät, miten perinteet vaikuttavat ja saavat pitämään asioita tärkeinä tai pyrkimään päämääriä kohti. Tunnelma on nostalginen ja erityisesti isovanhempiin, joille kirja on omistettu, puhuja suhtautuu todella arvostavasti.

tuomasaitonurmi
Olen informaatikko, kriitikko ja esseisti Helsingistä. Runoudessa minua kiinnostavat niin ruumiillisuus kuin ympäristö, ihmisten väliset suhteet kuin luonnonilmiötkin. Ajatuksella tehdyt kokeilut innostavat aina. Proosan ja runon rajoilla tapahtuvilla asioilla ja genrehybrideillä – kuten esseemäisiä elementtejä sisältävillä runoteoksilla – on sydämessäni erityinen paikka.

Kommentit kritiikkiin

Vastaa


helmiHelmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarviRunsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliittiMonoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppiKaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimijaToimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertojaKertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän on pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsäIkimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatuKävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.
Avainsanat