Jyri Vartiainen

Kootut runot III
136 sivua
ntamo 2024
ISBN 9789522159236
Olen Juho Narsakka, helsinkiläinen kritiikko ja vapaa kirjoittaja. Runoudessa nautin siitä, että se on vapaa kieleen kohdistuvista säännöistä ja odotuksista. Runous on jotain enemmän.

Kun teoksen nimi vihjaa poimintoihin vuosikymmenten saatossa julkaistuista runoista, voi yllättyä huomatessaan, että kysymys on vajaassa vuosikymmenessä tuotteliaasti lyriikkaa ja proosaa julkaisseen kirjailijan humoristisesti nimetystä uusien runojen kokoelmasta. 

Jyri Vartiaisen kaksi aiempaa runokokoelmaa ovat olleet yli 200 sivuisia, mutta näihin verrattuna Kootut runot III on suorastaan taloudellinen, pituutta on reilu kolmasosa vähemmän. Nimen lisäksi teoksia yhdistää sarjallisuuden vaikutelmaa lisäävä yhtenäinen ulkoasu.

Runografin arviossa Vartiaisen Koottujen runojen toisesta osasta Tuomas Aitonurmi pohtii, ”mitä Vartiaisen runoudelle tekisi, jos häneltä julkaistaisiin temaattisesti yhtenäisiä kokoelmia erillisinä kirjoina sen sijaan, että tulisi lisää Koottuja runoja.” Ainakaan vielä emme saa tietää. Mielestäni Vartiaisen teoksen rönsyävyys on kuitenkin virkistävää nykyrunouden piirissä, jossa kokonaisuuksien järjestäminen enemmän tai vähemmän totalisoivan teeman alle on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Kootut runot III koostuu kahdeksasta numeroilla nimetyistä osastoista. Vartiaisen runot ovat tiiviitä, harvoin yli puolen sivun mittaisia. Niiden arkinen, puhutteleva ote tuo mieleen beat-runouden. Vartiaisen aiemmasta runoudesta tuttu keskeinen tehokeino on yllättävien asioiden yhdisteleminen: ”Sana / kuten iglu. // Räppärin haastattelu. // Kaikki mahtuu / päivän siivilästä.” Monessa runossa abstraktimmat oliot ja konkreettiset esineet käyvät vuoropuheluun keskenään: ”Yritin kolmesti / sen jälkeen aika venähti / narkoottinen sarja iltoja. // Ennen / ja lähes vieraana itselleen. // Maitohorsma / tai pölykapseli.”

Beatista muistuttaa niin ikään arkisen romantisointi. Kaikki on romanttista, kuten Charli XCX laulaa yhdellä kuluneen vuoden menestyneimmistä levyistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ympärillä olevassa maailmassa ei nähtäisi elon rujompaa puolta. Kiinnostuin eniten luokkayhteiskuntaa kuvaavista runoista, joiden myötä teos kiinnittyy vahvemmin ympäröivään yhteiskuntaan:

”Jos luokkaerot aiemmin pysyivät hupparin alla piilossa maakunnassa / nyt ne ilmestyivät pornoistuneen räikeinä / vaikka tavallaan itsekin olin ’valmiina syntynyt / porvari’ / vailla / vanhaa rahaa / kuin vuohenkavioiden / kultaharkot minä / putosin keskelle patsaita / ja määyin.”

Olen Juho Narsakka, helsinkiläinen kritiikko ja vapaa kirjoittaja. Runoudessa nautin siitä, että se on vapaa kieleen kohdistuvista säännöistä ja odotuksista. Runous on jotain enemmän.

Kommentit kritiikkiin

Vastaa


helmiHelmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarviRunsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliittiMonoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppiKaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimijaToimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertojaKertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän on pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsäIkimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatuKävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.