Aulis U. Lehtinen

Vesiesiintymiä

67 sivua
Kaarna Kustannus 2022
ISBN 9789526503301
Olen helsinkiläinen kriitikko ja suomentaja. Erikoisalaani ovat runous ja romaanisen kielialueen kirjallisuus. Runoudessa nautin siitä, että jokin voi mennä yli hilseen ja silti tuntua valtavan merkitykselliseltä.

Aulis U. Lehtisen Vesiesiintymien pääosassa on nimen mukaisesti vesi. Runoissa kuvataan veden merkitystä elämän kehtona ja ihmiselämän mahdollistajana sekä käsitellään ilmastonmuutoksen aiheuttamia vesikriisejä ja puhtaan juomaveden epätasaista jakautumista maailmassa.

Tekijä on turkulainen runoilija, joka vuonna 2012 voitti Runo-Kaarina -kilpailun esikoisteoksellaan Painaja. Hän on myös julkaissut äänirunoalbumin Varjoaine (2022). Teoksen rungon muodostaa tarinallinen kaari, joka ulottuu elämän synnystä nykyaikaan ja sen yli. Monen muun nykyrunoteoksen tavoin Vesiesiintymiä haastaa ihmiskeskeisen maailmankuvan. Vesi esiintyy kokijana ja toimijana: ”Se etsii rantaa, jotta saattaa löytää itsensä / tietää olevansa aava, jota maa rajaa / Se havaitsee pohjan syvyytensä alla”.

Kun ihmiset ilmestyvät maan päälle, heihin viitataan ”puhujina”, ja juuri puhe yhdistää ihmiset veteen: ”Puhe tulee vedelle tutuksi / vesi puheelle / ja soljuminen niitä yhdistää”. Ihmiset pyrkivät hallitsemaan vettä ojilla ja kanavilla, mutta vesi mukautuu ihmisten tahtoon vain osittain. Joskus vettä ei tule ollenkaan, toisinaan taas rankkasateet pyyhkivät ihmisasutuksen mennessään.

Teoksen loppupuolella esiin nousevat paitsi globaalit ympäristökriisit, myös ihmiskunnan sisäinen eriarvoisuus. Pisteet siitä, sillä joskus ekokriittinen runous unohtaa ihmisten väliset erot ja valtarakenteet. Kuvasto tosin voisi olla vähemmän stereotyyppistä ja keinot hienovaraisempia. Vesiesiintymissä asetetaan vastakkain globaalissa pohjoisessa asuva keskiluokkainen mies, joka läträä puhtaalla vedellä mielin määrin, ja globaalissa etelässä asuva rutiköyhä nainen, joka vaeltaa lapsilaumoineen kuivuneelle vedenottopaikalle.

Kertovan ja usein varsin suorasanaisen runouden vastapainoksi on vapaampaa assosiaatiota ja kielellistä leikittelyä. Silmään – tai korvaan – pistävät varsinkin äänteelliset vastaavuudet: ”esivesi / veden edeltäjä”, ”lampia, lammikoita, lompoloita”, ”muste leviää mereen, värit / värisevät / varisevat”. Keino tuo mieleen veden loiskunnan, lorinan, litinän ja monet muut äänet. Läpi teoksen toistuva äänteiden leikki luo myös yhtenäisyyden tuntua runojen välille. Teos onkin parhaimmillaan silloin, kun sen kieli muuttuu veden kaltaiseksi. Toivoisin, että Lehtinen veisi ilmaisuaan entistä leikkisämpään ja kielellisesti tiheämpään suuntaan. 

Olen helsinkiläinen kriitikko ja suomentaja. Erikoisalaani ovat runous ja romaanisen kielialueen kirjallisuus. Runoudessa nautin siitä, että jokin voi mennä yli hilseen ja silti tuntua valtavan merkitykselliseltä.

Kommentit kritiikkiin

Vastaa


helmi?Helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarvi?Runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliitti?Monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppi?Kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimija?Toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertoja?Kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsä?Ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatu?Kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!?HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...?HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.
Suodattimen selitykset
  • helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
  • runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
  • monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
  • kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
  • toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
  • kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
  • ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
  • kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
  • haha! -kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
  • hmm…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.