Olen enemmän tai vähemmän vapaa kirjoittaja ja filosofian maisteri, siis ehkä "filosofi". Kriitikkona kirjoitan usein filosofiasta ja käännöskirjallisuudesta. Runoudessa pidän erityisesti kielellisistä kokeiluista ja visuaalisuudesta, mutta myös perinteisempi, luovuudessaan kaunis kielenkäyttö tekee minuun usein vaikutuksen.

Uusi on laadukkaasti valmistettu, painava, kuvaa ja runoa yhdistävä teos. Serkukset, kirjailija Katri Tapola ja kuvataiteilija Selja Raudas, ovat tehneet vastaavaa yhteistyötä ennenkin, ja läheinen työsuhde yhdistää taiteenlajit saumattomasti kirjan sivuilla. 

Teos koostuu joukosta muotokuvia sekä naiseutta ja ikääntymistä käsitteleviä runoja. Kuvituksen vesiliukoiselta musteelta vaikuttava väri seuraa naisellisten kasvojen uurteita ja leviää lukuisten ulkonäköjen muotoihin kauniin yksinkertaisesti. Tekniikka synnyttää viehättävää jälkeä ja se taipuu moneen suuntaan. Paikoin väri leviää haalemapana, lähes aavemaisena, joskus taas viiva tummuu huomattavasti ja rajaa kasvojen juonteita elävästi ja selväpiirteisesti. Monipuolisuus estää monotonisuuden, ja teos on alusta loppuun runsas.

Kuvien oheen liitetyt enimmäkseen lyhyet runot heijastavat maalausten minimalismia. Asettelu muistuttaa idän klassisista runomuodoista, kuten haikuista, joiden kalligrafian oheen perinteen suuret nimet usein tuottivat minimalistisia mustemaalauksia.

“Niin kuin valo siirtyy, niin kuin auringon asema, / kuin tuuli, varjo ja ilmavirta, niin minä käännän / vastoinkäymiseni ja siirryn siirtymän myötä.” 

Siinä, missä kuvitus vilisee eri-ikäisiä kasvoja, pysyy kuvia säestävien runojen puhuja samana runosta toiseen. Kyseessä on ikääntynyt nainen joka etsii, löytää ja jakaa lukijan kanssa vanhenemisen tuottamia iloja ja oivalluksia. Sävy on positiivinen ja voimaannuttava, mikä tietenkin pyrkii kääntämään päälaelleen naisen fyysiseen kauneuteen kohdistuvat odotukset ja nuoruudesta riippuvaisen ihmisarvon. Patriarkaalinen perusoletus tuntuu nykymaailmassa ilmeisen asiattomalta, mutta sen sisäistetyistä vaikutuksista ei ole tunnetasolla helppoa vapautua. Ikäsyrjintä on monessa yhteydessä aivan yhtä todellista kuin sukupuolten eriarvoisuus, vaikka siitä puhutaan huomattavasti vähemmän.

Teoksen edustama feminismi on varsin perinteistä sikäli kun se pidättäytyy selkeässä sukupuolibinäärissä ja sen vastakkainasetteluissa. Naisen voima syntyy enimmäkseen naiseuden painottamisesta, ei sukupuolirakenteiden dekonstruoimisesta tai naisiin kohdistuneiden odotusten perusteellisesta kyseenalaistamisesta: “Olen nainen, saatana. / Antakaa yhden kerran jotain, mikä päihittäisi minut.” Asetelma ei vähennä Uuden naisen kompleksisuutta. Kuvituksen myötä puhuja tuntuu suorastaan liukuvan kehosta toiseen, edustavan monipuolisuudessaan kaikkia naisia, tai ainakin puhuttelevan heitä yhtenäisenä yleisönä. Hän on vanhuutensa viisastama ja vapaa – erinomainen muistutus siitä, mitä vanhuus voi parhaimmillaan olla.

“Kaiken jälkeen. // Miksi olisin entiseni? Olen nykyiseni.”

Olen enemmän tai vähemmän vapaa kirjoittaja ja filosofian maisteri, siis ehkä "filosofi". Kriitikkona kirjoitan usein filosofiasta ja käännöskirjallisuudesta. Runoudessa pidän erityisesti kielellisistä kokeiluista ja visuaalisuudesta, mutta myös perinteisempi, luovuudessaan kaunis kielenkäyttö tekee minuun usein vaikutuksen.

Kommentit kritiikkiin

Vastaa


helmi?Helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarvi?Runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliitti?Monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppi?Kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimija?Toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertoja?Kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsä?Ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatu?Kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!?HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...?HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.
Suodattimen selitykset
  • helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
  • runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
  • monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
  • kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
  • toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
  • kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
  • ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
  • kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
  • haha! -kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
  • hmm…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.