Ville Vanhala

Pikku-Politska pesee jalkansa suihkulähteessä

69 sivua
Aviador 2021
ISBN 9789523810273
Olen informaatikko, kriitikko ja esseisti Helsingistä. Runoudessa minua kiinnostavat niin ruumiillisuus kuin ympäristö, ihmisten väliset suhteet kuin luonnonilmiötkin. Ajatuksella tehdyt kokeilut innostavat aina. Proosan ja runon rajoilla tapahtuvilla asioilla ja genrehybrideillä – kuten esseemäisiä elementtejä sisältävillä runoteoksilla – on sydämessäni erityinen paikka.

Ensituntuma kokoelmaan on, että kieli rikasta mutta ei laveaa, sitä on luettava tarkkaan. Aluksi minun on vaikea päästä kommunikaatioyhteyteen runojen kanssa, ja syntyy kysymyksiä, joiden vastaukset ovat kaukana. Ehkä vieraus on tarkoituksellista – se on mainittu teemana kirjasta tehdyssä lehtijutussa. Löydän lopulta tarttumapinnan tunteista ja aistimuksista: havinan harmaasta äänestä, tukahdetusta huudosta, pidätellystä itkusta, aavistuksesta, että oikea teko onkin väärä. Runot ovat erityisen vahvoilla hidastaessaan lyhyisiin hetkiin, tilanteisiin ja asetelmiin.

Kokoelmassa seikkailevan Politska-hahmon nimi vie ensin ajatukseni itärajan taakse. Neuvostoaikojen tunnelmista muistuttavat eräässä runossa mainitut jonot hartaine odotuksineen. Hakukone tuo ”Politska”-nimelle myös joitain Ukrainaan liittyviä tuloksia, mutta mysteeriksi jää, mihin kaikkeen nimivalinta lopulta kytkeytyy.

Uusi vaihde menee päälle, kun ”Pikku-Politska huomaa juhlapöydässä joutuneensa väärään seuraan / ja karkaa”, jonka jälkeen sanat asettuvat allekkain ja tapahtuu monenlaista, kokoelman nimikin tulee vastaan. Lopulta: ”Vihreä spiraali oikenee kesäkuuksi”, mittakaava ja aikakäsitys laajenevat. 

Pikku-Politskan rakkaudentunnustus kenkäkaupan myyjälle on suosikkini kirjassa. Lukija tempautuu mukaan pitkän runon vahvaan liikkeeseen. ”Höyhenen kevyessä tanssissa näen sinun tanssisi, ilosi kolikosta taskussasi kun olet vielä lapsi. Näen salaiset seikkailusi, haaveesi ja pelkosi jotka unohdat kun kasvat – –”, välähtää hetki josta avautuu mahdollisuuksien maailma. Runon osioissa ajatuksen virta kiertyy yhä uudelleen takaisin itsensä luokse. 

Vuoropuhelujakin teoksessa käydään, toisina osapuolina pullojenkerääjä ja uskostaan humaltunut maallikkosaarnaaja. Erityisesti ensin mainitun kanssa keskustelut etenevät yllättäviin suuntiin, aivan kuin ne käytäisiin unessa.

Runotyylejä on kokoelmassa monia: proosaruno, säeruno, allekkaiset tai ympäri sivua sirotellut sanat, dialogi. Kielenkäytön muodostama ääni pysyy silti yhtenäisenä. Tärkeä roolinsa kirjassa on runojen otsikoilla, joista monet ovat kekseliäitä ja mietityttäviä. Kerran otsikon jälkeen tulee hiljaisuus ja ”ukkosta edeltävä tunnelma” jää painostavana leijumaan. Paikoin lukeva mieleni kaipaa lisää konkretiaa, ruumiillisuutta, tunnetta.  

Tekstit sijoittuvat vahvasti kaupunkiympäristöön: kaduille, toreille, raitiovaunupysäkeille ja talojen uumeniin. Rakentamaton ympäristökin nousee välillä esiin, ja uhkaava musta jänis voi elää niin metsässä kuin kaupungissakin.

Melankolinen tunnelma kokoelmassa on omintakeinen; ajoittain ilo virtaa paikalle virvoittamaan kuin suihkulähteen vesi.

Olen informaatikko, kriitikko ja esseisti Helsingistä. Runoudessa minua kiinnostavat niin ruumiillisuus kuin ympäristö, ihmisten väliset suhteet kuin luonnonilmiötkin. Ajatuksella tehdyt kokeilut innostavat aina. Proosan ja runon rajoilla tapahtuvilla asioilla ja genrehybrideillä – kuten esseemäisiä elementtejä sisältävillä runoteoksilla – on sydämessäni erityinen paikka.

Kommentit kritiikkiin

Vastaa


helmi?Helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarvi?Runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliitti?Monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppi?Kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimija?Toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertoja?Kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsä?Ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatu?Kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!?HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...?HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.
Suodattimen selitykset
  • helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
  • runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
  • monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
  • kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
  • toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
  • kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
  • ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
  • kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
  • haha! -kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
  • hmm…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.