Päättyy alku päätökseen
En Begynnelse on monitaiteilija J. O. Mallanderin satiirinen luomiskertomus, jossa maailmankaikkeus syntyy käänteisessä järjestyksessä. Luominen alkaa ”päätöksestä” (ett beslut), jonka tekeminen edellyttää kokouksen koolle kutsumista, mikä puolestaan edellyttää ihmisten, kielen ja… ammattiyhdistysten olemassaoloa. Vihkonen on julkaistu vain ruotsiksi, sillä tekijä on (liioitellen) todennut teoksensa mahdottomaksi kääntää millekään kielelle.
Pohjimmiltaan En Begynnelse on koominen teos, jonka hauskuus kumpuaa yksityiskohdista. Kun ihminen aivonkäppyrällään kuvailee ja kaavailee maailman syntyä, hän joutuu tekemään hankalia valintoja ja asettamaan yhteismitattomia asioita tärkeysjärjestykseen.
Tässä suhteessa teoksen voisi jopa ajatella pilkkaavan todellisia luomiskertomuksia: Miten alussa voi olla sana, sotkasta puhumattakaan? Äkkiä tuntuu naurettavalta ajatella, että kansat ympäri maailman ovat sepittäneet oman, rajoitteisen kokemuksensa pohjalta kaiken alkua ja juurta.
Alun järjestyksen kääntäminen panee ajattelemaan juuri luomakunnan ja siihen erottamattomasti kuuluvan ihmisolennon suhteita. Kun alussa on päätös, ja kieli edeltää järjestyksessä alkeishiukkasia, katse kääntyy tapaamme hahmottaa ja jäsennellä todellisuutta. Kyse ei välttämättä ole tieteen ja uskonnon eroista, vaan yleisemmin ihmisen näkökulmasta sekä halusta tietää ja ymmärtää todellisuutta tästä rajallisesta positiosta.
Mallanderin runossa esimerkiksi luodaan erikseen ihmiset ja työläiset, ikään kuin kyseessä olisi kaksi täysin eri olentoa. Koska runon luomisjärjestys on käännetty päälaelleen, on myös huomattavaa että työläiset tietyssä mielessä luodaan ennen ihmisiä, sillä heidän olemassaolonsa on edellytys ammattiyhdistysten olemassaololle, jotka puolestaan ovat En Begynnelsen kokouksessa tärkeää päätöstä tekevien ihmisten edustuksellisuuden edellytys. Toisin sanoen työläinen on teoksen järjestyksessä ihmistä lähempänä luonnon ja alkuaineiden syntyä. Työläinen voisi periaatteessa syntyä ennen ihmistä.
Työläisten synty on myös sikäli merkittävä hetki teoksen luomistyössä, että heidän syntyessään noin teoksen puolivälissä runon muoto muuttuu kirjavammaksi. Luoduista asioista aletaan kertoa yksityiskohtaisemmin: ”för att arbetarna / skulle kunna leva: konsumera / supa, knulla, köra bil och se på TV […]” (Jotta työläiset voisivat elää: kuluttaa, juopotella, nussia, ajaa autoa ja katsoa TV:tä). Yksityiskohdat voi tulkita turhiksi, tai niiden voi ajatella laajentavan maailmaa merkittävällä tavalla joskin pieneleisesti. Vastaavasti hieman myöhemmin syntyvä luonto, joka ”tyydyttää äärettömiä tarpeitamme” ei ole vain luonto, vaan ”jatkuvasti uusiutuva luonto”. Ironia tuntuu tänä päivänä purevammalta kuin koskaan.
Työläisten ja yritystoiminnan synty ovat tärkeitä runolle myös sikäli, että ne vakiinnuttavat sen ihmiskeskeisyyttä ja kenties kapitalistista realismia havainnollistavan näkökulman. Työelämä liittää ihmisen itse luomiseen, luontoon, alkuaineisiin, atomeihin ja energiaan. Tärkeintä on tehdä päätös, mutta sitä ei voi tehdä ilman luokkaeroja ja riistävää suhdetta luontoon. Yhteiskunta ja tuotanto, peräti kapitalismi samastuvat olemiseen. Kaikki oleva on, jotta voisimme päättää luoda sen, jotta voisimme päättää luoda sen, jotta voisimme päättää…
Lopulta En Begynnelsen luomistyö muodostaa eräänlaisen kehäpäätelmän. Harva luomiskertomus päätyy näin helppoon ratkaisuun, mutta niissä on kyllä aina mukana liuta metafyysisesti epäilyttäviä alkuoletuksia, joiden avulla päästään vauhtiin. Vastauksina ihmiskunnan suurimpiin arvoituksiin luomiskertomuksetkin ovat eräänlaisia kehäpäätelmiä: halutaan vastauksia kysymyksiin, joihin ei ehkä ole olemassa vastauksia, jolloin sepitetään kertomus.
En Begynnelse on synkänhauska teos, ja kuten Bokeh-kustantamolta voi odottaa, se on ihastuttava kirjaesine. Tuskin kämmenen kokoisen vihkosen sisältö mahtuisi varmaankin pituutensa puolesta yhdelle kopiopaperille, mutta itsenäinen pieni julkaisu alleviivaa runon tematiikkaa. Tämäkin on luotu esine, jonka valmistaminen on vaatinut paperia, mustetta, työtä sekä runoilijassa heränneen ajatuksen kuin alkusysäyksen. Myös sivujen kääntämisen akti tuo runoon jotain omaansa: jokainen aukeama on kuin puhdas pöytä, jolta tarkka, kenties turhautunut kertoja joutuu aina vain ottamaan askeleen taaksepäin. Mieleen tulee Lev Rubinšteinin kokoelma Tässä minä olen (Nastamuumio 2010), jossa vähätekstisten arkistointikorttien selaaminen toimii kuin painamaton välimerkkisysteemi. Jokaisella sivulla on tehtävänsä, ja sivujen kääntäminen itsessään rytmittää lukukokemusta painokkaammin kuin monissa muissa runoteoksissa.
Kirjan kannen mandalaa muistuttava kuvio kannustaa näkemään teoksen eräänlaisena kehänä, ja runon alku puolestaan sisältää myös lopun: ”I begynnelsen fattades ett beslut…” Alussa tehtiin päätös… Kun sanasta ”beslut” löytyy sekä suomeksi että ruotsiksi läheinen yhteys loppuun ja päättymiseen, kiepauttaa runo mandalaan uuden koukeron. Sivu sivulta syntyy jotakin uutta, ja lopun koitettua vihkosen voi helposti kääntää ympäri ja aloittaa alusta.
Kommentit kritiikkiin