Vapauttavia reunahenkäisyjä
Vesa Etelämäen Raja hahmottelee aforistisin vedoin luonnon, mielen ja kehon rajoja, mutta myös leikkii hahmottelemiensa ääriviivojen kanssa. Runojen puhuja asettuu aivan hilkulle, mikä vertautuu kokemuksena hengityksen pidättelemiseen: ”Yhä lähempänä uloshengitystä.”
Ihmisen piirtämään rajaan sisältyy samanaikainen kielto ja myöntö, ulossulku ja sisäänkutsu. ”Tasapainonsa menettänyt hakee ulkopuolen sisälleen.” Rajanveto kuuluu myös eläimyyteen yleensä. Rajan mottona toimii filosofi Jacques Derridan teoksen Eläin joka siis olen (suom. Anna Tuomikoski, Tutkijaliitto 2019) pohdinta inhimillisen todellisuuden rajoista, jotka limittyvät, moninkertaistuvat ja eivät ole yleistettävissä.
Etelämäen runosarjoissa tarkastellaan esimerkiksi linnunmunaa, joka on sekä kuoriutunut että rikki. Ja jos Mirkka Rekolalla syksy muutti linnut, niin Rajassa linnut ”muuttavat meidän tapaamme olla poissa”. Lintujen rajattomuus askarruttaa puhujaa muutenkin. Kliseisyyttä liippaavat pohdinnat saavat äkkiä pontta esimerkiksi kuvasta, jossa lintu painaa puhujan ”taivasta kasvoille” ja muuttaa rajan välittömyydeksi.
Raja lähestyy kirjoituskilpailumaisen laveaa teemaansa myös tilallisuuden, tunnustelujen ja epävarmuuden kautta – niin, rajatiloina. Puhuja tutkii esimerkiksi heräämiskokemuksiaan, uneen ja valveen risteymiä, joissa huone ”kietoutuu kehon ympärille kuin hyökyaalto, / sisä- ja ulkopinnat sekoittuvat”. Parhaimmillaan runot kuitenkin häivyttävät minän ja tarkastelevat elämän syrjäkareja. Syntyy kutkuttavia kaikukoppia: ”Autiolle saarelle autioitunut kotilo, humina, / kuinka kauan se vielä humisee.”
Kokoelma sähköistyy aistielämyksistä, jotka ovat parhaimmillaan kursivoidussa ja tiheän lyyrisessä osiossa. (Kursiivin tarkoitus ei tosin hahmotu kuin tahattomana laadun rajana.) Hengitys liudentaa verbaalisen puheen ja silkan ruumiintoiminnon rajaa:
”1. / Raja jonkin kielisoittimen kielenä – värähtelyt; toisiinsa / vaikuttavat kielet, // 2. / jonka jälkeen voi kuulla vastalausetta muistuttavan / uloshengityksen voimistamat sydämenlyönnit”
Hengittäminen vertautuu tietenkin myös hetkessä elämiseen eli olotilaan, joka on tarkasteltaessa salattu, huimaava ja mennyt. Etelämäki havainnollistaa asiaa kouriintuntuvasti: esimerkiksi silmänräpäys yhtäällä molskauttaa silmät huoneeseen ja toisaalla humisuttaa kalloa. Puhallus punaiseen ilmapalloon yhdistyy kuumaa auringonlaskua pitkin punatulkun sydämenlyöntiin.
Nähdäkseni Raja tapailee ennen muuta vapautta; uloshengitys vapautuu aina kiertokulkuun, so. hälventää rajoja. Viimeinen henkäyskin voi päätyä esimerkiksi merenpohjaan tai tähtiin. Runoissa ymmärrys löytää uusia kasvualustoja. Äärten liike on ääretöntä. Etelämäki ilmaisee asian lopussa täsmällisen suurpiirteisesti: ”Miten tahansa on rajalla.”
Kommentit kritiikkiin