Olen vapaa kirjoittaja Helsingistä. Runous merkitsee minulle paitsi maailman toisinkokemista, myös syvintä ajattelua ja uusia kielisuhteita. Inspiroidun esimerkiksi aforistisista ja minimalistisista runoista sekä tyhjän tilan avaruudesta. Sydämeni sykkii etenkin marginaalissa elävien näkökulmia, mystiikkaa, toisenlajisia tai muita taiteenlajeja tuoreesti käsittelevälle poetiikalle.

Vesa Etelämäen Raja hahmottelee aforistisin vedoin luonnon, mielen ja kehon rajoja, mutta myös leikkii hahmottelemiensa ääriviivojen kanssa. Runojen puhuja asettuu aivan hilkulle, mikä vertautuu kokemuksena hengityksen pidättelemiseen: ”Yhä lähempänä uloshengitystä.”

Ihmisen piirtämään rajaan sisältyy samanaikainen kielto ja myöntö, ulossulku ja sisäänkutsu. ”Tasapainonsa menettänyt hakee ulkopuolen sisälleen.” Rajanveto kuuluu myös eläimyyteen yleensä. Rajan mottona toimii filosofi Jacques Derridan teoksen Eläin joka siis olen (suom. Anna Tuomikoski, Tutkijaliitto 2019) pohdinta inhimillisen todellisuuden rajoista, jotka limittyvät, moninkertaistuvat ja eivät ole yleistettävissä.

Etelämäen runosarjoissa tarkastellaan esimerkiksi linnunmunaa, joka on sekä kuoriutunut että rikki. Ja jos Mirkka Rekolalla syksy muutti linnut, niin Rajassa linnut ”muuttavat meidän tapaamme olla poissa”. Lintujen rajattomuus askarruttaa puhujaa muutenkin. Kliseisyyttä liippaavat pohdinnat saavat äkkiä pontta esimerkiksi kuvasta, jossa lintu painaa puhujan ”taivasta kasvoille” ja muuttaa rajan välittömyydeksi.  

Raja lähestyy kirjoituskilpailumaisen laveaa teemaansa myös tilallisuuden, tunnustelujen ja epävarmuuden kautta – niin, rajatiloina. Puhuja tutkii esimerkiksi heräämiskokemuksiaan, uneen ja valveen risteymiä, joissa huone ”kietoutuu kehon ympärille kuin hyökyaalto, / sisä- ja ulkopinnat sekoittuvat”. Parhaimmillaan runot kuitenkin häivyttävät minän ja tarkastelevat elämän syrjäkareja. Syntyy kutkuttavia kaikukoppia: ”Autiolle saarelle autioitunut kotilo, humina, / kuinka kauan se vielä humisee.”

Kokoelma sähköistyy aistielämyksistä, jotka ovat parhaimmillaan kursivoidussa ja tiheän lyyrisessä osiossa. (Kursiivin tarkoitus ei tosin hahmotu kuin tahattomana laadun rajana.) Hengitys liudentaa verbaalisen puheen ja silkan ruumiintoiminnon rajaa: 

1. / Raja jonkin kielisoittimen kielenä – värähtelyt; toisiinsa / vaikuttavat kielet, // 2. / jonka jälkeen voi kuulla vastalausetta muistuttavan / uloshengityksen voimistamat sydämenlyönnit” 

Hengittäminen vertautuu tietenkin myös hetkessä elämiseen eli olotilaan, joka on tarkasteltaessa salattu, huimaava ja mennyt. Etelämäki havainnollistaa asiaa kouriintuntuvasti: esimerkiksi silmänräpäys yhtäällä molskauttaa silmät huoneeseen ja toisaalla humisuttaa kalloa. Puhallus punaiseen ilmapalloon yhdistyy kuumaa auringonlaskua pitkin punatulkun sydämenlyöntiin. 

Nähdäkseni Raja tapailee ennen muuta vapautta; uloshengitys vapautuu aina kiertokulkuun, so. hälventää rajoja. Viimeinen henkäyskin voi päätyä esimerkiksi merenpohjaan tai tähtiin. Runoissa ymmärrys löytää uusia kasvualustoja. Äärten liike on ääretöntä. Etelämäki ilmaisee asian lopussa täsmällisen suurpiirteisesti: ”Miten tahansa on rajalla.”

Olen vapaa kirjoittaja Helsingistä. Runous merkitsee minulle paitsi maailman toisinkokemista, myös syvintä ajattelua ja uusia kielisuhteita. Inspiroidun esimerkiksi aforistisista ja minimalistisista runoista sekä tyhjän tilan avaruudesta. Sydämeni sykkii etenkin marginaalissa elävien näkökulmia, mystiikkaa, toisenlajisia tai muita taiteenlajeja tuoreesti käsittelevälle poetiikalle.

Kommentit kritiikkiin

Vastaa


helmi?Helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarvi?Runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliitti?Monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppi?Kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimija?Toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertoja?Kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsä?Ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatu?Kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!?HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...?HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.
Suodattimen selitykset
  • helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
  • runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
  • monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
  • kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
  • toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
  • kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
  • ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
  • kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
  • haha! -kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
  • hmm…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.