Tero Tähtinen (kääntäjä)

Pumingin kymmenen häränpaimennuskuvaa

35 sivua
Palladium 2021
ISBN 9789527256282
Olen helsinkiläinen kriitikko ja suomentaja. Erikoisalaani ovat runous ja romaanisen kielialueen kirjallisuus. Runoudessa nautin siitä, että jokin voi mennä yli hilseen ja silti tuntua valtavan merkitykselliseltä.

Tämä ei ole runoteos aivan tavanomaisessa mielessä. Pumingin kymmenen häränpaimennuskuvaa koostuu kymmenen runon ja kuvan sarjasta, joka kuvastaa zenbuddhalaisen harjoituksen kulkua ja päämäärää. Häränpaimennusrunojen kirjoittaminen alkoi Kiinassa Song-dynastian (960-1279) aikana, ja Pumingin version varhaisin säilynyt painos on vuodelta 1609. Pumingista itsestään ei tiedetä mitään, ei edes sitä, koska hän eli.

Runot kuvaavat henkistä harjoitusta asteittain etenevänä polkuna. Alussa härkä riehuu villinä laitumella ja paimenen on sidottava se köydellä. Vähitellen härkä kesyyntyy ja alkaa luottaa paimeneen, ja jonkin ajan päästä köyttä ei enää tarvita. Lopulta härkä katoaa, ja paimen hoilaa ja taputtaa käsiään yksin kedolla. Viimeinen kuva on tyhjä ympyrä: ”Ihmisestä tai härästä ei näy enää jälkeäkään, / kuun loiste sulkee sisäänsä kymmenentuhatta olentoa. / Jos kysyt, mitä tämä kaikki oikein tarkoittaa, / niin kedolla kukat tuoksuvat ja ruoho rehottaa.” Valaistunut mieli on oivaltanut asioiden perimmäisen tyhjyyden.

Häränpaimennusrunot ovat sukua koaneille, zen-arvoituksille, joiden näennäisen epäloogisuuden tarkoitus on nyrjäyttää mieli arkiajattelun tuolle puolen. Tunnettu koan on: ”Millaiset olivat alkuperäiset kasvosi ennen isovanhempiesi syntymää?” Paradokseja löytyy myös Pumingin sarjasta: ”Kuu loistaa valkoisten pilvien läpi ja heittää valkoisen varjon”.

Runot on kääntänyt Tero Tähtinen, joka on tunnettu klassisen kiinalaisen runouden suomentajana. Esipuheen on laatinut zenbuddhalainen munkki Mitra Virtaperko. Taustoitus on paikallaan, sillä ilman buddhalaisuuden tuntemusta teosta voi olla vaikea lähestyä. Virtaperko vertaa häränpaimennuskuvia katolilaisiin Ristintie-kuvasarjoihin, jotka nekin opastavat henkisen harjoituksen tiellä.

Opetusrunoutta ei ole tarkoitettu ensisijaisesti esteettisen mietiskelyn kohteeksi, ja sitä on siksi hankalaa arvioida taidelyriikan mittapuulla. Toisaalta oivalluksen synnyttäminen oppilaassa runouden avulla vaatii juuri poeettisia keinoja – kuten edellä mainittuja paradokseja. Lisäksi kyseessä on sanoista ja kuvista muodostuva kokonaisuus, jonka osat täydentävät toisiaan. Musta härkä muuttuu asteittain valkoiseksi. 

Tähtisen käännöksestä ei juuri löydy huomautettavaa. Ainoastaan kohdassa ”ihminen ja härkä ovat kummatkin vailla mieltä” jään miettimään, onko monitulkintaisuus tarkoituksellista vai tahatonta. Kaiken kaikkiaan teos on kuitenkin pieni zen-helmi, jonka pariin löytävät toivottavasti muutkin kuin buddhalaisuudesta kiinnostuneet.

Olen helsinkiläinen kriitikko ja suomentaja. Erikoisalaani ovat runous ja romaanisen kielialueen kirjallisuus. Runoudessa nautin siitä, että jokin voi mennä yli hilseen ja silti tuntua valtavan merkitykselliseltä.

Kommentit kritiikkiin

Vastaa


helmi?Helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarvi?Runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliitti?Monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppi?Kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimija?Toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertoja?Kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsä?Ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatu?Kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!?HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...?HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.
Suodattimen selitykset
  • helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
  • runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
  • monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
  • kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
  • toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
  • kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
  • ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
  • kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
  • haha! -kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
  • hmm…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.