Olen vapaa kirjoittaja Helsingistä. Runous merkitsee minulle paitsi maailman toisinkokemista, myös syvintä ajattelua ja uusia kielisuhteita. Inspiroidun esimerkiksi aforistisista ja minimalistisista runoista sekä tyhjän tilan avaruudesta. Sydämeni sykkii etenkin marginaalissa elävien näkökulmia, mystiikkaa, toisenlajisia tai muita taiteenlajeja tuoreesti käsittelevälle poetiikalle.

Tuuli Kallion Unohtanut en ole on kirjoitettu kokonaan hai(na)ku-runomitalla. Mitta kiertää japanilaisen haikun latinalaisille aakkosille aiheuttamat haasteet. Hai(na)kun lanseerasi 2000-luvun alkupuolella yhdysvaltalaisrunoilija Eileen R. Tabios. Käytännössä hän käänsi vanhan filippiiniläisen haikumitan säeluvut käänteiseen järjestykseen. Periaate on yksinkertainen: hai(na)kussa on aina kolme säettä, joista ensimmäisessä on yksi sana, toisessa kaksi ja kolmannessa kolme sanaa.

Japanissa haikuperinne edelsi valokuvia: lyhyt runo oli välitön tapa tallentaa nähtyä. Hai(na)kussa havainto tiivistyy entisestään; runosta tulee aforismin lähisukulainen. Mietelauseenomaisuus ja spontaaniuden tuntu leimaavat myös Kallion runoutta. Koristelemattomat kolmisäkeet ovat kuin marginaalimerkintöjä päiväkirjasta, jossa punnitaan elämänkaari ja tehdään surutyötä.

Kokoelman lukukokemus on kaksijakoinen. Yhtäältä runot tuntuvat lähes sietämättömän yksinkertaisilta Ikea-lauseilta: ”Inspiroit, / rohkaiset minua, / uskon jälleen itseeni.” Yksi runosikermä rinnastaa luomistyön ja vanhemmuuden. Ajatus on paitsi kulunut, myös jää käsittelyltään keskentekoiseksi.

Toisaalta Kallion paikoin herkullisen tyhjiin tauluihin voi kuka tahansa lukija kehystää oman elämänhistoriansa ja maailmankuvansa. Äärimmilleen pelkistetty runous tarjoaa parhaimmillaan vähäeleistä monimielisyyttä. Kaksi ei voi koskaan olla yksi, kuten nykyhetkikään ei ole tässä: ”Tule, / kosketa minua, / ole hetki lähelläni.”

Teoksessa toistuu halauksen motiivi, joka sekä herättää eloon että tyhjentää ympäristön. Kohtaamisen vertauskuvat kuitenkin tyrehtyvät banaaliuteensa; esimerkiksi iloa verrataan ”perhosten tanssiin”. Kiinnostavat alut vesittyvät selittävyyteen: ”Raastaa, / nähdä muutos, / en tiedä tulevasta.”

Niukasta ilmaisusta huolimatta ja juuri siksi kokoelman kustannustoimittamiselta olisi kaivannut tiheämpää kampaa. Kun yleisten havaintojen kolmisäkeisiä on liki 90 sivun verran, koskettavimmat kohdat eivät erotu tarpeeksi.

Koska hai(na)ku kuluu käytössä nopeasti, olisin toivonut myös muodollisen kapinan hetkiä. Esimerkiksi länsimaisen haikun edustajat Ezra Poundista Arto Lappiin eivät ole epäröineet rikkoa sääntöjä perinteen omaksuttuaan.

Joskus

kolme sanaa

elää vasta neljännen jälkeen.

Olen vapaa kirjoittaja Helsingistä. Runous merkitsee minulle paitsi maailman toisinkokemista, myös syvintä ajattelua ja uusia kielisuhteita. Inspiroidun esimerkiksi aforistisista ja minimalistisista runoista sekä tyhjän tilan avaruudesta. Sydämeni sykkii etenkin marginaalissa elävien näkökulmia, mystiikkaa, toisenlajisia tai muita taiteenlajeja tuoreesti käsittelevälle poetiikalle.

Kommentit kritiikkiin

Vastaa


helmi?Helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarvi?Runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliitti?Monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppi?Kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimija?Toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertoja?Kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsä?Ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatu?Kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!?HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...?HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.
Suodattimen selitykset
  • helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
  • runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
  • monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
  • kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
  • toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
  • kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
  • ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
  • kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
  • haha! -kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
  • hmm…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.