Säkeitä äidin kuolinvuoteelta
Olavi Höltän (s. 1952) Suljet vain silmäsi kuuluu Basam Booksin Puhuttava runo -teossarjaan. Teoksessa Hölttä kirjoittaa äitinsä kuolemasta. Runokokoelman ote on dokumentaarinen, mutta Hölttä taitaa runouden konventiot niin hyvin, että moni teoksen runoista nousee lyyriseksi, mestarillisesti rytmitetyksi kokonaisuudeksi. Suljet vain silmäsi on Höltän toinen runokokoelma.
Höltän teos alkaa, kun runojen puhujan äiti tekee kuolemaa. Runojen puhuja on tulkittavissa Höltäksi itsekseen, tai vähintään Höltän omista kokemuksista ammentavaksi hahmoksi. Runot muistelevat äidin elämää lapsuudesta kuolinvuoteelle, samoin kuin runon puhujan omaa lapsuutta ja nuoruutta. Samalla äiti ja poika käyvät arkisia keskusteluja: “Ottaisitko vähän vettä? / Mikä ettei, / kylmää ja / panisitko peittoa paremmin / verhot ikkunan eteen.”
Höltän teoksen silmiinpistävin ja ehdottomasti hienoin ominaisuus on säkeiden rytmityksen vaivattomuus. Hölttä on suvereeni modernin runouden taitaja, jolla on lähestulkoon intuitiiviselta vaikuttava taito rytmittää säkeet sivulle välilyöntejä ja rivivälejä apunaan käyttäen. Teoksen kenties hienoimmat säkeet antavat myös teokselle sen nimen: “Marraskuu, mutta kuinka helppoa / Suljet vain silmäsi ja / pääskynen rakentaa pesän räystään alle / Valkovuokkojen metsä sokaisee silmiin / ja syreenit, / lilat ja valkoiset”. Marraskuu viittaa kuolemaan, mutta vuodenaikojen vastakkainasettelu korostaa elämän ja kuoleman vastakkaisuutta entisestään. Samalla runo tuo esiin sen, kuinka ohut raja näiden välillä on.
Ajoittain Höltän runojen sisältö taipuu liiallisen sentimentaaliseksi, mutta tämä on ymmärrettävää teoksen aihevalinta huomioon ottaen. Kuolemasta puhuttaessa sentimentaalisuutta on hankala välttää. Ja siitä huolimatta – silloinkin kun runossa yksittäiset sanat eivät tunnu riittävän, tai ne tuntuvat liian raskailta ja tunteellisilta, onnistuu Hölttä rakentamaan runosta kevyen ja vaivattoman kokonaisuuden.
Kommentit kritiikkiin