Tuula Hämäläinen

Tuulenkantaja

67 sivua
Kulttuurivihkot 2023
ISBN 9789527437674
Olen runoilija, esitystaiteilija ja kriitikko. Runouden lukijana haluan luottaa kieleen ehdoitta, mikä tarkoittaa, että haluan olla sen suhteen hyvin tarkka.

Tuula Hämäläinen on mestarillinen runontekijä. Hänen uusimmassa runokokoelmassaan Tuulenkantaja elämän väliaikaisuus kirkastuu ja sykähtelee tarkoissa havainnoissa. 

Tuulenkantajassa on paljon aineksia, mutta yksi siinä toistuva muoto on eräänlainen runomuotokuva ihmisistä, joilla on erisnimi. Tulkitsen monet heistä jo iäkkäämmiksi, tai vähintään ihmisiksi, joihin on kerrostunut elettyä elämää. Runot saavat sommitelmiinsa väriä ja liikettä myös Marc Chagallin maalauksista, joihin viitataan moneen kertaan. Maalausten kudoksellisuudessa ja ilmavuudessa sekä Hämäläisen hengittävässä ilmaisussa on jotakin hyvin samankaltaista. 

Hämäläisellä on kyky luoda rakastettavia puhujia, jotka tuovat mieleen Sirkka Turkan persoonalliset puhujat, vaikka Hämäläisen puhujat pidättelevät ehkä hieman enemmän. Yhtä kaikki, runon puhuja on havainnoissa niin läsnä, että lukija voi melkein asua, levätä ja hengittää hänen paikallaan. 

Teoksessa tuntuu olevan mielestäni myös eettinen vire ja peruste: runo aivan teoksen alussa kuvaa, miten kanssaihmisten kärsimys ja hätä jää usein kohtaamatta, kun on kiire kulkea ohi. Tämän tiivistyksen myötä teos muodostaa jonkinlaisen empaattisen tarkkailijuuden. ”Olemme käypäläisiä ajan huoneissa”, sanoo yksi runo – niinpä on oltava läsnä toiselle, itselle ja kaikelle olevaiselle.

Runot rytmittyvät sivuille pakottomalla tavalla, ja säkeet hengittävät niin yksittäisinä kuin toisiinsa liitettyinä. Hämäläisellä on taito ladata yhteen sanaan verrattoman paljon jännitettä, joka leikkaa parhaimmillaan koko runon läpi. ”Lintu lentää niin matalaa  / että / ehkä se oli jo eilen / ehkä joku muu kesä sitten / kun mustarastas vilahti ohi hapertuvan kallion // syvällä taivaan sinessä kiertää haukka / hidasta ympyrää hidasta ympyrää –” . Myös sanatasolla ja alkusointujen yhteyksissä syntyy valtavan paljon merkitysvoimaa ja tiheyttä, kuten fragmentissa: ”vedet ovat vuodet toinen toisensa jälkeen veneet soutavat pois.” Sanoissa itsessään ei ole mitään omaperäistä, mutta fragmentin hieno syntaksi ja kiihkeä rytmi tekevät siitä voimakkaan, ja tuovat esiin sen ytimessä olevat lähtemisen, luopumisen ja muistamisen teemat.

Monessa runossa viitataan näkemiseen, ja eräässä säkeessä tiivistyy minusta Hämäläisen eetos: ”näkeminen on muistamista.” Luen verbin nähdä hänen poetiikassaan tarkoittavan runollisten yhteyksien ja jännitteiden yhteen liittämistä sekä kurkottamista taakse ja sisemmäs. Tällöin koko maailman voi saada liittymään yhteen, koska kaikki kuuluu sen samaan, salaperäiseen kudokseen. Runon minä on tässä tilassa vapaa ja voi liikkua hieman leijaillen, kuin Marc Chagallin ihmiset. 

Olen runoilija, esitystaiteilija ja kriitikko. Runouden lukijana haluan luottaa kieleen ehdoitta, mikä tarkoittaa, että haluan olla sen suhteen hyvin tarkka.

Kommentit kritiikkiin

Vastaa


helmi?Helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarvi?Runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliitti?Monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppi?Kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimija?Toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertoja?Kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsä?Ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatu?Kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!?HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...?HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.
Suodattimen selitykset
  • helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
  • runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
  • monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
  • kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
  • toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
  • kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
  • ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
  • kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
  • haha! -kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
  • hmm…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.