Olen helsinkiläinen kirjoittaja, sanataideohjaaja ja kriitikko. Ajattelen runoteosta kutsuna tilaisuuteen, jonka luonne paljastuu hitaasti lukemalla. Teokset ovat ihastuttavan erilaisia. Näinkin voi tehdä, tällaisiakin ajatella, mietin usein lukiessani. Olen ensimmäiseltä ammatiltani teatteri-ilmaisun ohjaaja, sittemmin opiskelin kirjallisuutta Jyväskylän yliopistossa. Minulla on kaksi lasta.

”Luon näyttämön. Puhallan onttoihin rooleihin hengen. Astun sekaan”, puhuja ilmoittaa Esitys joksikin -teoksen aluksi. Hän polkaisee käyntiin esityksen kuin leikin, jonka kaikkia rooleja aikoo esittää. Lähtökohta kutkuttaa. Mitenköhän puhujan käy? Hyde Hytin teos on ”draamaa ja runotekstiä esitystekstikontekstissa”, takakansi kertoo. Hytti on toiminut teatterin kentällä jo vuodesta 1992, ja tämän teoksen lisäksi aforismikokoelma Jälkiä – Traces (Teatteri Umpihanki) ilmestyi vuonna 2019.

Kahdeksaan kohtaukseen jaetussa tekstissä on henkilöluettelo, jossa Runoilija, Muus, Mies, Toiseus, Ykseys ja Parenthesis esitellään lyhyesti. Henkilöiden osin käsitteellinen luonne tekee esityksen lähtökohdasta vaikeaselkoisen. ”Ykseys näki ihmisen ja Rajaseudun, Välitilan toiseuden. Rajat ylittää voimme, mutta Rajaseudulla ei voi paeta; siellä kohtaamme itsemme, oman mahdottoman äärettömyytemme, äärettömän mahdottomuutemme”, pohtii Toiseus Ykseyden olemusta, vai sittenkin itseään näyttämölle tuodun peilin edessä. Ota tuosta nyt selvää!

Konkretiaa kokonaisuuteen tuo hyvin yksiselitteinen tapahtumapaikka: Näyttämö, jolla henkilöt kaiken aikaa ovat. Esitys joksikin tuo välillä mieleen jonkin harrastajateatterin yleisölle avoimet harjoitukset. Esiintyjät tuovat näyttämölle runsaasti kokeiluja, mutta materiaali vasta hakee rajojaan ja muotoaan. Tämä merkitysvivahde sisältää mahdollisuuksia, joihin teos ei kuitenkaan tartu. 

Valta ja osallisuus kirkastuvat toisella lukemalla pursuilevan teoksen ydinteemoiksi. Mahdollisuus oman äänen ja puheenvuoron käyttämiseen tekee elämästä merkityksellisen, Esitys joksikin tuntuu sanovan. Identiteetti rakentuu suhteessa toisiin. ”Kuka sanoikaan, ettei välitä siitä mitä muut hänestä ajattelevat, mutta sanoi pitävänsä tarkan huolen siitä mitä itse ajattelee muista?”, Parenthesis pohtii. Ajatusta on mukava pureskella. 

Siellä täällä repliikkien syvyyksissä välähtelee runoja, aforistisia lauseita tai runon aihioita. Toisinaan syntyy vaikutelma ikään kuin toisiinsa hitsatuista monologeista ja jään miettimään, mitä virkaa dialogi esityksessä toimittaa. Näyttämö on teoksen tapahtumapaikka, mutta ajatus tekstin esittämisestä tuntuu heikosti rakennetulta kerrokselta. ”Tiedätkö itsekään selkeästi, että kirjoitatko kirjaa, näetkö päässäsi esityksen vai hamuatko tekstilläsi kuunnelman suuntaan”, kysyy Muus Runoilijalta teoksen loppupuolella. Olen ehtinyt miettiä samaa moneen otteeseen. Teksti ei vastaa, ja Runoilija vaikenee. 

Olen helsinkiläinen kirjoittaja, sanataideohjaaja ja kriitikko. Ajattelen runoteosta kutsuna tilaisuuteen, jonka luonne paljastuu hitaasti lukemalla. Teokset ovat ihastuttavan erilaisia. Näinkin voi tehdä, tällaisiakin ajatella, mietin usein lukiessani. Olen ensimmäiseltä ammatiltani teatteri-ilmaisun ohjaaja, sittemmin opiskelin kirjallisuutta Jyväskylän yliopistossa. Minulla on kaksi lasta.

Kommentit kritiikkiin

Vastaa


helmi?Helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarvi?Runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliitti?Monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppi?Kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimija?Toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertoja?Kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsä?Ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatu?Kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!?HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...?HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.
Suodattimen selitykset
  • helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
  • runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
  • monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
  • kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
  • toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
  • kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
  • ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
  • kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
  • haha! -kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
  • hmm…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.