Petri Merenlahti, Juha Mustanoja (kuvitus)

Kolme sokeaa hiirtä
runokuvaelma erään eläinlajin kasvupyrkimyksistä
82 sivua
Basam Books 2021
ISBN 9789523792166
Olen runoudentutkimukseen ja ekokritiikkiin erikoistunut filosofian tohtori ja kirjallisuudentutkija Helsingin yliopistosta. Kriitikkona olen kiinnostunut erityisesti ihmisen luontosuhdetta, ympäristö- ja eläinaiheita käsittelevästä runoudesta sekä yhteiskunnallisiin teemoihin nivoutuvasta lyriikasta. Suhtaudun kuitenkin innolla runouden lajiin ylipäätään ja syvennyn uteliaisuudella kaikenlaisiin runoteoksiin.

Petri Merenlahden toinen runoteos Kolme sokeaa hiirtä pohtii ihmisenä olemisen kerroksia ja kuoppia klassikkoteosten hiirihahmojen avulla. Kirjan nimi viittaa Agatha Christien novelliin ja siihen sisältyvään vanhaan lastenloruun, jossa kolme hiirtä kokee karmivan kohtalon niiden häntien jouduttua emännän keittiöveitsen alle. Otsikon lukusanan mukaisesti teoksen runot ammentavat kolmesta hiiriaiheisesta tekstistä: hiireksi syntyneen amerikkalaisnuoren elämää kuvaavasta E. B. Whiten Stuart Little -teoksesta, Täti Peltohiireltä apua saavaa minikokoista ihmistyttöä kuvaavasta H. C. Andersenin Peukalo-Liisa-sadusta sekä ihmislajin erityisaseman kyseenalaistavasta Robert C. O’Brienin nuortentieteiskirjasta Hiirirouva ja ruusupensaan viisaat. Runoja höystää Juha Mustanojan kynästä syntynyt yksinkertainen mutta vangitseva kuvitus, joka ankkuroi tekstiä.

Hiirten hiirimäisyys loistaa usein poissaolollaan saduissa ja kirjallisuudessa, joissa antropomorfisesti eli inhimillistäen kuvatut hiirihahmot toimivat väylänä käsitellä ihmisyyttä ja ihmisyhteisöjä. Tästä Merenlahden teoksessakin ollaan tietoisia, kuten kirjan aloitukseksi valittu Margaret Blountin osuva sitaatti kielii: ”(- -) Hiiret ovat aina yhtä muodinmukaisia ja taipuvat jäljittelemään minkä tahansa aikakauden ihmisiä. Toisinaan unohtaa kokonaan, että ne ovat hiiriä.”

Kirjallisuus on kuitenkin aina, vaikkakin välillä epäintentionaalisesti, haastanut määritelmiä ja rikkonut ihmisen absoluuttisena pidettyä kategoriaa, ja muun muassa tätä Merenlahden omintakeinen hiirikuvauksista ammentava teos herättelee ajattelemaan. Kirja ei ole julistavan eläineettinen, mutta ihmisyyden liukuvuus ja elämän lomittuneisuus vilahtelevat runoissa: ”oletteko mies vai nainen vai pieni poika / tai kenties eläin kasvikuntaa ehkä”.  Teoksen nimiösivulla oleva alaotsikko ”Runokuvaelmia erään eläinlajin kasvupyrkimyksistä” näyttäytyy viittauksena ihmisiin, mikä implisiittisesti tasavertaistaa meidät lajiksi muiden eläinlajien joukkoon ja tuo heti alkumetreillä teokseen kulttuurimme ihmiskeskeisyyttä haastavan sävyn.

Säerunoista koostuva kertova teksti soljuu eteenpäin välillä kuin viaton jutustelu, mutta näennäisen kepeyden lomasta pirskahtelee esiin painavaa sanottavaa: ”huolena / on sitten kuinka vähän / toisen eteen voi ja kuinka pian / on pakko luopua ja mikä hetken / oli kallista kuin aurinko / on nyt hajoavaa jätettä”. Helpolta näyttävä kieli kutsuu luokseen, mutta sanojen äärellä lukija joutuu miettimään, mistä kaikesta sympaattisen pinnan alla todella puhutaan.

Kolme sokeaa hiirtä on kaikkinensa omaperäisesti rakennettu ja monisyinen teos, joka vie ajatuksia niin ihmisenä olemisen kipupisteisiin kuin myös eläinten moninaisiin merkityksiin kirjallisuudessamme. Samaten tekstienvälisistä suhteista eli intertekstuaalisuudesta kiinnostuneille löytyy kirjasta tarttumapintaa.

Olen runoudentutkimukseen ja ekokritiikkiin erikoistunut filosofian tohtori ja kirjallisuudentutkija Helsingin yliopistosta. Kriitikkona olen kiinnostunut erityisesti ihmisen luontosuhdetta, ympäristö- ja eläinaiheita käsittelevästä runoudesta sekä yhteiskunnallisiin teemoihin nivoutuvasta lyriikasta. Suhtaudun kuitenkin innolla runouden lajiin ylipäätään ja syvennyn uteliaisuudella kaikenlaisiin runoteoksiin.

Kommentit kritiikkiin

Vastaa


helmiHelmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarviRunsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliittiMonoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppiKaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimijaToimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertojaKertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän on pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsäIkimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatuKävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.