Miska Repo

Pilvet
100 sivua
Kulttuurivihkot 2024
ISBN 9789524110174
helmiHelmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarviRunsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliittiMonoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppiKaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimijaToimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertojaKertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän on pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsäIkimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatuKävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.
Vierailijakritiikit
Veera Kiurujoki
Oululainen kirjoittaja ja lukija. Elääkseen kirjoittaa mainoksia. Etsin runoudesta ilmaisuvoimaista, persoonallista, tuoretta kieltä, rosoisuutta ja kiinnostavaa ajattelua. Jotain tummaa. Huomaan lähestyväni teoksia usein ideologiakriittisestä näkökulmasta. Kriitikkona tykkään tarttua teoksiin, jotka ovat saaneet ristiriitaisen vastaanoton tai jotka on joidenkin toimesta lytätty. Matkani runouteen alkoi, kun Harry Salmenniemen Texas, sakset haukuttiin niin kiinnostavasti, että se oli pakko lukea.

Kun tuuli käy ja luetut palaavat mieleen

Veera Kiurujoki

Miska Revon kiitetty esikoisteos Pilvet on nimensä kaltainen: utuinen, pehmeä, hidas. Teos liikkuu arkisissa yksityiskohdissa, tutkii hiljaisuutta, tunnustelee oloa ja tekee ruumiillisia havaintoja. Kaikki on vähän sumeaa. Pilvet on muodoltaan fragmentaarinen teos. Välillä teksti tiivistyy ja laajenee, vyöryy ja vetäytyy. Se on paikoin runsas ja paikoin minimalistinen. Rytmi ja typografia ovat siis hiukan arvaamattomia, aivan kuten pilvetkin. 

Tyylillisesti runsaan teoksen ilmaisu vaihtelee minimalistisen toteavasta ilottelevaan rikkauteen. 

”Pilvet // vaikkeivät juuri mitään // leijuvat.”

Kielellinen monipuolisuus herättää assosiaatioita aiemmin luetusta. Esimerkiksi seuraava lainaus muistuttaa minua Lassi Hyvärisen Vieraasta metsästä (Poesia, 2024):

”sihtaa niityn harjakärkiä tervanpihkainen ihmispää, // jonka sykkyräsilmät siriöiltänsä / nypläävät ulottelevat kuin kuvia kirkon seinämiin, / raapimiin, asetelmiin pitkin ääriviivastoa”

Yksityiskohta suoratoistopalvelun takahuoneessa heräävästä Jon Nietoksesta taas tuo mieleen Harry Salmenniemen Texas, saksien (Otava, 2010) sankaritarinat. Myös Mirkka Rekolan aforistiset havainnot tuulesta ja ajasta hiipivät mieleeni. Huumori pääsee yllättämään Pilvien kaltaisessa pintapuolisesti seesteiseltä vaikuttavassa teoksessa. Se vetää paikoin utuista teosta kohti maanpintaa:

”Laskenta on alkanut, katsokaa sitä, hyvä luoja / valuttaa veret pitkin toimiston lattiaa tuo / holtiton toimitusjohtaja / toksinen mies, mutta hyvä jäbä myy paljon puhelimia”

Vanhojen sananlaskujen uudelleenkäyttö ei ole erityisen oivaltavaa, eivätkä kaikki fragmentit perustele olemassaoloaan merkityksen puolesta. Teoksen suurimpana heikkoutena on uhka jäädä näpertelemään banaaleihin arkisiin yksityiskohtiin, jotka eivät välttämättä kerro mistään sen suuremmasta. Tietysti ne tuovat teoksen laajaan perspektiiviin toisen ääripään: matkaamme planetaarisesta maiseman kautta kahvikupin pohjalle.

Runojen puhujalla on ihmisen ruumis ja työ, mutta ulkopuolisuus ja erillisyys korostuvat. Puhuja vaihtaa paikkaa tuulen kanssa, tuntee solutasolla, tarkkailee ihmisiä. Vallitsee olemattomuus ja hämmennys, joita on vaikea sanoittaa.

Sattumalta luen samaan aikaan Reetta Pekkasen Katkaistuja tulppaaneja (Poesia, 2023), ja sattumalta huomaan, kuinka ”irrallisena, niin kuin pilvet lipuvat ylitse irrallisina” hahmotan myös Pilvet. Välillä minun on pinnisteltävä päästäkseni Revon teoksen hiljaisten havaintojen taakse, ja silloin ajatukset tulevat vain lipuakseen saavuttamattomiin kuin pilvet.

”Lopulta kuitenkin ilma kantaa kaikki äänet / kuiskaa kaikki kielet”

Pilvet puhuu ajattelua, kieltä. Voi sanoa, että teos todella tutkii kieltä.

”Mutta hankalimpia pilvet ovat silloin kun niitä ei näe // Ja vaikka suurin osa tunnelmasta johtuu lämpötilasta ja ilmankosteudesta / on silti irti revennyt hattara laumastaan eksynyt // häikäisevä valo joka paljastuu verhon takaa / on ollut siellä kaiken aikaa”

Veera Kiurujoki
Oululainen kirjoittaja ja lukija. Elääkseen kirjoittaa mainoksia. Etsin runoudesta ilmaisuvoimaista, persoonallista, tuoretta kieltä, rosoisuutta ja kiinnostavaa ajattelua. Jotain tummaa. Huomaan lähestyväni teoksia usein ideologiakriittisestä näkökulmasta. Kriitikkona tykkään tarttua teoksiin, jotka ovat saaneet ristiriitaisen vastaanoton tai jotka on joidenkin toimesta lytätty. Matkani runouteen alkoi, kun Harry Salmenniemen Texas, sakset haukuttiin niin kiinnostavasti, että se oli pakko lukea.

Kommentit kritiikkiin

Vastaa


helmiHelmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarviRunsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliittiMonoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppiKaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimijaToimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertojaKertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän on pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsäIkimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatuKävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.
Avainsanat