Runoutta maailman huulilta

Sateen jalkapohjat kattaa ison siivun 12 runokirjaa kirjoittaneen Rami Saaren tuotannosta. Osittain yhteistyössä syntynyt kokonaisuus on tehty suomalaisia lukijoita silmällä pitäen. Saari on valikoinut runot Minna Tuovisen suomennettavaksi, kun taas Anni Sumari on järjestänyt ne osastoiksi. Teos ei ole pyri olemaan kaikenkattava kuvaus kirjoittajan poetiikasta eikä sivutaskuun sujahtava greatest hits -kokoelma vaan pikemminkin logistisesti hankala, runoilijan tuotantoa mahdollisimman hyvin esittävä runoboksi.

Suomessa asuvan ja työskentelevän Saaren runoutta on julkaistu lähinnä Israelissa, jossa hän on tätä nykyä useasti palkittu runoilija. Hän lieneekin yksi maamme kosmopoliittisimmista kynäilijöistä – myös runojen sisällön puolesta. Kirjan muoto sijaitsee jossain runokokoelman ja runoteoksen välimaastossa. Sitä voi lukea kursorisesti selattavana käännöskokoelmana, mutta eri aiheiden ja tunnelmien välinen vaihtelu pelaavat yhteen sen verran dynaamisesti, että kirjaa voi lukea myös alusta loppuun etenevänä runoteoksena. 

Vaikka kokoelmassa on runoja yli vuosikymmenen ajalta, pysyy teosten minä hyvin kiinteärajaisena. Jatkuvuus sekä runojen aiheissa että puhujassa korostaa kirjoittamista elämäntapana – se on eleenä kaunis, mutta runojen samankaltaisuus tekee lukemisesta nopeasti monotonista. Perinteisesti muodosta huolimatta teos sisältää useita onnistuneita muotokokeiluja. Kiinnostavia ovat muun muassa typografialla leikittelevät neliömuotoiset runot sekä Taiga-nimisen koiran lyyrinen nekrologi. Mukana on myös kirjeenvaihto sekä pari proosarunoa, joiden itsetietoisen hullutteleva ote energisoi kokonaisuutta.

Mukana Sateen jalkapohjissa kulkevat matkanteko, ihmisten kanssa jaetut hetket ja kulttuurihistorian monet säikeet Raamatusta maailmankirjallisuuteen. Ajattelen runojen minän olevan rimbaudlainen ”näkijä”, joka katsoo pintaa syvemmälle ja uppoutuu maailmaan määrätietoisen aistisesti: ”Taas jossain mieleni reunamilla / puhkeaa kukkaan halu ylittää kaikki rajat. / Ohikulkija, poimi se / alastomuutesi koristukseksi.”

Rimbaud´n kaltaiset ranskalaiset näkijät ammensivat etenkin suurkaupunkien vilinästä, jossa suurkaupunki saa aikaan uskonnolliseen humalaan vertautuvan kokemuksen. Sateen jalkapohjissa katalyytti minän egon hajoamiseen voi löytyä mistä tahansa yhteiselon hetkestä. Runoissa toistuu asetelma, jossa voimakkaat aistikokemukset viitoittavat tietä kohti maailmassaolon tuntua: ”hotkaisen inkivääripikkelsin / ahdan suuni täyteen wasabia – / kenties tämä palo viimeinkin / sammuttaa sisimpääni korventavan hehkun.”

Saaren runot ovat muodoltaan melko perinteistä keskeislyyristä runoutta. Keskeisiä aiheita ovat rakkaus, erotiikka ja panojutut, alakuloisuus, sota, juutalaisuus sekä historian kerrostumat. Teoksen puusilmäinen erotiikka nojaa kuluneisiin ilmaisuihin, huultesi hunajiin ja veresi viineihin.

Teemat kristallisoituvat minän suhteessa kieliin (myös elimeen) ja kieltenoppimiseen. ”Olin herkkä amorilaisnuorukainen / girgasilaisten ja jebusialaisten vuoteissa, / keräsin innolla heidän kieltensä murteita, / poimin sylkihelmiä, / sanoja heidän huuliltaan.” Luen teoksesta esiin humanistisen eetoksen, jossa ihmisten välisiä eroavaisuuksia pyritään kuromaan umpeen, etsimällä jokaisessa tilanteessa keskeisintä yhteistä jaettavaa. Viisastuminen (ja terve hölmistyminen) tapahtuu ymmärryksen kautta. Samaa perua on myös runoista välittyvä sodanvastaisuus.

Runoissa on myös omakohtaisiksi tulkittavia piirteitä, kuten ränttimäisiä runoja minää päähänpotkivasta akateemisesta maailmasta. Säejakoa noudattelevat, sekavan sukulaisen joulupöytävuodatuksia muistuttavat runot ovat teoksen anomalia, ja hämmentävin lyyrinen mitähelkkaria-arvoitus hetkeen. Sama koskee loppupuolen malthusilaista misantropiaa sisältäviä runoja. En osaa tulkita, luenko ironis-ryppyotsaista flarf-runoutta vai yrittävätkö runot oikeasti sanoa maailmasta jotain.

En ehkä rakasta Sateen jalkapohjia, mutta näen sen julkaisun olevan kiistatta suuri kulttuuriteko. Hepreankielistä runoutta käännetään suomeksi aniharvoin. On tärkeää, että Suomesta maailmalle pitkään kirjoittanutta Saarta saadaan lukea nyt suomeksi.