Janette Hannukainen

Ikimetsän soittolista
86 sivua
Aviador 2021
ISBN 9789523810242
Olen informaatikko, kriitikko ja esseisti Helsingistä. Runoudessa minua kiinnostavat niin ruumiillisuus kuin ympäristö, ihmisten väliset suhteet kuin luonnonilmiötkin. Ajatuksella tehdyt kokeilut innostavat aina. Proosan ja runon rajoilla tapahtuvilla asioilla ja genrehybrideillä – kuten esseemäisiä elementtejä sisältävillä runoteoksilla – on sydämessäni erityinen paikka.

Janette Hannukaisen runoissa ihminen vaikuttaa ympäristöönsä, mutta suhde on myös kahdensuuntainen. Puhuja määrittelee metsäsuhteensa tiiviisti ja kirkkaasti: ”Vaikka sanon metsäni / en omista”. Tavan elää ympäristössään voi yrittää luoda uudelleen kääntämällä ympäri totunnaiset kuvat: ”puu kaatoi tuulen / sammal tallasi ihmisen / hirvi runnoi auton / lumi sulatti auringon”. Runojen tavassa katsoa ympärilleen ja kuvata maisemaa on jotain lempeää ja hellää. Kielileikit tuovat kirjaan huumoria ja keventävät menoa. Joissain kuvissa on vavahduttavaa terävyyttä, jota olisi voinut minusta viljellä enemmänkin: ”Helvetinjärvellä taivas on kevyttä verkkaria / ääneni kuin vetäisi puukkoa tupesta”.

Lapsen näkökulmakin tulee kokoelmassa mukaan – välillä myös konkreettisella äänellä ja omalla kielellä: ”koivut kumartuvat kun sanon niille moi”. Sukupolvet vuoropuhelevat, ja toivon läsnäolo näkyy lapsen ilossa, joka on ”pujotettu heinään”. Toisaalta puhuja ei voi välttyä vanhemman roolissaan tuntemaltaan pelolta, joka puhkeaa esiin kauniiden hetkien väleissä tai naulaa kiinni loppulauseet.

Ikimetsän soittolistan selvä vertailukohta kotimaisessa nykyrunoudessa on Sirpa Kyyrösen tuotanto, kuten kokoelmat Ilmajuuret ja Nimesi on Marjatta. Siinä missä Kyyrönen kaivautuu erityisesti maahan ja alkumyytteihin, Hannukainen kiipeilee metsän puissa, vaikka juuret kietoutuvat myös hänen tematiikkaansa: ”poikaset vieroitetaan äideistä vuorokauden ikäisinä, mutta äidit ruokkivat niitä juurillaan ja lopuksi omalla ruumiillaan”.

Kokoelmassa käytetään perinteisemmän säerunouden ohella moninaista keinovalikoimaa: lehdistötiedotteiden muotoisia ”lehvästötiedotteita”, mukaelmaa marssilaulusta, kalevalaista poljentoa. Aina muotokokeilut eivät aukea helpolla. Vaihtelu pitää lukijan mielenkiinnon yllä kirjan tyylin pysyessä muuten hyvin yhtenäisenä.

Teoksen vahvimmissa kohdissa tapahtuu ajatuksen liikahduksia, kun kieli paljastaa ympäristöstä ja tavastamme olla jotain uutta. ”Onko vapautta kirjoittaa kuin kylväisi metsää?” Ainakin se on kannattavaa. Lukeminen kasvattaa sen, minkä teksti kylvää.  

Olen informaatikko, kriitikko ja esseisti Helsingistä. Runoudessa minua kiinnostavat niin ruumiillisuus kuin ympäristö, ihmisten väliset suhteet kuin luonnonilmiötkin. Ajatuksella tehdyt kokeilut innostavat aina. Proosan ja runon rajoilla tapahtuvilla asioilla ja genrehybrideillä – kuten esseemäisiä elementtejä sisältävillä runoteoksilla – on sydämessäni erityinen paikka.

Kommentit kritiikkiin

Vastaa


helmiHelmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarviRunsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliittiMonoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppiKaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimijaToimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertojaKertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän on pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsäIkimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatuKävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.