Ahmed Zaidan, Jenita Martikainen (kuvitus)

Double Vision

44 sivua
Enostone 2022
ISBN 9789523990296
Olen runoilija, esitystaiteilija ja kriitikko. Runouden lukijana haluan luottaa kieleen ehdoitta, mikä tarkoittaa, että haluan olla sen suhteen hyvin tarkka.

Korona-aikana tehty taide näyttäytyy dokumenttina ajasta, jolloin kaikki oli poikkeuksessa, ja elämäniloa tuli löytää oudoista raottumista. Tätä mietin lukiessani Ahmed Zaidanin ja Jenita Martikaisen runokokoelmaa Double Vision. Irakilainen, Suomessa asuva Zaidan on kirjoittanut runot ja Martikainen on tehnyt kirjaan kuvituksen. Zaidan puhuu esipuheessa taiteidenvälisestä yhteistyöstä, ja käännöstyöstä tekstin ja kuvan välillä.

Englanninkieliset runot ovat pitkiä ja puhujavetoisia, ja niiden kieli vuoroin assosioi metonyymisillä tasoilla, vuoroin kiteytyy aforistisiksi väitteiksi. Zaidanin kielessä on varsin paljon tuttuja runon trooppeja. “Poetry is a laboratory in which hope is being manufactured, just like dark matter decorated with the stars.” Runouden, toivon ja tähtien tuikkimisen rinnastaminen yhdessä säkeessä ei tunnu erityisen tuoreelta. Lukeminen tuntuu kuitenkin sujuvalta, sillä monissa runoissa lukemista vauhdittaa puheen rytmiä noudatteleva toistorakenne. Kuitenkin troopit saavat lukemisen tavan takaa takkuamaan – “bridge of love” ei tunnu aivan tuoreimmalta tavalta kuvata rakkautta kohti menemistä, ja vapautumista kuvaava “I became a thousand birds” tuntuu vilpittömyydestään huolimatta jo monta kertaa luetulta. Voisivatko nämä troopit tehdä muuta kuin tulla kierrätetyksi uusissa sommitelmissa, voisivatko ne kaiuttaa uutta merkitystä, kantaa jonnekin aivan odottamattomaan paikkaan? Mitä jos vapaus ei olisi tuntunut linnuilta, mitä jos rakkaus ei liittyisi runon kuvastossa siltaan, vaan johonkin aivan toiseen asiaan?

Double Vision tuntuu kuitenkin tekijänsä näköiseltä teokselta, ja se on rehellinen kuvaamalleen ajalle, koronavuosille. Tuntuu virkistävältä, että runoissa on esimerkiksi runoilijan ystävien nimiä, ja tilanteita, joissa he ovat olleet: dokumentti ja henkilökohtainen kokemus yhdistyvät monessa runossa. Martikaisen kuvissa on värikylläisyyttä ja surrealismia sekä kertovuutta, mutta monin paikoin myös kuluneen tuntuista symboliikkaa, kuten lootuksenkukassa lepäilevä uudelleensyntynyt sekä hajonneella kellotaululla räpyttelevät perhosensiivet. Niin runoja kuin kuvitustakin tuntuu siten määrittävän vilpitön luottamus moneen kertaan kiertäneisiin runokuviin: tähtiin, ihmeisiin, kukkiin ja uniin.

Lukijalle kirja näyttäytyy henkilökohtaisena kokemuksena ja sävykkäänä yhteistyönä kahden taiteilijan välillä. Se ei kuitenkaan ole paljoa muuta, ja tarvitsisi kieleensä vielä lisää koettelua ja omien keinojensa haastamista tullakseen muuksi kuin korona-ajan kuvaksi.

Olen runoilija, esitystaiteilija ja kriitikko. Runouden lukijana haluan luottaa kieleen ehdoitta, mikä tarkoittaa, että haluan olla sen suhteen hyvin tarkka.

Kommentit kritiikkiin

Vastaa


helmi?Helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarvi?Runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliitti?Monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppi?Kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimija?Toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertoja?Kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsä?Ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatu?Kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!?HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...?HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.
Suodattimen selitykset
  • helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
  • runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
  • monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
  • kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
  • toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
  • kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
  • ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
  • kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
  • haha! -kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
  • hmm…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.