Onnistunut muodonmuutos

Unne Nirhamon Bebete saapuu vihdoin. Luen sitä sormenpäillä. Kannen a poetry collection 2021–2016 tarkentaa heti henkilökohtaiseen, eli Bebeten tapauksessa oman työn ja taiteliljan omakuvan kansiin laittamiseen.

Bebete on monikielinen ja taiteidenvälinen kokonaisuus: osa siitä on englanniksi, osa kirjoitettu käsin. Bebete sisältää myös piirrettyä, leikattua, liimattua ja valokuvattua materiaalia. Siinä on myös perinteistä, tekstinkäsittelyohjelmalla tuotettua tekstiä.

Rakennetta kokoavana tekijänä kulkevat vuosiluvut ja paikat. Lopulta kuitenkaan kummallakaan niistä ei tunnu olevan merkitystä sinänsä. Paitsi ehkä silloin kun palataan vuoteen 2016: Lofoten, Sodankylä, Helsinki. Aikajana toimii henkilökohtaisen rakennustelineenä ja lopussa palataan alkuun, tulee luonto, satu ja syntytarina. Muita Bebeten aiheita ovat ruumiillisuus ja erityisesti naisruumis. Naisen identiteetti ja sen vaikeimmin käsiteltävät asiat, kuten libido, viha ja väkivallan kokeminen ovat Bebeten vahvimpia aineksia.

Bebeten kieli on suhteellisen yksinkertaista, ja toistoa käytetään paljon. Välillä säkeet toistuvat mantranomaisina, välillä tekstikokonaisuudet järjestyvät esimerkiksi rakkauskirjeiksi.

Se, miten sanat on piirretty sivulle, pysäyttää ajattelemaan niistä jokaista. Kaikki säkeet saavat suuren painoarvon. Minua viehättää erityisesti käsin kirjoitettu, erilaisilla tekniikoilla – lyijykynällä, siveltimellä, ehkäpä vahaliidulla kirjoitettu teksti. Toinen kiehtova piirre on luonnosmaisuus, sen nopea suora ilmaisu. Yliviivaukset, teipit, valokuvat, piirrokset ja maalaukset toteuttavat rohkeutta tehdä ja kokeilla, sekä korostavat prosessimaisuutta, matkaa, jolla yhä ollaan.

Teoksen muoto pitää herkkänä ja hereillä, se auttaa keskittymään sanoihin, vaikka muuta luulisi. Vai keskitynkö sittenkään? Onko tässä tärkeämpää se, miltä sanottu näyttää paperilla tai kuulostaa puhuttuna, kuin mitä itse asiassa sanotaan? En oikeastaan välitä, vaan nautin lukemisesta, katsomisesta.

Nirhamon tausta on lavarunoudessa. Ihailen sitä, miten runot on saatu taipumaan paperille, omannäköisinään, eikä vain painettuna puheena. Bebetessä onnistuneinta on kuvan ja tekstin yhdistäminen, viivat ja kirjaimet. Perinteinen tekstinkäsittelyohjelmalla kirjoitettu teksti lunastanee paikkansa temaattisesti, mutta tuntuu laimealta tässä kokonaisuudessa.

Teos ottaa oman muotonsa ja tekstin visuaalisuus luo sisällölle ihan uuden ulottuvuuden. Muodonmuutos lavoilta painotuotteeksi on onnistunut. Teos rakentaa kaikessa luonnosmaisuudessaan varmaa omakuvaa, jossa keskeneräisyys ja määrittelemättömyys on arvokasta.