Inger Christensen

Oscar Rossi (kääntäjä)
alfabet
90 sivua
Poesia 2021
ISBN 9789523051768
Olen helsinkiläinen kriitikko ja suomentaja. Erikoisalaani ovat runous ja romaanisen kielialueen kirjallisuus. Runoudessa nautin siitä, että jokin voi mennä yli hilseen ja silti tuntua valtavan merkitykselliseltä.

”Joka aamu, kun herään, minussa taistelevat halu pelastaa maailma [save the world] ja halu nauttia siitä [savor the world].” Tämä kirjailija E.B. Whitelta (1899-1985) peräisin oleva lainaus kuvaa osuvasti syvenevän ekokatastrofin keskellä elävän ihmisen tuntoja. Sitaatti tulee mieleen myös tanskalaisen Inger Christensenin alfabetia lukiessa. Alunperin vuonna 1981 ilmestynyt teos on yhtäältä ylistys maailmalle, toisaalta dystopia sen tuhoutumisesta. Nyt teos on saatavilla myös Oscar Rossin loistavana suomennoksena.

Teoksen rakenne perustuu aakkosjärjestykseen, ja jaksojen säemäärää säätelee Fibonaccin lukujono, jossa kukin luku on kahden edeltävän luvun summa (1, 2, 3, 5, 8, 13, 21…). Lukujen suhde on lähellä kultaista leikkausta, jota esiintyy runsaasti luonnossa, esimerkiksi kotiloiden spiraaleissa. Monessa kukassa terälehtien määrä on jokin Fibonaccin luku, kuten päivänkakkarassa 34. Christensenin poetiikassa runous on pikemminkin maailman kirjaamista kuin sen luomista. Toistuva olla-verbi ikään kuin vahvistaa asioiden olemassaoloa niiden lukemattomissa eri muodoissa: ”ensilumi on; entisajat; emmintä on; / ja erilläänoloa on; enkelit ja elohiiret / ja epäusko ovat; erityispiirteet ovat; / elonkorjuu, elämän ehtoo; ja elovalkeat / ovat, etelänpihlaja, euroopanlehtikuusi ovat”.

Tekijä ei kuitenkaan noudata orjallisesti omaa järjestelmäänsä, eikä aakkosissakaan päästä loppuun asti, vaan teos päättyy n-kirjaimeen. Ilmestymisajankohdan uhkakuvat, kuten ydinsota ja ympäristön saastuminen, luovat katkoksia teoksen rakenteeseen. Vaikka uhkakuvat ovat sittemmin muuttuneet, kaiken lävistävä tietoisuus ihmisen tuhovoimasta on tunnistettava myös nykylukijalle. Huoli maailman tilasta hautautuu välillä arjen askareiden alle, muttei koskaan poistu kokonaan: ”lehdet kuiskivat / ja hukuttavat melkein / äänettömyydellään taivaan alleen, // loistavan taivaan, / sen loisteen, joka melkeinpä / aina siitä lähtien on muistuttanut / atomipommin loistetta / hiukan”. Toisessa runossa perunoiden kiehuva keitinvesi tuo mieleen vetypommilla tehdyt kokeet, ja kivien vedenpintaan synnyttämät renkaat muistuttavat räjähdyksen aikaansaamista paineaalloista.

Maailma on kaunis, maailma on kauhea: molemmat väitteet ovat totta. Kokemus maailman hauraudesta voi vahvistaa sen kauneutta, mutta jos luonto tuo aina mieleen vain luonnon tuhon, maailmanloppu on jo tapahtunut. Miten kulkea kapeaa tietä lamaantumisen ja välinpitämättömyyden välistä, herkkyytensä säilyttäen? Vaikka alfabet on kirjoitettu toisenlaisena aikana, se tarjoaa kaikupohjaa 2020-luvun ihmistä riivaavien kysymysten tutkailuun. 

Olen helsinkiläinen kriitikko ja suomentaja. Erikoisalaani ovat runous ja romaanisen kielialueen kirjallisuus. Runoudessa nautin siitä, että jokin voi mennä yli hilseen ja silti tuntua valtavan merkitykselliseltä.

Kommentit kritiikkiin

Vastaa


helmiHelmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarviRunsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliittiMonoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppiKaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimijaToimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertojaKertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän on pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsäIkimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatuKävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.