Herkkis ja hittipotentiaali

”ALKU

Oh sweet lord!”

Karikatyyrinen muistiinpano keskeltä Ester Nuori Lepän ensimmäistä täyspitkää runokokoelmaa Maanantai ja mustat hitit kuvaa täydellisesti myös omaa kokemustani, kun aloitan teoksen lukemisen. Voimakkaat tunteet ja vahvat kuvat rakentavat herkullista kontrastia arkisiin aiheisiin ja puhekielisyyteen. On kuin teos möyhisi modernismin perintöä lavarunouden keinoin.

Maanantai ja mustat hitit koostuu kolmesta tyylillisesti erilaisesta osasta, joita sitoo yhteen puhujahahmo. Puhujan ääni on henkilökohtainen ja paljas, keskeisessä osassa ovat arkiset hetket. Teoksen temaattisena rankana kulkee toisen tavoittamattomuus; poissaolo ja menetys. Runsas puhuttelu korostaa toisen poissaoloa ja tekee teoksesta helposti lähestyttävän.

Jos teema kulkee johdonmukaisesti läpi teoksen, tyyli vaihtelee senkin edestä. Teoksen perusvire on melankolisen banaali, mutta toisinaan se on myös ylevä, romanttinen, herkkä ja humoristinen. Ensimmäinen osa on niin mahtipontisen kuvallinen, että tuntuu kuin lukisin modernistista runoa, joka on pilkottu fragmenteiksi ja purettu ääneen puhuttavaksi. Yhdistelmä toimii.

”Dharmajan mustilla porteilla / Kukkien, kellojen auetessa / Onnettomalla tiellä // Kukkameren äärellä / Dharmajan kirsikkaporteilla / Odottamassa kevättä // Tule luokseni kun kirkon kellot soivat / tule luokseni kun kukkaset aukeavat / tule luokseni eräänä aamuna auringon noustessa”

Välillä tyyli lipsahtaa lyyrisestä melodramaattisen puolelle, mutta runojen yleinen rytmitaju pelastaa. Rytmi rakentuu usein toiston varaan, ja ensimmäisen osan runot ovatkin kuin pieniä lauluja. Leppä on myös muusikko, ja tämän kokoelman laulullisuus on jatkumoa hänen aiemmalle tuotannolleen.

Kokonaisuuden rikkovat muutamat toisen osan runot. ”Laivamatkan” irrottaa kokonaisuudesta eritoten se, että puhuja tuntuu erilaiselta henkilöltä kuin muussa teoksessa. Toinen osa sisältää myös listoja ja muistiinpanoja, tuttua kokeilevuutta. Tulen tietoiseksi puhujasta kirjoittajana.

”MUISTIINPANONI HUIPPUNOVELLIA VARTEN

piri ja dulla

nuorisotappelu

leijonakuningas-soundtrack

akuutit”

Kertoja tulee esiin myös suoremmin: ”Minä olen vain kertoja, / väriä painopaperilla.” Humoristiset muistiinpanorunot tuntuvat kommentoivan teosta itseään:

”KESKIKOHTA

Segoilua

Marginaalia

Omakohtaista paskaa

Kertoja pitää olla

Joku herkkis

Liikkis

Morkkis”

Kolmas osa jatkaa arkista havainnointia surua ja kaipausta sanoittaen. Painokkaita ajatuksia ja oivalluksia on vähän, mutta kun ne tulevat, niiden äärelle pysähtyy. Lyhyet säkeet jättävät sivuille paljon tilaa ajatella, mutta fragmentaarisen muodon soisi pitävän sisällään enemmän syvällisyyttä. Teos on lyhyt, sivunumeroimaton, ja jotkut runot tuntuvat täytteeltä. Teoksen nimestäkin löytyvä Apulannan ”Maanantai” on tarpeeton neulanpudotus, teos kantaa kyllä ilman ysärinostalgiahittiä. Toisen ja kolmannen osan arkiset ja ajanmukaiset puhetavat sekä tavalliset muotokokeilut, kuten listat, saavat kaipaamaan lisää ensimmäisen osan tyylin ja kuvallisuuden tykitystä.

Maanantai ja mustat hitit on kielellisesti moniaineksinen, herkkävireinen, emotionaalisesti latautunut kokonaisuus helposti pureksittavassa muodossa. Omaääninen ja syvästi inhimillinen puhuja yhdistettynä raikkaaseen ja vahvaan kuvallisuuteen sai minut nauttimaan tästä teoksesta. Maanantai ja mustat hitit on tervetullut lisä painetun nykyrunouden kentälle.