Olen runoudentutkimukseen ja ekokritiikkiin erikoistunut kotimaisen kirjallisuuden tohtorikoulutettava Helsingin yliopistosta. Olen aiemmin kirjoittanut runouskritiikkejä Nuoreen Voimaan ja tietokirjakritiikkejä Bibliophilokseen ja Joutseneen. Kriitikkona olen kiinnostunut erityisesti ihmisen luontosuhdetta, ympäristö- ja eläinaiheita käsittelevästä runoudesta sekä yhteiskunnallisiin teemoihin nivoutuvasta lyriikasta. Suhtaudun kuitenkin innolla runouden lajiin ylipäätään ja syvennyn uteliaisuudella kaikenlaisiin runoteoksiin.

Satu Fellmanin satumaailmoista ammentava esikoisrunoteos Riittävätkö kyyhkyset on lumovoimaista luettavaa, jossa satujen kuvasto ja alati ajankohtaiset teemat rakkaudesta yksinäisyyteen kohtaavat omaleimaisesti ja koskettavasti. Grimmin sadut eivät todellakaan ole länsimaisessa kirjallisuudessa uusi tai omaperäinen interteksti, mutta Fellmanin teos onnistuu rantauttamaan satujen naishahmoja ja aineksia nykyaikaan kekseliäästi ja kliseitä tuulettaen.

Vaikka Grimmin veljesten kokoamista saduista on siistitty pienille lapsillekin sopivia versoja, on tunnettua, ettei näissä kansanperinteeseen pohjautuvissa tarinoissa kartella rujoja ja ahdistaviakaan sisältöjä. Varjoisia sävyjä eivät väistä myöskään Fellmanin runot, joissa esimerkiksi Prinsessa Ruususen maailma sekä syömishäiriön ja ahdistuksen kuvaus kohtaavat: ”huone linnaksi / metallisänky / yöpöytä lastulevyä / kaksi valaisinta / ei mitään mihin hirttäytyä”. Vaikka linnat ja tyrmät eivät enää hallitse yhteiskuntaamme ja sen maisemiamme, satujen kuvasto on monessa mielessä ikiaikaista: ”on monenlaisia tyrmiä myös sellaisia joita kukaan muu ei näe”.

Feministiselle eetokselle pohjautuvat runot tarkastelevat kriittisesti erityisesti naiseuteen ja tyttöyteen liittyviä oletuksia ja vähättelyä, joita vanhemmuudessakin toteutetaan: ”oho olikin oma tytär / ohimennen täysiin kirstuihin ja laareihin vaihdettu”. Runot herättelevät pohtimaan tarinoissa vaikuttavia voimasuhteita ja sukupuolirooleja sekä sitä, missä määrin niillä on kaikupohjaa tässäkin ajassa.

Fellmanin teos osoittaa, kuinka raikkaasti satujen aineksia mahdollista ankkuroida yhteiskunnallisestikin tärkeisiin aiheisiin, joita käsitellään elävän ja taidokkaan runokielen kautta. Sadut heijastelevat aina aikansa arvoja ja useimmiten patriarkaalisia asenteita, mutta Fellmanin runot muistuttavat, että tänä päivänä meidän on mahdollista valita arvomme, uudistaa tarinoiden kaavoja ja vahvistaa vaiennettujen ääntä.

Olen runoudentutkimukseen ja ekokritiikkiin erikoistunut kotimaisen kirjallisuuden tohtorikoulutettava Helsingin yliopistosta. Olen aiemmin kirjoittanut runouskritiikkejä Nuoreen Voimaan ja tietokirjakritiikkejä Bibliophilokseen ja Joutseneen. Kriitikkona olen kiinnostunut erityisesti ihmisen luontosuhdetta, ympäristö- ja eläinaiheita käsittelevästä runoudesta sekä yhteiskunnallisiin teemoihin nivoutuvasta lyriikasta. Suhtaudun kuitenkin innolla runouden lajiin ylipäätään ja syvennyn uteliaisuudella kaikenlaisiin runoteoksiin.

Kommentit kritiikkiin

Vastaa


helmi?Helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarvi?Runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliitti?Monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppi?Kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimija?Toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertoja?Kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsä?Ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatu?Kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!?HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...?HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.
Suodattimen selitykset
  • helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
  • runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
  • monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
  • kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
  • toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
  • kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
  • ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
  • kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
  • haha! -kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
  • hmm…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.