Olen vapaa kirjoittaja Helsingistä. Runous merkitsee minulle paitsi maailman toisinkokemista, myös syvintä ajattelua ja uusia kielisuhteita. Inspiroidun esimerkiksi aforistisista ja minimalistisista runoista sekä tyhjän tilan avaruudesta. Sydämeni sykkii etenkin marginaalissa elävien näkökulmia, mystiikkaa, toisenlajisia tai muita taiteenlajeja tuoreesti käsittelevälle poetiikalle.

Riika Helle-Kotkan Kaiuttimessa peipot on kokoelma tanka- ja haikurunoja. Japanilaisten 31- ja 17-tavuisten runomittojen lisäksi teos ammentaa myös maan kulttuuriperinnöstä. Helle-Kotka törmäyttää perinteisen muodon ja sisällön esimerkiksi tämän vuosituhannen nuorisokulttuuriin. Taiko-rumpu ja sumopaini kohtaavat cosplayn ja somekohinan

Keskiajalla haiku ja tanka tallensivat ohikiitäviä havaintoja valokuvien tavoin. Helle-Kotkan puhujat eivät pelkisty tarkkailijoiksi vaan elävät enemmän elämystensä keskellä. Puhuja kurkottaa vilpittömästi luontoyhteyteen ja avariin näköaloihin. Kokoelma etsii irtonaisella vakavuudella lapsenmieltä: ”pilvi raottuu / jahtaan revontulia / lapsionnea”.

Haikuun mahtuu usein enintään yksi kirkas kuva ja oivaltava havainto. Kaiuttimessa peippojen luonnoksenomaisissa runoissa pienimpien merkkien kantovoima on suuri, olipa kysymys pokémon-kuvasta tai pajujen itkusta. Ainesten tasa-arvoisuutta korostaa erisnimien kirjoittaminen pienellä. Parhaimmillaan runot ottavat etäisyyttä muotonsa melankoliseen perinteeseen. Puhujan hilpeä ironia kohdistuu kirjallisuushistorian tunnetuimman haikumestarin, Matsuo Bashoon, katkeransuloiseen elämänfilosofiaan: ”unessa bashoo / tarjoaa kirsikoita / sylkee siemenet”. 

Kokoelman japanilaista kuvastoa vaivaa eksotisoiva, matkailumainosmainen estetiikka kirsikankukkineen ja luotijunineen. Tavanomaisen kuvan voi kuitenkin pelastaa yllättävä sanavalinta, joka johtaa lukijan syvään pohdintaan luonnon- ja maailmantapahtumien suhteesta, mutta myös Japanin koko ihmiskuntaa koskettavasta lähimenneisyydestä: ”oksan rasahdus / hiljaisessa metsässä / räjähtää ydinpommi”. 

Liian usein runojen kuvat jäävät latteiksi ja oivallukset litteiksi. Itsestäänselvyydet rasittavat temaattisesti haahuilevan kokoelman ilmaisua. Tanka- saati haikumitassa ei ole varaa rautalankaan, jolla eräs runo päättää perinnesoitinten kuunteluhetkensä: ”mieleni täyttää kaiho”. Välillä valtava havainto vesittyy esimerkiksi alleviivaavalla säkeistönvaihdolla: ”murheet ovatkin / vesiliukoisia kun // elämä tappaa”. 

Suomesta löytyy vain muutama haiku- ja tankarunokokoelmien täysosuma – japanilaiseen merkkijärjestelmään sovitettu tavujako on omaperäisyyden kannalta ilmeisen haasteellinen latinalaiselle aakkostolle. Eila Kivikk’ahon meditatiivisten haikujen Ruusukvartsi (1995) ja Tuomas Anhavan haiku- ja tankarunokäännökset lukeutuvat kestävimpiin klassikoihin. Nykyrunoudessa japanilaisia perinnemuotoja on ahkerimmin viljellyt Arto Lappi.

Helle-Kotkalla on puutteistaan huolimatta edellytykset manttelinperijäksi. Kaiuttimessa peippojen kihelmöivät toimijat (”karaoke ärähtää” ja ”usva levitoi”) ovat hedelmällinen maaperä. Toivottavasti kaunis viimeinen tanka enteilee Helle-Kotkan tulevien runojen kekseliäämmin kerrostuneita kuva-ajatuksia: ”elämä soljuu / sedimenttien läpi / jättäen jäljen / paradigman muutokset / vuoristoradoissamme”. 

Olen vapaa kirjoittaja Helsingistä. Runous merkitsee minulle paitsi maailman toisinkokemista, myös syvintä ajattelua ja uusia kielisuhteita. Inspiroidun esimerkiksi aforistisista ja minimalistisista runoista sekä tyhjän tilan avaruudesta. Sydämeni sykkii etenkin marginaalissa elävien näkökulmia, mystiikkaa, toisenlajisia tai muita taiteenlajeja tuoreesti käsittelevälle poetiikalle.

Kommentit kritiikkiin

Vastaa


helmi?Helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarvi?Runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliitti?Monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppi?Kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimija?Toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertoja?Kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsä?Ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatu?Kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!?HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...?HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.
Suodattimen selitykset
  • helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
  • runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
  • monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
  • kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
  • toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
  • kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
  • ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
  • kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
  • haha! -kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
  • hmm…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.