Olen informaatikko, kriitikko ja esseisti Helsingistä. Runoudessa minua kiinnostavat niin ruumiillisuus kuin ympäristö, ihmisten väliset suhteet kuin luonnonilmiötkin. Ajatuksella tehdyt kokeilut innostavat aina. Proosan ja runon rajoilla tapahtuvilla asioilla ja genrehybrideillä – kuten esseemäisiä elementtejä sisältävillä runoteoksilla – on sydämessäni erityinen paikka.

Mykistyneellä papukaijalla on tunnelukkoja.

Heikki Jalavan teoksen ensimmäisessä runossa lukija astuu maailmaan, jonka tapahtumia ei ole helppo ennakoida. Todellisuus muistuttaa reaalimaailmaa, mutta ei aivan, oudot käänteet vievät jatkuvasti omalakisiin suuntiin. Yllätykset sähköistävät lukemisen, ja seuraavia äkkikäännöksiä alkaa odottaa.

Kontrastit muodostuvat arkisen ja kummallisen yhdistämisestä. “Lähtemisen kirjassa” virkailija ojentaa paperin, johon on kirjoitettu päätös vailla syitä, ja puhuja alkaa tuhota kotikyläänsä puskutraktorilla kenenkään estämättä. 

Proosamuotoiset tekstit ovat sisällöltään rikkaita. Tavallisemmiltakin näyttävistä lauseista avautuu lopulta monta tasoa, yksilöllisestä yhteiskunnalliseen. “Saatat ihmetellä, miksi olen ylipäänsä hankkinut sinut, kivi hyvä. Syy siihen on yksinkertainen. Pitäähän ihmisellä edes kivi olla.” Arjen puhetavat ja ilmaisut rikkoutuvat monta kertaa. Ehkä kirjoittamisen lähtökohtiinkin päästään käsiksi: “Tuntemani maailma ei riittänyt minulle. Minut laukaistiin maata kiertävälle radalle sukkulassa ja irrotettiin ajelehtimaan kapselin sisällä.” Runot ovat puhetta kapselista, josta käsin maapalloa voi katsella etäisyyden päästä.

Huvittavan absurdeista alkuosioista kirjassa siirrytään “Olosuhteiden kirja”-osastossa jopa kauhutunnelmiin. “Häätö”-tekstin kuvaus muistuttaa Alien-elokuvia ja “Sisarrakkauden” voi tulkita esittelevän siamilaisten kaksosten vihamielisen ahdistavaa yhteiseloa. Teoksen päättävässä “Paranemisen kirjassa” elämänilon lisääntyminen etenee samaa tahtia poismenon kanssa – vai onko kyse unohtamisesta? 

Kieli on kokoelmassa välillä pelkistettyä, välillä taas se käyttää kapasiteettiaan laajasti: “Olin avonaisella niityllä. Ruoho kampasi jalkojani, minulla oli neljä jalkaa ja kirmasin rehottavalla nurmella. Minulla oli nälkä ja jahtasin kania tähtitaivasholvin sisällä.” Lajin määrittely ei tämän teoksen kohdalla ole aivan yksinkertaista; tavallaan kyse on hybridistä, runon keinoja hyödyntävistä lyhytproosasarjoista. Välillä tekstien aikamuoto on kertovalle proosalle tunnusomaisesti imperfekti. Kerrotun epäjatkuvuus kielellisine nyrjähdyksineen kuitenkin kallistaa vaakaa runouden puolelle.

Olisit edes kivi kuljettaa lukijaa villillä tavalla – papukaijoja ja puskatraktoreita oppii katsomaan uudesta kulmasta. Teos avaa mahdollisuuksia toisenlaisille aluille.

Olen informaatikko, kriitikko ja esseisti Helsingistä. Runoudessa minua kiinnostavat niin ruumiillisuus kuin ympäristö, ihmisten väliset suhteet kuin luonnonilmiötkin. Ajatuksella tehdyt kokeilut innostavat aina. Proosan ja runon rajoilla tapahtuvilla asioilla ja genrehybrideillä – kuten esseemäisiä elementtejä sisältävillä runoteoksilla – on sydämessäni erityinen paikka.

Kommentit kritiikkiin

Vastaa


helmi?Helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarvi?Runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliitti?Monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppi?Kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimija?Toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertoja?Kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsä?Ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatu?Kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!?HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...?HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.
Suodattimen selitykset
  • helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
  • runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
  • monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
  • kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
  • toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
  • kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
  • ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
  • kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
  • haha! -kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
  • hmm…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.