Kalle Talonen

Mitä kaupungissa tapahtui lähtösi jälkeen?
131 sivua
Enostone 2022
ISBN 9789523990197
helmiHelmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarviRunsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliittiMonoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppiKaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimijaToimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertojaKertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän on pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsäIkimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatuKävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.
Vierailijakritiikit
tuomasaitonurmi
Olen informaatikko, kriitikko ja esseisti Helsingistä. Runoudessa minua kiinnostavat niin ruumiillisuus kuin ympäristö, ihmisten väliset suhteet kuin luonnonilmiötkin. Ajatuksella tehdyt kokeilut innostavat aina. Proosan ja runon rajoilla tapahtuvilla asioilla ja genrehybrideillä – kuten esseemäisiä elementtejä sisältävillä runoteoksilla – on sydämessäni erityinen paikka.

Täysinäinen kenkälaatikko riemua

tuomasaitonurmi

Kalle Talosen toinen runokokoelma on runsas teos. Asia käy selväksi nopeasti, kun katsoo teoksen yli 120 sivun laajuutta, tekstin määrää useimmilla sivuilla, erilaisten runotyylien, asettelujen ja typografioiden moninaisuutta. 

Mitä kaikkea teos on sitten ahminut? Mitä runot tekevät ja sanovat? 

On lähiörunoutta, karaokebiisien lyriikoita, säkeitä ja proosaa, kiteytyksiä ja laajennuksia, matkakuvauksia, päiväkirjarunoutta, sääntöjä, dialogia, fonttien vaihtelua. Muun muassa.

Listamuotoisessa 101 kohdan kokonaisuudessa Talonen kokeilee aforististakin ilmaisua, ja monet kohdat iskevät: ”Kovimmat lyöjät ovat koviten lyödyt.” Listarunot ovat myös kokoelman hauskimpia. ”Joulupöydässä välteltäviä puheenaiheita” paljastaa suomalaisesta yhteiskunnasta ja sukupolvien välisistä näkemyseroista paljon. Maailmantilanne tiivistyy kirjassa myöhemminkin viiltävästi: ”Kuminaamat päättävät tulevaisuudestamme”. 

Runojen nimien merkitys tässä kokoelmassa on erityisen suuri, ne vaikuttavat tekstien jännitteisiin ja kehystyksiin. Neljännen osion runot on otsikoitu päiväkirjoihin kirjoitetuiksi, ja niissä näkyykin paikoin tietty päivänpolttavuus: ”Kaipaan aikaa / jolloin kasvomaskit olivat pervoilukäyttöön”.

Runoskene niin Turusta kuin Helsingistäkin nousee esiin, nimet putoilevat, lavarunotapahtumien energia virtaa. Skeneen liittyvät tietysti myös omat stereotypiansa: ”En näytä sellaiselta tyypiltä, joka kävisi runoklubilla. Näytän kuulemma metsurilta, enkä edes ironisesti.” Ironiaa on muutenkin runossa melkoisesti, esimerkiksi kun turkulainen runoilija ottaa Helsingin reissullaan taksin Kallioon juomaan euron halvempia tuoppeja. Matkakertomukset ovat vetävää luettavaa; runokirjan yhteydessä tätä ilmausta ei tule yleensä käytettyä. 

Eräs runo puhuu myös rohkeasti kriitikolle, tälle ”epäkiitollisen työn” tekijälle, ja ehdottaa sitaattiakin käytettäväksi. En kuitenkaan tartu tällä kertaa tarjoukseen kauttaviivoineen. 

Riemastumista herätti osuus, jossa runoilija on piirtänyt kynillä teokseen – ensimmäinen painos on saanut uniikkeja piirteitä. Mukaan on päätynyt myös metatason keskustelua kirjan tekemisestä kustantajan kanssa. 

Kirjan poetiikka tiivistyy toteamukseen, jonka puhuja kertoo tulleen Tommi Parkon suusta: toiset runoilijat kirjoittavat jostakin teemasta kokonaisen teoksen, toiset ”tekee mitä sattuu ja täyttää kenkälaatikkonsa niillä sattumilla”. Puhuja toteaa olevansa kenkälaatikkomiehiä – runouden rikkautta ovat erilaiset lähestymistavat. Kenkälaatikkokokoelmat voivat antaa paljon, ja minäkin sain tämän lukemisesta paljon, vaikka olen tavallisesti tiiviyden ystävä. Ainoastaan tappavia asioita listaavaa ”Aika tappaa” -runoa lukiessani meinasi uupumus hiipiä.

tuomasaitonurmi
Olen informaatikko, kriitikko ja esseisti Helsingistä. Runoudessa minua kiinnostavat niin ruumiillisuus kuin ympäristö, ihmisten väliset suhteet kuin luonnonilmiötkin. Ajatuksella tehdyt kokeilut innostavat aina. Proosan ja runon rajoilla tapahtuvilla asioilla ja genrehybrideillä – kuten esseemäisiä elementtejä sisältävillä runoteoksilla – on sydämessäni erityinen paikka.

Kommentit kritiikkiin

Yksi vastaus artikkeliin “Täysinäinen kenkälaatikko riemua”

  1. Niemi sanoo:
    7.6.2024 10:49
    Kritiikkisi otsikko “Täysinäinen kenkälaatikko riemua” kuvaa osuvasti Talosen runsasta ja leikkisää runokokoelmaa, jonka syvyyksiin lukijan on sukellettava niin kuin henkilö hyppää pää edellä veteen kirjan kannen kuvituksessa. Kokoelma todella on runsaudensarvi ja kaleidoskooppi; tekstiä on runsaasti ja teos pitää sisällään erilaisia runotyylejä, asetteluja ja typografioita sekä paljon intertekstuaalisuutta.

    Runoissa viljelty ironia huvitti ja laittoi miettimään. Tulkitsen, että etenkin teoksen alkupuolella itseironia on puhujan tapa yhtäältä lähestyä ja toisaalta paeta maailman käsittämättömyyttä. Vaikka maailma on usein liikaa ja käy päälle, on se kuitenkin toisinaan lempeä ja tiivistyy lähelle. Myös minulla meinasi uupumus ja epätoivo nousta lukiessani ainoastaan tappavia asioita listaavaa “Aika tappaa” -runoa, mutta siitäkin voi löytää lopusta toiveikkuutta:

    ”[–] ei ole helppoa ei ole, pihisee pihisee vaikka kuinka yrität ja sitten

    kuitenkin tulee mieleen viime kevään ensimmäinen leskenlehti ja ensi

    kevään ensimmäinen valkovuokko, jotka molemmat

    nyt multaa [–]” (s.107)

    Lue koko kommentti

Vastaa


helmiHelmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarviRunsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliittiMonoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppiKaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimijaToimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertojaKertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän on pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsäIkimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatuKävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.
Avainsanat