Vuodenaikoja, vuodenaikoja, vuodenaikoja

Kolmikielinen haikukokoelma Try-lingual nature on bulgarialais-suomalaisen spoken-word- ja äänirunoilija Diliana Stoyanovan esikoiskirja. Kokoelma jakautuu neljään, vuodenaikojen mukaan nimettyyn osastoon, ja aiheessa pitäydytään uskollisesti. Osastossa ”Talvi” puhutaan paljon lumesta, ja kesällä aurinko paistaa. Vuodenaikoja toistetaan alleviivaten ja usein: ”kevään aamunkois”, ”kevätmellakka”, ”kevään varjo”, ”vaikka on kevät” ja niin edelleen.

Kiinnostavinta teoksessa on ehdottomasti sen kolmikielisyys. Haikut löytyvät kirjasta suomeksi, japaniksi ja englanniksi. Jokainen kieli noudattaa tunnollisesti haikun tavukaavaa 5-7-5, joten runot poikkeavat sisällöllisesti toisistaan merkittävällä tapaa. Suomi ja japani ovat rakenteeltaan lähempänä toisiaan, kun taas englannin kielen huomattavasti laveammat tavut pakottavat haikuihin enemmän yksityiskohtia. 

Siinä missä suomeksi: ”nyt puristaen / lehtiä siili nukkuu, / käpertyneenä”, englanniksi sama kuuluu: ”curled up underground / the hedgehog sleeps on a bed / of dried leaves and seeds”. Ylipäätään (ei vain Try-lingual naturen kohdalla) voisi kysyä, palveleeko tavukaava haikun tarkoitusperiä, kun se ei istu täydellisesti toiseen kieleen. Ei ole sattumaa, että esimerkiksi daktyylinen heksametri on niin ominainen antiikin kreikalle tai jambinen pentametri englanninkieliselle kirjallisuudelle, kun taas suomeksi niitä on vaivoin ja usein väkisin väännettävä yliopistotason osaamista hyödyntäen. Haiku on kuitenkin yksinkertaisempi kokonaisuus, ja Stoyanova ennemmin hyödyntää kielten eroja ja etsii niistä uusia ulottuvuuksia. Nämä eivät ole mitä tahansa käännöksiä, eikä yhtäkään kielistä nimetä alkuperäiseksi.

Kirjan alkusanoissa Stoyanova selittää teoksen monikielisyyttä seuraavasti: ”Rather than translating, I tried to put myself in the same moment, but in a different linguistic space.” (Ennemmin kuin kääntää runoa, yritän asettua samaan hetkeen erilaisessa kielimaisemassa) Lähtökohta on erittäin kiinnostava. Runot ovat itsessään erilaisia, mutta ne pyrkivät ilmaisemaan samaa asiaa kunkin kielen omassa maailmassa. Tai ehkä kyseessä on vain ideaali pyrkimys, johon runoilija ei aina täysin yllä – voisiko kukaan yltää? Ehkä tämän vuoksi Try-lingual eikä tri-lingual. Sanat eivät aina riitä.

Vaikka haikun muoto hankaloittaa pyrkimystä, on lopputulos miellyttävä kokonaisuus. Eräässä runossa ”jos kuvailisin” on englanniksi ”if only I could / photograph (…)”. Japaninkielisessä haikussa taas käytetään verbiä ”toraeru”, joka on ennemmin kaappaamista ja lähestyy hauskasti (valo)kuvaamista, sikäli kuin suomeksikin puhutaan ”otoksista” ja englanniksi sanotaan esimerkiksi ”capture on film”. Yrittäminen palkitsee.