The Poet of Whom the Heavens Cry = Runoilija jonka tähden taivaat itkee

Mohamed Ahmed Haji Omar

129 sivua
Basam Books 2022
ISBN 9789523793484
Olen helsinkiläinen kriitikko ja suomentaja. Erikoisalaani ovat runous ja romaanisen kielialueen kirjallisuus. Runoudessa nautin siitä, että jokin voi mennä yli hilseen ja silti tuntua valtavan merkitykselliseltä.

Mohamed Ahmed Haji Omarin runoteoksessa on laaja tunneskaala. Runoissa liikutaan epätoivosta toivoon, helvetillisistä kokemuksista taivaallisiin näkyihin. Uutisotsikot ja sosiaalinen media masentavat, mutta toivon pilkahduksia löytyy talvisesta luonnosta, erotiikasta ja henkisyydestä.

Runojen puhuja puhuu itsestään välillä minä-muodossa, välillä taas tarkastelee elämäänsä kolmannessa persoonassa. Jotkut runot taas kertovat toisten aikojen ja paikkojen taiteilijahahmoista, kuten japanilaisesta kabuki-näyttelijästä ja elokuvaohjaajasta. Hahmojen tarkoitus on havainnollistaa taiteen terapeuttista ja yhteisöllistä luonnetta, kuten eräässä runossa suoraan todetaan: ”Nautin taiteessa siitä ilmiöstä, / että se on työväline, hoitaa ja terveyttää sieluntilaa / ihmisryhmissä ja yksilökohtaisissa näkemyksissä”.

Runot ovat teoksessa sekä englanniksi että suomeksi. Kaksikielisyys on lähtökohtaisesti kiinnostavaa, mutta tässä tapauksessa se hämmentää. Vaikuttaa nimittäin, ettei kumpikaan käytetty kieli ole kirjoittajan äidinkieli. Runojen englannin kieli on usein epäkieliopillista, suomen kieli taas epäidiomaattista tai suorastaan omituista. Esimerkiksi säe ”There I stand in middle of nothingness” on suomenkielisessä runossa ”Taivastelen seisten keskellä ääriä”.

Mohamed Ahmed Haji Omar on somalialaistaustainen mutta Suomessa pitkään asunut kirjoittaja. Takakannen mukaan kyseessä on hänen esikoisteoksensa, mutta hän on aiemmin julkaissut useita omakustanteita suomeksi.

Miten tällaista teosta tulisi lähestyä? Runojen kieli on sen verran kaukana yleisesti hyvänä pidetystä suomen kielestä, että moni kustantaja olisi varmasti jättänyt teoksen julkaisematta. Runoja voi lukea kahdella tavalla: joko niiden kielestä huolimatta tai juuri kieleen keskittyen. Jälkimmäinen lukutapa perustuu Leevi Lehdon näkemykseen, jonka mukaan 2000-luvun runouden kieli on ”huono englanti”: kieli, jota lähes kaikki osaavat mutta joka ei ole useimpien äidinkieli. Lehdon mukaan runoudessa kiinnostavaa ei ole kommunikaatio vaan virheet ja kommunikaatiokatkokset.

Tällä tavalla luettuna huomio kiinnittyy teoksen tapaan outouttaa suomen kieltä uudissanoilla ja tahattoman vanhahtavalla ilmaisulla. Esimerkiksi säe ”I have been caretaker to someone” kääntyy muotoon ”Olen ollut huolenpitäjä jollekulle”. Suomen kielessä ei ole sanaa ”huolenpitäjä”, mutta ehkä pitäisi olla!

Tällainen lukutapa tuntuu kuitenkin hieman alentuvalta. Teksteistä nimittäin paistaa läpi palava halu kommunikoida kielimuurista huolimatta. Jään miettimään, millaista tekstiä tekijä kirjottaisi omalla äidinkielellään.

Olen helsinkiläinen kriitikko ja suomentaja. Erikoisalaani ovat runous ja romaanisen kielialueen kirjallisuus. Runoudessa nautin siitä, että jokin voi mennä yli hilseen ja silti tuntua valtavan merkitykselliseltä.

Kommentit kritiikkiin

Vastaa


helmi?Helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarvi?Runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliitti?Monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppi?Kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimija?Toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertoja?Kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsä?Ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatu?Kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!?HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...?HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.
Suodattimen selitykset
  • helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
  • runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
  • monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
  • kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
  • toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
  • kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
  • ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
  • kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
  • haha! -kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
  • hmm…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.