Taidetta, kritiikkiä, taidekritiikkiä
Runografin ja Tuli & Savun Kokeile kriitikkona! -kilpailu on auki vielä lokakuun ajan. Inspiraatio kilpailun järjestämiselle syntyi halusta luoda alusta, […]
Runografin ja Tuli & Savun Kokeile kriitikkona! -kilpailu on auki vielä lokakuun ajan. Inspiraatio kilpailun järjestämiselle syntyi halusta luoda alusta, […]
Kesällä tekstit ulkoilevat mielellään. Kirjailijat vetäytyvät maalle, lukijat riippumattoon. Äkkiä näyttää siltä, että maamme jokaisesta kunnasta löytyy kirjailijaresidenssi tai runofestivaali. […]
Toisen roska on toisen runo, sen tietää jokainen runoonsa maasta tai keskustelupalstoilta materiaalia poiminut lyyrikko, joka osaa hyödyntää runouden supervoimaa, […]
[harjoitellaanhengitys kulkee kaksi suuntaa: työnnät pintaa allasi, se työntää takaisin] Kun kirjoitan, haluaisin luopua ruumiista – ja niin parhaani mukaan […]
Tänä syksynä olen keräillyt, kuivannut ja säilönyt, puhdistanut, matkustanut mökille neljän sienikuivurin kanssa ja nukkunut niiden hurinassa. Siinä sivussa, kun […]
Runous on kirjainten kasvihuone. Tai jotain. Outoa kyllä, rakkauteni runouteen tiivistyy ennemmin sen ”tai jotain” -osuuteen kuin yhteenkään metaforaan. Rakastan […]
On kevät. Sen kauan odotettu valo on valloillaan kuin irti päästetty bulldogi, ja se iskee terävät säteensä väsyneiden suomalaisten verkkokalvoihin […]
Olen varma, että jos jotakuta pyydetään kuvittelemaan runoilija, hänen aivonsa karrikoivat esiin kiharapäisen pojan sulkakynän kanssa valkoisessa kauluspaidassa. Hän on […]
Runous on eräänlainen antiteesi monille maailmamme ilmiöille ja virtauksille. Se on taloudellisesti tehotonta ja vaikeasti kaupallistettavaa. Runouden hyödyt ovat hankalasti […]
Minun tuskin tarvitsee käyttää näpytinlihaksistoani kertoakseni, etteivät kirjamessut edusta Suomen kirjallisuuden tilaa, vaan sen kapeaa ja kiiltäväksi hangattua kärkeä, joka […]
Runografin ja Tuli & Savun Kokeile kriitikkona! -kilpailu on auki vielä lokakuun ajan. Inspiraatio kilpailun järjestämiselle syntyi halusta luoda alusta, jolla kriitikot ja runouden toimijat, tekijät ja ystävät voisivat luoda ja kuvitella taidekritiikin uusia suuntia ja etsiä ilmaisun keinoja, joilla pääsisi lähemmäs itse runoa sekä kokeilla puhua taiteesta eri mediumeja käyttäen. Kokeilun ydin ei ole etsiä uutta ja parasta runouskritiikin muotoa vaan näyttää kritiikin potentiaali ja heittäytyä hetkeksi totunnaisen tekemisen tuolle puolen.
Idea siitä, että muototietoisuudella voisi luoda runon kieltä, olemusta sekä sen aiheuttamia epämääräisiä tuntemuksia täsmällisemmin tavoittavaa kritiikkiä, ei ole uusi. Henriikka Tavi perusteli likimain samoilla ajatuksilla Tuli & Savussa viisitoista vuotta sitten koolle kutsumaansa kritiikkikokeilua. Muototietoisuutta voi 2020-luvulla pitää kritiikin lähtökohtana: monet kirjallisuuslehtiin ja kulttuurikanaviin kirjoitetut kritiikit etsivät uutta kirjoitusasentoa ja suhdetta teokseen, ja julkaisualustat käyvät tahoillaan keskustelua kritiikin uusista mahdollisuuksista, kuten Anniina Meronen ja Juha-Pekka Kilpiö Kiiltomadossa käymässään dialogissa. Suomen arvostelijan liiton Kritiikki näkyy! -hanke puolestaan toteutti lukuisia kritiikin muotoa koettelevia tekoja, joissa kriitikot ja taiteilijat tekivät kritiikkiperformansseja ja videokritiikkiä, jotka paitsi etsivät uusia tapoja puhua teoksista kritiikin kontekstissa, paljastavat myös kritiikin itsensä keinoja ja tottumuksia. Keräsimme toimituksen kesken poimintoja kritiikin uusista muodoista vuosien varrelta. Ne ilmestyvät Runografin Instagramiin pikapuoliin, pysykää linjoilla.
Kritiikin tulee tarkastella keinovalikoimaansa ja paikkaansa, jotta se pystyy keskustelemaan nykytaiteesta. Muoto vaikuttaa oleellisesti sisältöön ja teoksesta esitettyihin tulkintoihin. Se ylläpitää kriitikon roolia ja hierarkkisia malleja. En osaa edes kuvitella vielä niitä kaikkia tapoja, joilla kriitiikin ominaisuuksia voisi käyttää uusilla tavoilla! Millaisia yhteisöllisiä kirjoituksia, yksinäisiä merkkejä, rinnakkaisuuksia ja jatkumoita kritiikillä voisi luoda?
Haluaisin kokea kritiikkiä, joka ymmärtää ja synnyttää ruumiillisia prosesseja, tunteita ja tuntemuksia. Voisiko muototietoinen kritiikki tavoittaa runon aistivoimaista tuntoisuutta ja epämääräisiä oloja vielä täsmällisemmin? Lähestyä näin sekä teosta että lukijaa? Runous kirjoittaa kohti ruumista, omaa runousoppiaan muotoileva kritiikki kohti runoa. Toivoin kritiikiltä keskustelua, joka kutsuu mukaan. Sidosainetta, höpinää teosten seassa ja väleissä. Taidepuhetta taiteen kielellä.
Kokeilun luonteeseen kuuluu, että se voi epäonnistua. Jotta saa tietää, mikä toimii, on uskallettava tehdä jotain, mikä ei ehkä toimi. Toivon, että parhaimmillaan Kokeile kriitikkona! tarjoaa alustan testata ja sekoilla, etsiä ja erehtyä, arvioida yhdessä, millaisiin suuntiin taidekritiikki voi kulkea.
Testaus ja omien tottumusten nyrjäyttäminen on tärkeää myös kriitikoille. Kun tuntuu siltä, että omat kulahtaneet lauseet nuohoavat samoja reittejä, voi kokeilu avata kohti uutta. Se, että kerran on yrittänyt neuloa kritiikin, vapautua esittele – analysoi – arvota -mallista tai häivyttää tekijyyttä yhteiskirjoittamisen menetelmin voi vaikuttaa käänteentekevällä tavalla kriitikon omaan työhön, uusien suuntien etsimiseen, omien mallien, keinovalikoimien ja varastojen hahmotukseen. Toivon kilpailun tuottavan iloa ja elämyksiä tekijöillekin kriitikon usein yksinäisen työn lomaan.
Kaikkein tavanomaisimmassa muodossaankin kritiikki sisältää keskustelun kirjoittajan ja teoksen välillä. Kun asetelma on lähtökohtaisesti moniääninen, on helppo heittäytyä ajattelemaan ja kirjoittamaan kahden tai useamman kriitikon voimin. Ovathan erilaiset yhteistyössä laaditut kritiikit usein eduksi teoksellekin. Usein muita taiteenlajeja nielaissut runous kaipaa kriitikoita myös esimerkiksi kuvataiteen puolelta. Esittävä runous puolestaan ansaitsisi, no, kritiikkejä ylipäänsä. Samoin runotekstiä sisältävä esitys- ja performanssitaide. Nämä voisivat olla paikkoja eri taiteenlajien parissa operoivien kriitikoiden ja taiteilijoiden dialogeille.
Kokeile kriitikkona! edustaa monella tavalla samaa jatkumoa, jota kritiikin muotoa uudistavat teot aiemminkin: se on hankkeen puitteissa tapahtuva tempaus. Kielialueeltamme ei toistaiseksi ja tietääkseni löydy muotoa koettelevan kritiikin pysyvää kanavaa, vaikkakin muodoltaan poikkeava kritiikki on tuttu vastaantulija.
Yksittäisen kokeilun hehku kajastaa julkaisualustansa yli. Ajattelen, että kritiikin muoto- ja mediumkokeilut laventavat aikanaan myös esimerkiksi päivälehtien kritiikkien sabluunaa, niin tapahtuu jo. Ehkä erityyppisiin kokeiluihin haastavien tempausten ja peruskritiikin suhdetta voisi kuvata vesirajana, jossa kokeilu lainehtii rantaan mutta ei rantautuakseen. Silti aallokko ja virtaukset muovaavat maata ja jättävät pysyviä jälkiä.
Toimituksen suositukset koottiin kokeilujen ja muototietoisuuden henkeä nostattamaan teemalla kokeellinen. Tätä kuuden teoksen koostetta etsiessäni runous muistutti jälleen, että sen olemus edellyttää kokeellisuutta, jatkuvaa suhdetta muotovalintoihin. Kuunnelkaamme siis kriitikkoina runouden ominta logiikkaa.
Kritiikkikokeiluitanne odottaen
Laura