Kokeile kriitikkona!
Kokeile kriitikkona! -kilpailun ensimmäinen vaihe on tullut päätökseen. Suurin kiitos kaikille osallistujille laadukkaista ja korkeatasoisista kilpailutöistä! Saimme yhteensä 29 työtä, joita läpikäydessä vuorottelivat yllätys, liikutus ja onni siitä, miten intohimoisesti, kekseliäästi ja rohkeasti kriitikot heittäytyivät testaamaan kirjallisuuskritiikin mahdollisuuksia. Kiitos, että heittäydyitte tähän kokeiluun kanssamme! Tuntuu hienolta, että niin moni halusi antaa aikaa elämästään taiteen ja kirjallisuuskritiikin yhteisen maaperän kartoittamiselle.
Kaikki kilpailutyöt kootaan yhteisnäyttelyyn helmikuussa. Olemme onnellisia siitä, että kilpailun työt, huolellisesti toteutetut ideat, menetelmät ja tekniikat pääsevät esille levittämään kokeellisen kritiikin ilosanomaa. Kevään aikana valikoima töitä nähdään näyttelyn lisäksi Tuli & Savussa.
Anonyymin valintaprosessin tuloksena nostamme töiden joukosta kolme kritiikkityötä, jotka mielestämme edustavat kokeellisen kirjallisuuskritiikin mahdollisia suuntia ja tapoja hahmottaa kritiikkiä toisin. Töiden korkean tason ja keskenään todella erilaisten kritiikkiteosten yhteismitattomuuden vuoksi valinta oli vaikea. Raati myöntää 250 € kunniamaininnat Veera Kiurujoelle, Carlos Lievoselle ja Salla Talvikki Niemiselle. Onnea voittajille!
//
Salla Talvikki Nieminen, 4 ristipistotyötä. Kohdeteos: Tuomas Timonen, Salkku (Teos 2020)
Kritiikki ristipistää monitasoisia koukkuja kritiikin tekstilajiin. Se kääntää kirjoittamisen konvention päälaelleen ja havainnollistaa tarkasti, miten kriitikoinnissa on aina kyse kielten välisestä käännöksestä. Kritiikki kirjoittaa kuvataiteen keinoilla kirjallisuudesta ja onnistuu ulostulossaan kuvastamaan kirjoittamisen ja ajattelun ruumiillisia sekä käsitteellisiä prosesseja. Kilpailutyö korostaa kritiikin ajallisuutta, tulkinnan kehkeytyvyyttä sekä kriitikon valintoja ja kriitikon työn käsityöläisyyttä – kritiikin muovaamista esiin. Se esittää kohdeteoksen uudessa valossa, rajaamastaan näkökulmasta, se siteeraa, tulkitsee ja analysoi kirjoen. Kohdeteos toimii lähtökohtana, mutta kritiikki ei tyydy suoraan käännökseen, vaan kriitikko kirjailee ja kirjoittaa selkeästi kritiikin konventiota hyödyntäen.Teoksen kohdistuva katse on analyyttinen, aktiivista valintaa tekevä, sen uudesta näkökulmasta esittelevä sanaton puheenvuoro. Kilpailutyö on lumoava teoskokonaisuus ja menetelmänsä taiten hallitseva kirjonta-analyysi.
//
Veera Kiurujoki, fragmentaarinen teksti. Kohdeteos: Joel Mäkipuro, Periferia (Poesia 2023)
Kriitikko lukee Periferiaa vastakarvaan. Kritiikki kytkeytyy ruumiillisen luennan perinteeseen ja tekee luokka-analyysia ilman akateemista käsitteistöä lähtökohtanaan tunteva ja kokeva, aikaan ja paikkaan kiinnittynyt ruumis. Tekstikeskustelee vivahteikkaasti teoksen kanssa lukija-kokijaruumiistaan käsin. Se kutsuu myös lukijansa mukaan kokemaan. Kilpailutyökyseenalaistaa voimakkaasti teoksen näkökulman: lähiöitä kuvataan ylhäältäpäin, asukkaista puhutaan hyönteisinä. Kaupunkisuunittelun ynnä muun ”vallan kielen” käyttöä runoudessa kritisoidaan oivaltavasti: ”Miksi käytetään määrittelevää vallan kieltä, mutta ei jumalauta määritellä?” Tekstin rakenne on fragmentaarisen esseemäinen, lähiöitä tarkastellaan enemmän ruohonjuuritasolta, asukkaan näkökulmasta. Fragmentaarisuus tukee hienosti keskustelua teoksen kanssa sekä nostaa esiin hajoavan ja monipaikkaisen kokemuksen luokasta. Teksti kritisoi nykyrunouden tendenssejä myös laajemmin arvostellen erityisesti puhujuuden paikantumista ulkokohtaiseksi havainnoijaksi sekä taipumusta kirjoittaa kaikista mahdollisista rajoista liukuvina, huokoisina tai häilyvinä. “Rajat kiinni”, julistaa kritiikki provokatiivisesti.
//
Carlos Lievonen, tussi, printti ja jääpala konekirjoituspaperille. Kohdeteos: Paula Sankelo, Katoava jää (Warelia 2024)
Tussilla konekirjoitus- ja printtipaperille laadittu kritiikki erottuu luomillaan olosuhteilla ja niistä käsin kirjoittamisella. Kritiikki pyrkii menetelmänsä avulla lähemmäs teoksen kuvaamia paikkoja ja kylmän kokemusta sen sijaan, että puhuisi tieteen kielellä ilmastonmuutoksesta tai luontokadosta. Kritiikki asettuu kohdeteoksen ehdottamiin olosuhteisiin muodostaessaan sulavan jääpalan avulla kirjoituksen sisään reitistön ja antaessaan kriitikon kirjoittaa kylmän suihkun jälkeisessä ruumiillisessa olosuhteessa, joka on sekä altis että auki. Tekstiin kirjoittuu sekä poeettisia että poliittisia vireitä. Kirjoituskoneen korjausmerkinnän jäljet muistuttavat ekokriisin korjaustoimenpiteitä: vaikka 1,5 asteen ylittänyt lämpeneminen pysähtyisi, on jäänyt jälki olemassa ja korjaamaton. Paperille sulanutta jääpalaa ei saa kuutioksi uudelleen, mutta kuten kritiikki sen sanoo, voi märän paperin pakastaa. Kritiikki onnistuu tavoittamaan kohdeteoksesta tuoreen näkökulman, jossa teoksen olosuhteita lähestytään tuntoisuuteen virittäytyen. Tämä on esimerkki tilasta ja tulkinnasta, johon nimenomaan kokeellisilla keinoilla operoivalla kritiikillä on pääsy.
//
Kiitollisin mielin
Kilpailun raati, Laura, Milka, Daniil ja Janne