Halun poetiikkaa
Uinuvat halut heräävät talviunilta uteliaasti haahuilemaan. Ujo herännyt etsii kohdetta, johon kiinnittyä, kynää, toista kehoa, uutta ajatusta. Haluan uskoa, että […]
Uinuvat halut heräävät talviunilta uteliaasti haahuilemaan. Ujo herännyt etsii kohdetta, johon kiinnittyä, kynää, toista kehoa, uutta ajatusta. Haluan uskoa, että […]
Runografissa julkaistiin vuoden 2024 aikana 88 kritiikkiä tämän vuoden ja vähän viime vuosienkin teoksista. Vaikka tavoitteemme kriitikoida jokainen vuoden aikana […]
Runografin ja Tuli & Savun Kokeile kriitikkona! -kilpailu on auki vielä lokakuun ajan. Inspiraatio kilpailun järjestämiselle syntyi halusta luoda alusta, […]
Kesällä tekstit ulkoilevat mielellään. Kirjailijat vetäytyvät maalle, lukijat riippumattoon. Äkkiä näyttää siltä, että maamme jokaisesta kunnasta löytyy kirjailijaresidenssi tai runofestivaali. […]
Toisen roska on toisen runo, sen tietää jokainen runoonsa maasta tai keskustelupalstoilta materiaalia poiminut lyyrikko, joka osaa hyödyntää runouden supervoimaa, […]
[harjoitellaanhengitys kulkee kaksi suuntaa: työnnät pintaa allasi, se työntää takaisin] Kun kirjoitan, haluaisin luopua ruumiista – ja niin parhaani mukaan […]
Tänä syksynä olen keräillyt, kuivannut ja säilönyt, puhdistanut, matkustanut mökille neljän sienikuivurin kanssa ja nukkunut niiden hurinassa. Siinä sivussa, kun […]
Runous on kirjainten kasvihuone. Tai jotain. Outoa kyllä, rakkauteni runouteen tiivistyy ennemmin sen ”tai jotain” -osuuteen kuin yhteenkään metaforaan. Rakastan […]
On kevät. Sen kauan odotettu valo on valloillaan kuin irti päästetty bulldogi, ja se iskee terävät säteensä väsyneiden suomalaisten verkkokalvoihin […]
Olen varma, että jos jotakuta pyydetään kuvittelemaan runoilija, hänen aivonsa karrikoivat esiin kiharapäisen pojan sulkakynän kanssa valkoisessa kauluspaidassa. Hän on […]
Uinuvat halut heräävät talviunilta uteliaasti haahuilemaan. Ujo herännyt etsii kohdetta, johon kiinnittyä, kynää, toista kehoa, uutta ajatusta.
Haluan uskoa, että kaiken taiteen tekemisen ja kokemisen takana tykyttää elämänhalu, polte yhdistyä, tulla ymmärretyksi ja syleillyksi, halu lukea. Halut heittelehtivät heikkotahtoisesta sortumasta rohkeuteen tarttua toimeen. Millaisen poltteen runouden lukeminen saa tällä skaalalla aikaan? Entä kirjoittaminen? Luku-, ruoka- ja seksihalujen risteyksessä mietin, kenen haluja nämä ovat, ja millä täyttäisin tyhjyyden tällä kertaa. Parhaat haluista täyttävät ja tyhjentävät yhtä aikaa, niin kirjoittaminenkin tekee.
Runous, tuo rakkauden kieli, ei juuri ole viime vuosien aikana keskittynyt eroottisten huvien ja intohimon kuvauksiin – tai ainakaan ne eivät nouse teoskokonaisuuksien kantaviksi teemoiksi: vaikka kaikista Runografissa kriitikoiduista teoksista 72 on saanut asiasanakseen ”rakkauden”, vaikuttaa ”erotiikka” vastaavasti nykyrunon harvinaisemmalta sävyltä, 12 osumaa 285:stä.
Eroksen houkutukset ja lemmentyöt kietoutuvat hienovireisellä tavalla elämän hämärään, mikä osaltaan muistuttaa runouden keinoista puhua tyhjän tilan, hiljaisuuden ja prismaattisesti hajoavien merkitysten avulla. Näin ajattelee myös Sinikka Vuola. Hän kirjoittaa toimittamassaan eroottisen runouden antologiassaan, miten erotiikka ”ei yleensä täytä koko runoa, vaan käyttäytyy kuten muutkin runolliset elementit […]”1. Näyttäytyminen edellyttää kätkeytymistä, ja runo haluaa sinut rivien väleissä.
Toimitus etsi suosituksiin teoksia ja kritiikkejä, jotka uppoutuvat halun ja intohimon poetiikkaan. Kaija Rantakarin Kertosäe flirttailee lukijalleen Anna Kallion kritiikissä. Saara Laakso havainnoi pyhää arkea kiihkeästä romanssista kvääriin kirjallisuushistoriaan Carlos Lievosen Vain heteissä. Tuore Hafez-käännös päihdyttää kriitikon viinillä, joka on sekoitettu himosta ja hengellisistä nautinnoista. Elsa Töllin Diiva räjähtää nurmikoksi kutsuu pohtimaan elämän ja kuoleman viettejä sekä taiteen tekemisen sytykkeitä. Muutaman vuoden takaiset kokoelmat puolestaan kuljettavat iholta ihmisten välisyyteen, Pinnallisuudesta Silmittömyyteen.
Muita kuulumisia!
Runografin vuoden 2025 avasi Kokeile kriitikkona! -kilpailun päätösnäyttely Helsingin keskustakirjasto Oodissa. Näyttely täytti haluni tuoda kirjallisuuskritiikkiä ja runoutta käden ulottuville, vahingossa löydettäväksi, konkreettisissa, käsinkosketeltavissa ja kokeilevissa muodoissa paikkaan, jossa ohikulkija voi kirjaimellisesti kompastua kritiikkiin. Yhteen koottuna kritiikkityöt puhuivat yhteisen ajattelun puolesta: tätäkin voi taidepuhe olla, ja juuri sinä voit koskettaa sitä.
Kaikessa hiljaisuudessa alustallamme on aloittanut kolme uutta kriitikkoa. Tervetuloa Venla Niinistö, Juho Narsakka ja Paula Sankelo. Heidän ja Runografin 14 muun kriitikon tekstit herättäköön runohalunne!
Uteliaasta haahuilusta kohti kyteviä haluja lipuen
Laura