Tuula Hämäläinen

Kiven muisti
75 sivua
Kulttuurivihkot 2025
ISBN 9789524110709
helmiHelmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarviRunsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliittiMonoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppiKaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimijaToimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertojaKertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän on pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsäIkimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatuKävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.
Vierailijakritiikit
Reeta Holopainen
Olen runoudentutkimukseen ja ekokritiikkiin erikoistunut filosofian tohtori ja kirjallisuudentutkija Helsingin yliopistosta. Kriitikkona olen kiinnostunut erityisesti ihmisen luontosuhdetta, ympäristö- ja eläinaiheita käsittelevästä runoudesta sekä yhteiskunnallisiin teemoihin nivoutuvasta lyriikasta. Suhtaudun kuitenkin innolla runouden lajiin ylipäätään ja syvennyn uteliaisuudella kaikenlaisiin runoteoksiin.

Kuulaasti läikkyen muistin ja havaintojen kerroksissa

| Reeta Holopainen | Kritiikki

Ahkerasti julkaisevan Tuula Hämäläisen tuotanto lukeutuu suomalaisen nykylyriikan kirkkaimpaan kärkeen, mitä myös tuorein teos Kiven muisti (2025) hyvin havainnollistaa. Hämäläisen kahdeksas runokokoelma on syväulotteinen tutkielma muistamisesta, havainnoinnista ja kohtaamisista niin ympäristön, muiden ihmisten kuin oman minuuden kanssa. Kuulaat runot läikehtivät puhujan elämän ja itseyden erilaisissa muotoutumiskohdissa, joiden maisemat ja aikatasot kerrostuvat.

Matkalla oleminen on keskeinen viitekehys runoissa, joissa puhuja tekee havaintojaan välillä keskieurooppalaisessa junassa, välillä meren pitelemättömän kohinan äärellä. Matkan alkupiste juontaa aina ensihenkäyksestä asti: ”halki taivaan, asfaltti höyryää / sitten maan hengitys lakkaa / kuulen syntymähuutoni!”. Elämän päättymätöntä liikettä reflektoivissa runoissa käsitellään myös kaipuuta ja luopumista, kuten äidin sairastumista ja menettämistä. Tällaiset runot tuovat temaattisesti mieleen esimerkiksi Anja Erämajan tuoreen teoksen Joku menee aina ensin (2024), jossa äidin sairastaminen ja kuolema ovat keskiössä. Menetettyjen läheisten muistaminen kietoutuu Hämäläisen runoissa koskettavasti metsän havainnointiin, joka näyttäytyy puhujalle hengittämisen kaltaisena rauhan ja olemisen perusehtona: ”miten ystävälliset puut / valo siilautuu runojen lomitse / vähän satua / kävelen hitaasti ja ajattelen heitä / jotka olen saanut tuntea / olen kiitollinen olemassaolosta”. Teoksen loppupäässä liikkeessä olemisen vastapainoksi nousee pysähtyminen havaintoihin ja kiitollisuuteen, jota eletty on kerryttänyt. 

Hämäläisen runojen lumo perustuu kirkkaaseen runokieleen, joka ilmaisee väkevästi sanomatta mitään liikaa ja liikkuu alleviivaamattomasti suurissa meren ja taivaan mittakaavoissa: ”sinä iltana aurinko leimusi lähellä taivaanrajaa / sietämätöntä tulta / kutsuvaa / täytti kuumottavalla ilolla / lennätti sulattamaan / hyhmäistä jäätä / houkutti / kahlaamaan veteen”. Runot nojaavat modernistiseen muotokieleen eivätkä tarjoa innovatiivisia kokeiluja, mutta niitä ei teosta lukiessa jää kaipaamaankaan. Hämäläisellä on taito kutoa elämänkokoisia suuria ja hauraita ilmiöitä hengittäviin ja ilmaisuvoimaisiin säkeisiin, joiden parissa aika katoaa.

Reeta Holopainen
Olen runoudentutkimukseen ja ekokritiikkiin erikoistunut filosofian tohtori ja kirjallisuudentutkija Helsingin yliopistosta. Kriitikkona olen kiinnostunut erityisesti ihmisen luontosuhdetta, ympäristö- ja eläinaiheita käsittelevästä runoudesta sekä yhteiskunnallisiin teemoihin nivoutuvasta lyriikasta. Suhtaudun kuitenkin innolla runouden lajiin ylipäätään ja syvennyn uteliaisuudella kaikenlaisiin runoteoksiin.

Kommentit kritiikkiin

Leave a Reply


helmiHelmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarviRunsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliittiMonoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppiKaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimijaToimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertojaKertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän on pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsäIkimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatuKävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.
Avainsanat