Sara Vallioja
Vatsahuuhtelun jälkeen olen puhdas
58 sivua
Aviador 2021
ISBN 9789523810006
Oululainen kirjoittaja ja lukija. Elääkseen kirjoittaa mainoksia. "Etsin runoudesta ilmaisuvoimaista, persoonallista, tuoretta kieltä, rosoisuutta ja kiinnostavaa ajattelua. Jotain tummaa. Huomaan lähestyväni teoksia usein ideologiakriittisestä näkökulmasta. Kriitikkona tykkään tarttua teoksiin, jotka ovat saaneet ristiriitaisen vastaanoton tai jotka on joidenkin toimesta lytätty. Matkani runouteen alkoi, kun Harry Salmenniemen Texas, sakset haukuttiin niin kiinnostavasti, että luin sen, ja tein siitä lopulta gradunikin."

Vatsahuuhtelun jälkeen olen puhdas on Sara Valliojan debyyttikokoelma, jonka aiheena on sellainen kaupunkilaiselämä, josta vanhat suomalaiset elokuvat varoittavat. Se on nuoruuskuvaus, jonka puhujana on nuori nainen. Elämä on hapuilua, jota ohjaa hyväksynnän haku ja rakastamisen kaipuu.

Runot ovat kuin kuvia, niiden tarkoin valitut yksityiskohdat muodostavat hallittua ja vahvaa symboliikkaa. Kuvasto arkista – tiskit ja lakanat – ja yllättävän perinteistä: juhannusruusut, riippakoivut ja isän pihasaunassa puhdistautuminen tuottavat sitä jännitettä, josta minullekin tuli ehkä mieleen verrata tätä vanhoihin suomalaisiin elokuviin.

Teoksen kieli on suoraa ja yksinkertaista, välimerkit rytmittäviä ja riidattomia, samoin asettelu. Kieli on säröilevää kuten puhujakin. On joitakin sanavalintoja, joita en haluaisi nähdä, kuten pakkasen raiskaamat tai klähmäinen. Pakkasen raiskaama on kulunut ja alatyylinen kuva, joka ei tunnu sopivan teoksen kieleen, puhumattakaan sen ongelmallisuudesta kevyesti heitettynä metaforana.

Keskiluokkaiset odotukset ja normit ovat taustaväri, jota vasten puhuja erottuu. Kun ei mene hyvin: tavoitteena on järkevyys, ahdistuksena hyödyttömyys ja toiveena palata turvaan. Järkevyydestä puhutaan paljon, ja asioiden järjestys on tavoiteltava tila. Lopullisetkin lääkkeet on paras ottaa värijärjestyksessä. Keskiluokkainen normisto näkyy myös siinä, että äiti kehottaa elämään terveellisemmin, on olemassa Stockan kortti ja koristetyynyjä, ja kodista huolehtiminen on mielessä. Pehmennyksenä raflaavalle nimelle takakannessa mainitaan kauniisti leikattu villakangastakki.

Puhuja rikkoo keskiluokkaisen naiseuden normeja ja yrittää parhaansa mukaan pitää kiinni elämästä, olla tarvittaessa kusipäinenkin. Kusipäisyys jää puolitiehen, sillä koristetyynyjen keskeltä ikävien ajatteleminen ja rivouksien huutelu vain omassa mielessä ei tee kovin suurta vaikutusta. Se kuitenkin korostaa puhujan avuttomuutta ja voimattomuutta elämässään, myös opittua kiltteyttä ja nuoren naisen sosiaalista roolia.

Teoksen puhuja pysyy koko ajan lähellä lukijaa, ollaan mukana ja ruumiissa. Taustalla väijyy uhan tunne, joka täytyisi karkottaa ryhtymällä toimimaan järkevästi, mihin puhuja ei tietenkään pysty.

Romahduksen kuvaus on terävää:

buranat on loppu eikä rahaa ole / kaikki on sijoitettu / hyväksyntään

Jaksot sairaaloissa paljastavat koskettavasti avuttomuuden, kivun ja haurauden.

Odotin tältä teokselta enemmän. Oivallukset ja havainnot tuntuvat latteilta. Vaikka teoksen vahvuutena onkin itseään säästelemätön puhuja, kaipasin etäännytystä. Nyt tuntuu siltä, että realismi on ajanut estetiikan edelle.

Kaipasin myös tuoreutta: havainnot ja kuvasto ovat arkisia, tuttuja ja odotuksenmukaisia. Toisaalta nuoren naisen taiteilijaelämä – itsetuhoinen päihteidenkäyttö – ja niin sanottu kusipäisyys ovat vielä aika tuoreita juttuja etenkin kotimaisessa runoudessa. Tämä teos voi olla nostalgiatrippi, trigger warning tai jättää kylmäksi. Loppu tuntuu varmistelevalta. Maailmankaikkeuden maalailu on mieltä nostattava lopetus, turvallinen.

Oululainen kirjoittaja ja lukija. Elääkseen kirjoittaa mainoksia. "Etsin runoudesta ilmaisuvoimaista, persoonallista, tuoretta kieltä, rosoisuutta ja kiinnostavaa ajattelua. Jotain tummaa. Huomaan lähestyväni teoksia usein ideologiakriittisestä näkökulmasta. Kriitikkona tykkään tarttua teoksiin, jotka ovat saaneet ristiriitaisen vastaanoton tai jotka on joidenkin toimesta lytätty. Matkani runouteen alkoi, kun Harry Salmenniemen Texas, sakset haukuttiin niin kiinnostavasti, että luin sen, ja tein siitä lopulta gradunikin."

Kommentit kritiikkiin

Vastaa


helmi?Helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarvi?Runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliitti?Monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppi?Kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimija?Toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertoja?Kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsä?Ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatu?Kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!?HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...?HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.