Sanoin kuvaamatonta tavoittelemassa

Lapsuudessa on jotakin kaikille tuttua. Voisi sanoa, että Agneta Enckellin obeskrivligheten-teoksessa käsitellään lapsen suhdetta vanhempiin ja lapsena olemista, mutta se tuntuu liian yksinkertaiselta. Ennen kaikkea näkökulma keskittyy lapsuuden kokemukseen ja siihen, miten lapsi oppii käyttämään kieltä. Kielenkäyttöön liittyvät velvollisuus ja halu: ”(om skyldigheten mot ord är Att visa deras Obeskrivliga // Nakenhet: Vad är ditt Obeskrivliga Begär –”. Pyrkimys sanoinkuvaamattoman kielentämiseen on teoksessa samalla yritys palata lapsen mieleen. Isojen kirjaimien runsas käyttö antaa sanoille tiettyä painoa, mutta toisaalta tuo mieleen myös kirjoittamaan opettelevan lapsen.

obeskrivligheten on Agneta Enckellin perhetrilogian kolmas osa. Trilogian aiemmat osat, inte ett ord (jag är naken) vuodelta 2014, ja (med eget namn, utan namn, ditt namn) vuodelta 2020, on omistettu runoilijan miehelle ja pojalle. Kolmas osa, obeskrivligheten, on kirjoittajansa 10. runokirja ja omistettu runoilijan vanhemmille. 

Obeskrivlighetenin voisi kääntää suomeksi vaikka sanoinkuvaamattomuudeksi, ja se on teokselle hyvin sopiva nimi. Lapsuus ja kielenkäyttö nousevat monen runon aiheeksi, mutta perhesuhteet laajenevat sanat ylittäviin kokemuksiin ja halujen kuvaukseen. Pieniin kokonaisuuksiin jaetuilla runoilla on paljon tilaa. 13 osastoon jaetuista runoista osa muodostuu säkeistä, kun taas osa on muodoltaan lähempänä fragmenttia. Välillä säkeet jakautuvat kuin kahteen väljästi aseteltuun palstaan:

finns jag i två rum samtidigt    Går jag ut nu

Att vara någons Barn Det är en övning 

Tilan lisäksi typografisia tehokeinoja on paljon: isoja alkukirjaimia, sulkeita ja lainausmerkkejä, mutta ennen kaikkea kursiivia. Kursiivi tuntuu jakavan kerronnan kahtia, mutta aina en ole varma, tehdäänkö eroa näkökulmien vai aikatasojen välille. Runot ovat niin sirpaleisia, ettei puhujasta tai runominästä oikein saa otetta. On mahdollista tulkita, että runominä katsoo taaksepäin menneisyyteen ja puhuu itselleen lapsena: ”(du hör deras snabba steg och lågmälda röster) / (Modern och Fadern går med sina cyklar ut i skogar och parker) / (om det var natt kunde du höra Kattugglans underliga läte)”.

Välillä tuntuu kuin runot olisivat silmäyksiä johonkin, josta en lukijana tiedä mitään; kuin olisin runoja lukiessani ulkopuolinen, yrittämässä ottaa selvää jostakin, joka ei oikein minulle kuulu. Perhepiirin keskinäiset suhteet ja tapa kommunikoida jättävät väistämättä muut jollakin tapaa ulkopuolelle. Teoksessa on mielenkiintoinen tasapaino abstraktien ajatusten ja fyysisten kokemuksien välillä, ja nämä paikkaan sitoutuvat kohdat tuntuvat muistoilta. 

Koska obeskrivligheten on muodoltaan niin ilmava ja sirpaleinen, ei lukijalla ole paljonkaan kontekstia runojen lukemiseen. Tämä teki vieraalla kielellä lukemisesta välillä haastavaa, vaikka kieli itsessään ei ole vaikeaa. Runot kuitenkin palkitsevat paneutuneen lukijan ja tarjoavat mahdollisuuksia monenlaisiin tulkintoihin.