Outi-Illuusia Parviainen

Olen niitty, odotan
132 sivua
Aviador 2025
ISBN 9789523813205
Olen runoudentutkimukseen ja ekokritiikkiin erikoistunut filosofian tohtori ja kirjallisuudentutkija Helsingin yliopistosta. Kriitikkona olen kiinnostunut erityisesti ihmisen luontosuhdetta, ympäristö- ja eläinaiheita käsittelevästä runoudesta sekä yhteiskunnallisiin teemoihin nivoutuvasta lyriikasta. Suhtaudun kuitenkin innolla runouden lajiin ylipäätään ja syvennyn uteliaisuudella kaikenlaisiin runoteoksiin.

Dokumentaristisella runoudella tarkoitetaan kirjallisuudentutkimuksessa ei-fiktiivisiä lähdeaineistoja hyödyntävää runoutta, joka usein käsittelee henkilökohtaisten kokemusten pohjalta yhteiskunnallisia tai historiallisia ilmiöitä. Tahdonvastaista lapsettomuutta kuvaavaa Outi-Illuusia Parviaisen neljättä runoteosta Olen niitty, odotan (2025) voi pitää tuoreena esimerkkinä dokumentaristisesta runoudesta, sillä teoksen taustalla vaikuttavat lapsettomien ihmisten todelliset kokemukset. 

Kirjailija on haastatellut teosta varten kymmeniä tahattomasta lapsettomuudesta kärsineitä, joiden tarinoihin runot pohjautuvat. Herkkävireinen ja aiheeseensa kunnioituksella suhtautuva kirja lähestyy tahdonvastaista lapsettomuutta monesta näkökulmasta. Esimerkiksi lapsettomuushoitojen taloudelliset seuraukset, kaunistelematon katkeruus ja puhumisen vaikeus nousevat runoissa esiin. Kohtukuolemaa ja vastasyntyneen hautaamista kuvatessaan runot osoittavat ravistelevasti, kuinka iloinen odotus päättyy traagisimmillaan tiheimpään suruun. 

Minämuotoon kirjoitettujen runojen puhujina esiintyy kirjava joukko ihmisiä: erilaisten pariskuntien osapuolia, itsellisiä henkilöitä ja lapsenlapsettomuuttaan sureva. Moniääninen kokonaisuus ilmentää, että tahdonvastaista lapsettomuutta ei voi tyhjentää yhteen hallitsevaan kokemukseen. Vaikka tilanteet ja lähtökohdat vaihtelevat suuresti, sydänalaa koettelevassa ikävässä lienee myös jotakin universaalia: ”Menevät päivät, / tyhjät vaatteesi lepattavat narulla”. 

Ilmiön vakavuudesta ja sensitiivisyydestä huolimatta Parviaisen runot havainnollistavat myös, että huutavaan lapsenkaipuuseen ja biologisen kellon kovaääniseen kilkatukseen sisältyy toisinaan koomisiakin ulottuvuuksia. Teoksessa esimerkiksi kuvataan naisporukkaa, joka on lähdössä baariin siittiönmetsästysretkelle: ”Nyt mentiin, tänä iltana onnistaa. / Kallessa on torstaisin säpinää kotiinkin asti, / ajoissa kun mennään, niin ehditään / juottaa parhaat siittiöt humalaan / ja kondomipakettiakin taisin äsken tökätä parsinneulalla”. Kirjassa tematisoituu nasevasti se, kuinka sattumavaraisesti ja epäoikeudenmukaisesti lapsen saamisen kannalta suotuisat biologiset puitteet jakautuvat.

Lapsettomuuden kipua koskettavasti sanoittava Olen niitty, odotan tarjoaa varmasti merkityksellistä vertaistukea sellaisille lukijoille, joiden elämässä tahdonvastainen lapsettomuus vaikuttaa. Syntyvyyden radikaalia laskua päivittelevien uutisotsikoiden ja synnytystalkoodiskurssin täyttämässä todellisuudessa se on myös tärkeä yhteiskunnallinen puheenvuoro ja muistuttaa, miten monitahoinen ilmiö lapsettomuus on – jos yhteiskuntaan toivotaan lisää lapsia, tulisi lapsettomien painostamisen ja syyllistämisen sijasta tukea ja auttaa paremmin niitä, joiden syli olisi lapselle avoinna.

Olen runoudentutkimukseen ja ekokritiikkiin erikoistunut filosofian tohtori ja kirjallisuudentutkija Helsingin yliopistosta. Kriitikkona olen kiinnostunut erityisesti ihmisen luontosuhdetta, ympäristö- ja eläinaiheita käsittelevästä runoudesta sekä yhteiskunnallisiin teemoihin nivoutuvasta lyriikasta. Suhtaudun kuitenkin innolla runouden lajiin ylipäätään ja syvennyn uteliaisuudella kaikenlaisiin runoteoksiin.

Kommentit kritiikkiin

Leave a Reply


helmiHelmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarviRunsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliittiMonoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppiKaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimijaToimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertojaKertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän on pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsäIkimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatuKävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.