Tarita Ikonen

Kaikki mitä tarvitsin
59 sivua
Kulttuurivihkot 2024
ISBN 9789524110419
helmiHelmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarviRunsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliittiMonoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppiKaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimijaToimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertojaKertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän on pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsäIkimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatuKävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.
Vierailijakritiikit
Veera Kiurujoki
Oululainen kirjoittaja ja lukija. Elääkseen kirjoittaa mainoksia. Etsin runoudesta ilmaisuvoimaista, persoonallista, tuoretta kieltä, rosoisuutta ja kiinnostavaa ajattelua. Jotain tummaa. Huomaan lähestyväni teoksia usein ideologiakriittisestä näkökulmasta. Kriitikkona tykkään tarttua teoksiin, jotka ovat saaneet ristiriitaisen vastaanoton tai jotka on joidenkin toimesta lytätty. Matkani runouteen alkoi, kun Harry Salmenniemen Texas, sakset haukuttiin niin kiinnostavasti, että se oli pakko lukea.

Ihmisten hyvyydestä

| Veera Kiurujoki | Kritiikki

Latteaa aloittaa kritiikki näin, mutta tämä on hirvittävän tärkeä tarina. Tarita Ikosen tunnustuksellista Tuho-trilogiaa seuraava teos, Kaikki mitä tarvitsin, asettuu Ikosen alkoholistiperheessä kasvamista käsittelevien runojen jatkumoon. Teoksessa puhuja, vaikeista oloista tuleva nuori muuttaa sijaisperheeseen.

Tämä toipumistarina – lohdullinen jatko-osa – on rakennettu proosarunon keinoin. Runot ovat lähes sivunmittaisia kokonaisuuksia, joiden tyyli on suorapuheinen ja asettelu perinteinen. Rytmi seuraa ajatusta. Lyhyt ja tiivis säe ei selitä mitään liikaa.

Kielen suora ja asiassa pysyvä puheenomaisuus tarjoaa selkeitä kuvia ja tilanteita. Näemme uuden kodin, koulun ja ympäristön uudessa tilanteessa olevan nuoren silmin. Puhujalle kaikki on aluksi vähän liikaa, ja hoiva tuntuu ansaitsemattomalta. Sisäistetty syyllisyys ja itseinho tekevät elämästä haastavaa silloinkin, kun on jo turvassa. Ulkopuolisuuden tunne piinaa selviytyjää. 

Kaikkein suurimpana teoksesta nousee ihmisten hyvyys. Hyvyys on tekoja: välipalan laittamista, yhteinen iltapala, haavojen hoitoa, ostoksia, ikkunoiden tiivistämistä ja vilttien jättämistä lattialle makuuhuoneen nurkkaan. Tässä on kaikki mitä tarvitsin, yksinkertaisia, vaan ei itsestäänselviä asioita.

”Reijo tiivistää ikkunat / vääntää termostaatin täysille / Tarja laittaa patjan ja vilttejä / siihen kohtaan mistä löytää / minut nukkumasta.”

Mitä siis oikeastaan tarvitaan? Toisen hyväksymistä, empatiaa ja sitoutumista. Teoksessa aikuiset eivät lähesty nuorta puhujaa ongelmien kautta, vaikka niitä kyllä kohdataan. Hyvien sijaisvanhempien ansiosta teos saa optimistisen sävyn, ja pian alan lukijanakin luottaa siihen, että koti on koti, eikä ”pahan olon takia / ketään heitetä pihalle”. Aika rakentaa turvaa, ja koetut huolenpidon hetket kannattelevat puhujaa.

”Unta ei erota edellisten öiden kauhukuvista / eikä tärinää edellisten öiden vapinasta / umpisolmuista unetonta kehoani / pidetään kainalossa kuun himmeässä / udussa yövalon hämärässä / sängynlaidalla silitetään hiuksiani”.

Veera Kiurujoki
Oululainen kirjoittaja ja lukija. Elääkseen kirjoittaa mainoksia. Etsin runoudesta ilmaisuvoimaista, persoonallista, tuoretta kieltä, rosoisuutta ja kiinnostavaa ajattelua. Jotain tummaa. Huomaan lähestyväni teoksia usein ideologiakriittisestä näkökulmasta. Kriitikkona tykkään tarttua teoksiin, jotka ovat saaneet ristiriitaisen vastaanoton tai jotka on joidenkin toimesta lytätty. Matkani runouteen alkoi, kun Harry Salmenniemen Texas, sakset haukuttiin niin kiinnostavasti, että se oli pakko lukea.

Kommentit kritiikkiin

Leave a Reply


helmiHelmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarviRunsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliittiMonoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppiKaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimijaToimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertojaKertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän on pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsäIkimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatuKävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.
Avainsanat