Hannu Kankaanpää

Alaviitteet
47 sivua
Kulttuurivihkot 2024
ISBN 9789524110334
Olen enemmän tai vähemmän vapaa kirjoittaja ja filosofian maisteri, siis ehkä "filosofi". Kriitikkona kirjoitan usein filosofiasta ja käännöskirjallisuudesta. Runoudessa pidän erityisesti kielellisistä kokeiluista ja visuaalisuudesta, mutta myös perinteisempi, luovuudessaan kaunis kielenkäyttö tekee minuun usein vaikutuksen.

Alaviitteet on Hannu Kankaanpään 25. julkaistu teos. Vaalenpunaiset kannet tuovat mieleen maastokuvioinnin, mutta lähempää katsottuna muodot paljastuvat Marimekon kuoseja muistuttaviksi kukiksi. Temaattisen avoimuuden voisi laskea teoksen vahvuudeksi. Se voi kyykkiä aamun sotarintamalla ja mennä illalla samassa asussa cocktail-tilaisuuteen pohtimaan kulttuurin merkitystä yhteikunnassa. Runot piirtävät ajankuvaa synkästä 20-luvusta. Ukrainan sotaan viitataan, samoin koronaan.

Alaviitteet tulkitsee maailmaa vasemmistolaisittain, kuten Kulttuurivihkojen julkaisulta saattaa odottaa. Poliittisuus on kuitenkin alisteista ilmaisulle ja ajattelun tavoille. Osa teksteistä lähenee ajankohtaisuudessaan journalismia tai päiväkirjaa, vaikka yleisvaikutelma on ehdottomasti korkeakirjallinen. Tuntuu siltä, että runoilija on kirjoittanut runoksi sen mikä häntä milloinkin mietityttää, ja lopputulos on sarja puheenvuoroja, jotka kutsuvat pohdiskelemaan. Alaviitteet on siis ennemmin perinteinen runokokoelma kuin sivulta toiselle laajeneva runoteos. Silti se on vankasti kiinni tässä päivässä ja puhuu suoraan aikalaisilleen: ”Tulkoon valkeus! Ja valkeus / tuli, pimeyttäkin synkempi.” 

Etenkin poliittisemmat tekstit lähenevät tyylillisesti aforismia: ”Rikkaat ovat kaikkein herkimpiä, / koska heiltä puuttuu niin paljon […]”. Runojen tyyli vaihtelee, mikä heijastanee aiheiden runsautta. Mukaan mahtuu esimerkiksi lyhyt proosaruno Albert Camus’n ja komissaario Maigret’n lyhyestä kohtaamisesta. Laaja-alaisuudestaan huolimatta kokoelma on säemäärältään niin lyhyt, että se on helppo lukaista yhdeltä istumalta. Temaattinen vaihtelevuus kuitenkin kannustaa lukemaan 47-sivuisen kirjasen pätkissä. Ehkä jako neljään osastoon onkin hyvä ohje lukemisen säännöstelyyn.

Olen enemmän tai vähemmän vapaa kirjoittaja ja filosofian maisteri, siis ehkä "filosofi". Kriitikkona kirjoitan usein filosofiasta ja käännöskirjallisuudesta. Runoudessa pidän erityisesti kielellisistä kokeiluista ja visuaalisuudesta, mutta myös perinteisempi, luovuudessaan kaunis kielenkäyttö tekee minuun usein vaikutuksen.

Kommentit kritiikkiin

Leave a Reply


helmiHelmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarviRunsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliittiMonoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppiKaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimijaToimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertojaKertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän on pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsäIkimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatuKävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.