Vierailijakritiikit

Heti ensimmäisessä runossa näkyy tuhoisan suhteen kehitys. On vahva usko, joka syntyy hetken vallitsevasta valosta, parisuhteen kesästä; näkyvissä on jo […]

Marianna Kurton kuudes runokokoelma Ellen valkeudessa kutoo vapauden ja kuolemattomuuden suuria kysymyksiä virtuoottisesti virtaavalla runokielellä. Omaleimaisen teoksen puhujina vuorottelevat syväjäädytyksestä […]

Silja Kejosen kolmannessa runoteoksessa Äiti ja sylikoira teini-ikäinen tytär etääntyy äidistään. Äiti hankkii koiran, jotta voisi yhä pidellä jotakuta. Teos […]

Tuula Hämäläinen on mestarillinen runontekijä. Hänen uusimmassa runokokoelmassaan Tuulenkantaja elämän väliaikaisuus kirkastuu ja sykähtelee tarkoissa havainnoissa.  Tuulenkantajassa on paljon aineksia, […]

Riika Helle-Kotkan Kaiuttimessa peipot on kokoelma tanka- ja haikurunoja. Japanilaisten 31- ja 17-tavuisten runomittojen lisäksi teos ammentaa myös maan kulttuuriperinnöstä. […]

Mitallinen runousko kuollut? Vielä mitä! Viime vuosina runoilijat ovat alkaneet kiinnostua erilaisista muotoa koskevista rajoitteista, minkä myötä myös runomittoihin kirjoittaminen […]

Murrerunoilijana tunnetun Heli Laaksosen Luonnos. Eräänlaisia esitelmiä tarjoilee ilottelevan säemuotoisen opetustuokion eläin- ja kasvikunnasta ja luonnonilmiöistä. Laaksonen on vastikään valmistunut […]

Poliittisen runon ajatus tuntuu nykypäivänä hankalalta. Yhtäältä se tuo mieleen menneiden vuosikymmenten – vuosisatojen! – työväenlaulut ja käyttörunouden; toisaalta lausahduksen […]

Sanna Karlströmin tuorein kokoelma luotaa äidin kuolemaa, ristiriitaista surua ja menetyksen pakenevaa ydintä. Runoilija on hionut tyyliään esimerkiksi historian kyseenalaistamia […]

Larissa Joonaksen Inhimillinen kino suree ihmisen osaa ja kurottaa ihmisyyden tuolle puolen. Sivumäärältään suppea teos on sisällöltään kaikkea muuta kuin […]

Teemu Helteen seitsemäs runokokoelma Kuu näyttää kirjaimensa (2023) yhdistelee arkisia ja koko ihmiskuntaa koskevia teemoja. Kokoelma kuvaa esimerkiksi (työ)uupumusta, monenlaista […]

Taneli Viljasen kuudes teos etenee esseen ja runon keinoin. Välillä elementit yhdistyvät esseeproosarunoksi. Pimeän kuun vaikuttavimmat jaksot tarjoavat hienoja esimerkkejä […]

Kasvatusfilosofi Veli-Matti Värrin osoittelemattomasti nimetty esikoisrunoteos Runoja raottaa näkymiä muistoihin, ihmisyyteen ja elonkirjon olemukseen. Monisyisiin ja ilmaviin runoihin mahtuu niin […]

Pauli Hautalan esikoisteos Katseen maanosat tarjoaa rauhallisen, lähes meditatiivisen lukukokemuksen. Katseen maanosissa liikutaan pihapiirissä, kotona ja muissa arkisissa ympäristöissä. Tehdään […]

Vuonna 2020 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaneelta amerikkalaisrunoilija Louise Glückiltä on muutaman vuoden aikana ehtiny ilmestyä neljä suomennettua teosta – yksi essee- […]

Kirja alkaa ilmoituksella: ”runo on tutkimusraportti.” Vihollinen täynnä tekstiä on ajattelurunoutta, joka liikkuu esseistisen ja aforistisen tyylin rajapinnoilla. Osa kirjan […]

Kun luen Raisa Jäntin neljännen runoteoksen nimen, ajattelen heti ihmistä. Vaarallisen eläimen tilanne on teos, jonka keskeinen puhuja ja kokija […]

Mitä runous on? Mikä on runouden suhde muihin kielenkäytön tapoihin? Mitä runoudelta on lupa odottaa? Harri Hertellin Tiedän sen olevan […]

Taivaan kalligrafia on Jarno Pelonrannan toinen runokokoelma. Teos tukeutuu temaattisesti perinteiseen rakkauslyriikkaan, mikä yhdistyy kielen tasolla itsetietoisen iloiseen leikittelyyn. ”Sinua” […]

Kootut runot ilmestyi Suomessa osana T. S. Eliot -juhlavuotta – 100 vuotta The Waste Land -runon ensijulkaisusta – mutta se […]

Kirjan käteen ottaessani odotin päätyväni pinkkiin glittermaailmaan, kimaltelevan ja kipinöivän tyttöyden estetiikkaan. Supersalanen tyttöpäiväkirja tarjoaa sitäkin, mutta ei pelkästään, sillä […]

Atte Koskisen esikoiskirja Silmittömyys kietoutuu ratkeamattomaan, jossa välitila ei tarkoita keskeneräisyyttä vaan olemisen perustavanlaatuista yksikköä. Teos rakentuu sivuille väljästi asetelluista […]

Juris Kronbergsin (1946–2020) elämää määritti ulkopuolisuuden tunne. Hän syntyi ja eli lähes koko elämänsä Ruotsissa, jonne hänen latvialaiset vanhempansa olivat […]

Satu Fellmanin satumaailmoista ammentava esikoisrunoteos Riittävätkö kyyhkyset on lumovoimaista luettavaa, jossa satujen kuvasto ja alati ajankohtaiset teemat rakkaudesta yksinäisyyteen kohtaavat […]

Tero Liukkosen kirja Puolitoista celsiusta luotaa esittelypuheensa mukaan muutoksia sisäisen ja ulkoisen ilmaston välillä. Se on muodoltaan varsin modernistinen, nojaten […]

Itsemurha lienee kielemme negatiivisesti värittyneimpiä sanoja. Murskatragedia ilman murhan kauhuromanttista lyyrisyyttä. Kotimainen runouskin on väistellyt itsemurhaa tai käsitellyt sitä useimmiten […]

Irene Piippolan esikoisrunokokoelma Pesemättömät sijoittuu kielellisesti ja maisemallisesti Tornionjokilaaksoon. Runoelmamaisen teoksen teema on sieltä kevyemmästä päästä: ihmiselämän luonne, tarkemmin ihmiselämän […]

Riikka Simpuran esikoiskokoelma Painottomuus edustaa poikkeuksellista niukkuuden poetiikkaa. Toki aforistinen ja Simpurankin viljelemä kaksisäkeinen ilmaisu kuuluu kotimaisen nykyrunouden valtavirtaan. Mutta […]

Kirja alkaa todella vahvasti runoilla, joissa puhujan vanha isä on sairaalassa muistisairaana. Tilanne piirtyy viiltävän tarkkana: ”Niin paljon rakkaita. Kaikilta […]

Aiskhylos aloittaa näytelmänsä Kahlehdittu Prometheus (suom. Maarit Kaimio) seuraavilla sanoilla: “Olemme saapuneet maan äärten rajoille ihmisten karttamaan ja karuun Skyytiaan. […]

Elli Lepän runokokoelma Materian unet asettaa minut lukemisen vaikeuden äärelle. Ensinnä: kirja on eittämättä varsin tärkeä. Se toimii hienosti yhteiskunnallisena […]

Kantta ja nimiösivua katsoessani kiinnitän huomiota poispyyhittyihin nimiehdotuksiin. Luontaisen korkean ohella runouden on ehdotettu olevan karkeaa, törkeää tai ankeaa; erityisesti […]

Aika Huuskon esikoiskokoelman nimi Liike olen kuvastaa hyvin sen sisältöä. Esikoisteoksille tyypillisesti sen keskiössä on minuus ja identiteetin pohtiminen, ja […]

Väkivaltainen ja tuhoisa eivät ole tavallisimpia ilmaisuja rakkausrunouden arvioinnissa. Sinikka Huuskon Kokonaan-toisinkoiskirjan kielellistä maailmaa ne kuitenkin luonnehtivat. Hänen esikoisteoksessaan Suolaruusussa […]

Olen usein miettinyt, miltä suomen kieli kuulostaa sitä osaamattoman korvaan. Oman äidinkielen sointia voi makustella, mutta sen ulkopuolelle ei ole […]

Katja Seudun runoudessa kaikuu tietoisesti Mirkka Rekola (1931–2014). Rekola oli myös kirjallisuudentutkija Seudun ystävä, opettaja ja tutkimuskohde. Kummankin modernistisen vähäsanaisessa […]

Miia Röngän toinen runoteos Kaksi pimeää uppoutuu häikäisevällä runokielellä pimeän ja hämärän erilaisiin ulottuvuuksiin. Planeetan rajat ja meren äärettömyys asettuvat […]

Pasi Heikkurisen runoteos Jumalauta on erilaisia kielellisiä rekisterejä sekoitteleva postmoderni tekstipläjäys, joka takakantensa mukaan käsittelee ”jälkimodernin ihmisen jumalsuhteita aikalaiskriittisesti”.  Jumalia […]

Wilma-Emilia Kuosan Häkkiooppera kertoo rakkaustarinan, tragediaksikin tiedotteissa kehystetty. Tapahtumien kulku on tuttu: runojen puhuja voi huonosti kunnes tapaa uuden ihmisen. […]

Korona-aikana tehty taide näyttäytyy dokumenttina ajasta, jolloin kaikki oli poikkeuksessa, ja elämäniloa tuli löytää oudoista raottumista. Tätä mietin lukiessani Ahmed […]

Nykyrunoudessa on jo usean vuoden ajan näkynyt taipumus hyödyntää erikoissanastoja taiteellisessa kontekstissa. Semminkin eri tieteenalojen sanastot ovat rikastuttaneet runollista ilmaisua […]

Raamatussa Jumala luo ensimmäisen ihmisen muiden lajien tavoin sellaiseksi kuin sen on määrä olla. Ihminen on ihminen; se syntyy ja […]

Aurinkokelloa lukiessa tulee mieleen Krister Kihlmanilta peräisin oleva fraasi ”tuuliajolla tappion maisemissa”. Valikoiman lähtökohta on nimittäin Kreikan velkakriisi. Suomessa hallitsi […]

Antonella Anedda on pitkän ja laajan uran tehnyt italialainen runoilija. Korkeasti koulutetun kirjoittajan teksteistä paistaa läpi yhtäältä harras oppineisuus, toisaalta […]

Satu Lepistön Vieraslaji-runokokoelmaa (Enostone 2022) voisi luonnehtia epämukavaksi lukukokemukseksi, ja tämä tarkoittaa pelkästään hyvää. Kokoelman runot käsittelevät erilaisia vieraslajeja, ja […]

Ensituntuma kokoelmaan on, että kieli rikasta mutta ei laveaa, sitä on luettava tarkkaan. Aluksi minun on vaikea päästä kommunikaatioyhteyteen runojen […]

Kalle Talosen toinen runokokoelma on runsas teos. Asia käy selväksi nopeasti, kun katsoo teoksen yli 120 sivun laajuutta, tekstin määrää […]

Kuinka ymmärtää juuriaan ilman rakastamisen tai tuomitsemisen pakkoa? Marjo Heiskasen Omaa sukua tekee oman ehdotuksensa eri tyylirekisterien villinä kudelmana. Lyyrisestä […]

W. G. Sebald tunnetaan parhaiten omaperäisestä proosatyylistään, joka rikkoo usein esseen, dokumentaarisen tietokirjan ja kaunokirjallisuuden rajoja. Austerlitzin kaltaisissa teoksissa Sebald […]

Artemis Kelosaaren toinen runoteos Kaupunki rämeen päällä on perinteinen runokokoelma sanan varsinaisessa merkityksessä, siis joukko yhteen saatettuja omillakin jaloillaan seisovia […]

Timo Suutarisen Eikä varjoja enää ole jatkaa holokaustia käsittelevää trilogiaa, jonka vuonna 2020 ilmestynyt Kirsikankukkien kaupunki aloitti. Teoksesta kirjoittaminen tuntuu […]

Mohamed Ahmed Haji Omarin runoteoksessa on laaja tunneskaala. Runoissa liikutaan epätoivosta toivoon, helvetillisistä kokemuksista taivaallisiin näkyihin. Uutisotsikot ja sosiaalinen media […]

Ensivaikutelmani Nelli Ruotsalaisen ja Hanna Tyrväisen teoksesta Jälkivuoto on, ettei se ole missään määrin minua varten. En ole raskaana eikä […]

Farzaneh Hatami Landin Itkevässä sateessa suomenkieliset runot vuorottelevat farsinkielisten alkutekstien kanssa. Kauniisti taitetun kokoelman suomennoksista vastaa Mikko Viitamäki yhteistyössä suomeniranilaisen […]

Silja Järventaustan Iltapäivä isolla kirjaimella edustaa niin kutsutusti tosi abstraktia runoutta. Runouden ystävät, älkää hätääntykö: haluan epämuodollisella luonnehdinnallani kuvailla Järventaustan […]

“No niin”, tekee mieli sanoa Tuomas Salorannan esikoisrunokokoelman lukemisen jälkeen. Pienkustantamo Kuoriaiskirjojen kustantajana tunnetun Salorannan teos on kirjailijan omien sanojen […]

Aulis U. Lehtisen Vesiesiintymien pääosassa on nimen mukaisesti vesi. Runoissa kuvataan veden merkitystä elämän kehtona ja ihmiselämän mahdollistajana sekä käsitellään […]

Terhi Forssénin esikoiskokoelma sinä olet ääni minä olen hiljaa alkaa hiljaisuudesta. Avausosiossa puhuja potee tyhjyyden tunteita lumenpeitossa. Säkeissä hiutaleet kiteytyvät […]

Kati Rantalan esikoisrunokokoelma Tuuliovia on järjestelty erilaisten, muun muassa teatterista löytyvien tilojen mukaan. Ensimmäinen osa on nimetty “Tekniseksi tilaksi”. Sieltä […]

Marko Korvelan Kontula Blues osoittaa jo otsikollaan Itä-Helsingin pahamaisempimaan lähiöön, joka on inspiroinut runoilijoita aiemminkin. Tomi Kontio tunnetaan Kontulan maisemien […]

Ruotsalaisen Ann Jäderlundin runokokoelma syvä rakkaus ei ketään on viime vuoden hienoimpia runokirjoja. Teos koostuu kahdestatoista runosikermästä, jotka on kirjoitettu […]

Rakkauden, väkivallan ja sukupuolitetun vallan teemat yhdistyvät lavarunoilija Kirsi-Marja Mobergin runokirjassa Kaksoissisäinen. Kirja koostuu viidestä nimikoidusta osasta ja kirjaa rytmittävistä […]

Suomessa on saatu lukea verrattain paljon espanjankielistä runoa ansioikkaina käännöksinä. Mieleeni muistuu Sivuvalo-alustan julkaisema ja toimittama Rosa Borealis -antologia sekä […]

Johanna Ikosen proosarunoissa nähdään painajaisia ekokatastrofista, unelmoidaan myyttisestä menneisyydestä ja haaveillaan paremmasta tulevaisuudesta. Unenomaiset jaksot sekoittuvat arjen kuvauksiin ja osallistuvaan […]

Mekaniikka-nimistä kirjaa avatessaan lukija saattaa odottaa konepellin alla lymyävän koneiston kaltaista paljastusta. Markku Kaskelan runoteoksen kannessa on kuva potkurista ja […]

Kokoelman alkukuva on kiinnostavalla tavalla jännitteinen, haavan eri merkitykset nousevat esiin: ”koivut / putoavat haavan / lehdet”. Seuraavaksi mainitaan isä. […]

Tuuli Kallion Unohtanut en ole on kirjoitettu kokonaan hai(na)ku-runomitalla. Mitta kiertää japanilaisen haikun latinalaisille aakkosille aiheuttamat haasteet. Hai(na)kun lanseerasi 2000-luvun […]

HUOM.! TÄMÄ ON MEGASUPERKATTAVAN TUPLA-ARVOSTELUN TOINEN OSA! ENSIMMÄINEN LÖYTYY TÄMÄN LINKIN TAKAA John Keats (1795-1821) kuului englantilaisten romantikkojen niin sanottuun […]

HUOM.! TÄMÄ ON MEGASUPERKATTAVAN TUPLA-ARVOSTELUN ENSIMMÄINEN OSA! TOINEN LÖYTYY TÄMÄN LINKIN TAKAA Lordi (George Gordon) Byron (1788-1824) oli aikansa kuuluisin […]

Caj Westerbergin uusi kokoelma Ennen ja jälkeen voisi nimellään iskeä silmää vanhuuden realiteeteille ja laihdutusmainoksille. Itseironia ei ole Westerbergin tuotannossa […]

Pompejin hukkuneen kaupungin tarina on ikonisimpia sivilisaation katoamisen tarinoita. Ensimmäisenä Pompejista tulee mieleen Susan Sontagin romaani Tulivuoren rakastaja, joka käsittelee […]

Länsimaisessa kulttuurissa on totisesti materiaalia. Tätä huomaan ajattelevani lukiessani Rimma Erkon fantasiarunokirjaa Liminaalitilat. Nimitän tätä fantasiarunokirjaksi, koska kirjan runot todella […]

Monipuolinen kirjallisen kentän toimija Karri Kokko kirjoittaa uudessa runokokoelmassaan sanasta. Siis kirjoittamisesta – siltä se aluksi vaikuttaa. Teos alkaa puhuttelulla […]

Serendipisyys tarkoittaa odottamatonta löytöä tai sattuman kautta saatua oivallusta. Virpi Alasen Serendipii on sekä tällaisten löytöjen tulos että kutsu poeettiselle […]

Tiina Poutasen kolmannen runoteoksen Kanakuoron omaleimaisen, kuulaan ja välillä nonsensisenkin kielen kyllästämät tekstit virittävät ajatuksia elämänmuotojen moneuteen ja haurauteen, jolle […]

Ystävyydestä kirjoitetaan aivan liian vähän. Lasten- ja nuortenkirjallisuudessa ystävyys on vielä yleinen teema, mutta aikuisille suunnatuissa teoksissa keskeisenä teemana harvinainen. […]

Filosofian niin kutsutun ”kielellisen käänteen” suurimpiin keulahahmoihin lukeutuvan Ludwig Wittgensteinin mukaan kieli on julkinen kommunikaatioväline, jolla voi ilmaista vain jaettuja, […]

Henri Hirvenojan kuudes runokokoelma Venus ja Jupiter. Lapsuuden ja nuoruuden runot 1975−1995 on sydämeen menevää luettavaa. Runoilija on koonnut teokseen […]

Aija Anderssonin toisen runokokoelmanpuhuja elää viimeistä vuottaan parantumattoman syövän kanssa. Vaikka Andersson sairastaa itse parantumatonta syöpää, ei Eutanasian puhujaa sinänsä […]

Tapasin hiljattain erään merkittävän suomalaisen poliitikon. Jostain syystä hänellä oli tarve tulla luokseni selittämään, kuinka oli iltalukemisenaan lukenut läpi koko […]

Joskus ensivaikutelma pettää. Odotin Tulevaisuuden palkkatyöläiseltä vasemmistolaista runoutta työelämän kurjistumisesta. Odotuksiini vaikutti teoksen nimen lisäksi myös kustantaja sekä kirjan punainen […]

Jos valikoiman Sydän jalkakäytävällä kääntäjää Mirva Hovilaa on uskominen, saattaa Aleksandrs Čaks (1901–1950) olla kotimaassaan Latviassa tunnetumpi ja rakastetumpi kuin […]

Suomenruotsalaisen modernismin ydinnimiin kuuluvan Edith Södergranin (1892–1923) kolmannen runokokoelman Rosenaltaret (1919) uusi suomennos Ruusualttari virtaa luomisen, rakkauden, naiseuden ja Södergranille […]

Pitkän ja monimuotoisen kirjoittanuran tehneen (ja sitä yhä jatkavan) Kari Aronpuron runoista on koottu uusi valikoima, Tuomas Taskisen toimittama Rouheimmat. […]

Palkitun turkulaisen runoilijan Juha Kulmalan kuudes kokoelma RESET sisältää nykyhetken kommentaaria ja maailmanlopun tuntua, ja joskus niitä on vaikea erottaa […]

“On olemassa runouden laji, jota ei mielestäni ole koskaan tunnistettu olemassaolevaksi, koska se pakenee määrittelyn tavanomaisia kehyksiä. […] Se on […]

Miira Luhtavaaran viimeisin runokokoelma Pinnallisuus käsittelee nimensä mukaisesti pintoja: koskettelemista, jännitteitä, lävistymistä, palautumista… Konkreettisemmin pinnallisuus liittyy muun muassa ulkonäöstä huolehtimiseen […]

Ilona Heinosen Myöhäiskesän jumalatar on jaettu kahdeksaan osaan. Jokainen käsittelee hiukan eri aiheita ja teemoja: “2020” on kirjoitettu muistuttamaan päiväkirjamerkintöjä […]

Kuinka lyhyt on lyhin mahdollinen etäisyys? Fysiikan vastaus olisi Planckin pituus – ja aikaa mitattaessa taas Planckin aika – mutta […]

Timo Hellmanin kokoelma Kuihtuneet kaupungit on takakannen mukaan kauhurunoutta. Kauhu on melko harvinainen runouden alalaji. Mieleen tulee lähinnä Edgar Allan […]

Helsingin Kalasatama, Sornäisten kaupunginosaan 2000-luvulla rakennettu ja edelleen osin rakenteilla oleva urbaaniuden tiivistymä, jakaa mielipiteitä tornitaloineen ja modernien asuinlaatikoiden tilkuttamine […]

”Miksei ihminen luontoon palata vois?” lauloi Pekka Streng aikoinaan levyllä Magneettimiehen kuolema (1970). Tämä kysymys sekä Strengille ominainen hauraus ja […]

Hirviö yksinäisenä ja syrjään joutuneena hahmona on kulttuuriperinnössämme tuttu, kun mietitään vaikka MuumienMörköä. Elli Lepän teos pureutuu folklorea hyödyntävän runouden […]

Unne Nirhamon Bebete saapuu vihdoin. Luen sitä sormenpäillä. Kannen a poetry collection 2021–2016 tarkentaa heti henkilökohtaiseen, eli Bebeten tapauksessa oman […]

Auringonpilkuttaja kuuluu erikoiseen runouden alalajiin, jossa akateemikko tai muu asiantuntija kirjoittaa tuntemastaan aihealueesta taiteen keinoja hyödyntäen. Muun muassa vaihtoehtoisiin pedagogiikkoihin […]

Runous voi olla keino pysäyttää aika asetelmiksi. Mikko Andelinin kokoelmassa lapsuus, perhe ja ylisukupolvinen historia tiivistyvät kieleltään selkeiksi runoiksi. Teos […]

Kalle Tammisen seitsemäs runoteos Aallot lainehtivat ontuen kuvaa melankoliaa, lähiömaisemaa ja mielenrauhan saavuttamista tavallisuudesta ammentavin sanoin. Sivullisuuden kokemuksia poteva puhuja […]

Ilkka Tahvanaisen toinen runoteos Tästedes pus on hitaasti avautuva episodien sarja, jossa lukija joutuu kasvotusten ihmisyytensä kanssa sen koko kummallisuudessa. […]

Lea Kaleniuksen toinen teos Tupakoin beigessä tuulessa sukeltaa hienovireisesti muistoihin ja muistamisen ytimiin ja kuljettaa mukanaan niin öisille pussiviineille kuin […]

Olavi Höltän (s. 1952) Suljet vain silmäsi kuuluu Basam Booksin Puhuttava runo -teossarjaan. Teoksessa Hölttä kirjoittaa äitinsä kuolemasta. Runokokoelman ote […]

Kustannusliike Parkon käännösrunouden sarja on jo usean vuoden ajan totuttanut lukijansa laajoihin esittelyihin ja kriittisiin apparaatteihin. Sigurður Pálsson -käännösantologia Runon […]

Laura Hervan esikoisteos pinnat. hankaumat on esimerkki kaleidoskooppimaisesta runoteoksesta, joka haastaa lukijansa miettimään lukiessa sotkeutumisen ja ryhmittymisen poetiikkoja. Se ottaa […]

Mykistyneellä papukaijalla on tunnelukkoja. Heikki Jalavan teoksen ensimmäisessä runossa lukija astuu maailmaan, jonka tapahtumia ei ole helppo ennakoida. Todellisuus muistuttaa […]

Jyrki Pellisen uusimman runoteoksen takakannen mukaan runoilija ”palaa uudessa kokoelmassaan lapsuutensa Helsinkiin ja sen rannoille”. Ilman tätä kehystystä runojen konteksti […]

Vilhelmiina Vilhusen Lähtölaulu on eloisa esikoisteos. Kirjalle leimallisinta ovat aforistiseltakin tuntuvat fragmentit, jotka jatkuvat sivulta toiselle ja törmäävät ajoittain pidempiin […]

Rachel Bluwsteinin (1890-1931) runot ovat näennäisen yksinkertaisia ja vaatimattomia, mutta niissä on monia kerroksia. Niitä voi lukea kuvauksina ulkopuolisuudesta, naiseuteen […]

Halusin tarttua Satu Mannisen teokseen Korva kaupungin yllä, koska sillä on konkreettinen aihe: Sigmund Freudin tunnettujen potilastapausten päähenkilöt saavat oman […]

Petri Merenlahden toinen runoteos Kolme sokeaa hiirtä pohtii ihmisenä olemisen kerroksia ja kuoppia klassikkoteosten hiirihahmojen avulla. Kirjan nimi viittaa Agatha […]

Kasper Salosen Kiertoreittejä on runsaudensarvi, jossa konkreettiset havainnot kesäpäivistä ja mäntykankaista kilpailevat lukijan huomiosta henkisyyden, elämänjanon ja kosmisen värähtelyn kanssa. […]

Kaarinan kaupungilla on ollut vuosia jo varsin suosituksi tullut kirjoituskilpailu, joka keräsi vuonna 2021 peräti 179 käsikirjoitusta. On sykähdyttävää, että […]

Kristiina Kärhän toinen teos Jonkun on tapahduttava ja pian on intensiivinen syväsukellus surun ja menetyksen poukkoilevaan maisemaan.  Paikoin pateettiseksikin äityvää […]

Tartuin tähän kirjaan, koska Ipakko on toisen kissani lempinimi. Kissa on oikealta nimeltään Inkivääri, mutta Lepakko-nimisen siskonsa takia sitä on […]

Jaan Kaplinskin runotuotanto on laaja ja monimuotoinen, mutta siinä on useita ajan ja muotoilun lävistäviä jatkuvuuksia. Erityisesti luonto ja filosofinen […]

Janette Hannukaisen runoissa ihminen vaikuttaa ympäristöönsä, mutta suhde on myös kahdensuuntainen. Puhuja määrittelee metsäsuhteensa tiiviisti ja kirkkaasti: ”Vaikka sanon metsäni […]

Ei enää toistensa varjossa on takakannen mukaan runoteos “erosta, seksuaalisista viettelyksistä ja irti päästämisestä”. Ajattelin olevani otollinen lukija kirjalle, sillä […]

Artemis Kelosaaren runokokoelman nimessä Arsenikkivärejä yhdistyvät myrkky ja kauneus. Nimi sisältää varoittavan lukuohjeen: kauneus ei ole helppoa ja harmonista. Värit […]

Millaista on olla toisenlajinen? Onko mahdollista tuntea ja tietää, mitä kissa tai sammakko tuntevat? Miten valaan luuranko on päätynyt keskelle […]

Runoilija Tomi Sonsterin Voimia ammentaa scifistä, fantasiasta ja kauhusta. Sonsterin viides runoteos käsittelee paitsi sairautta ja kuolemaa, myös syrjäytymistä ja […]

Tämä ei ole runoteos aivan tavanomaisessa mielessä. Pumingin kymmenen häränpaimennuskuvaa koostuu kymmenen runon ja kuvan sarjasta, joka kuvastaa zenbuddhalaisen harjoituksen […]

Nyt on vaikeaa tekstiä, ajattelen ensin kokoelman alkusivujen äärellä. Välillä tällaisissa tilanteissa iskee jopa pelko: pystynkö sanallistamaan tämän kokemuksen, olemaan […]

Tuula Hämäläisen kuudes runoteos Sateenkaarikäärme lumoaa henkeäsalpaavan kauniilla kielellään, mutta ei tunnu ollenkaan helpolta kiteyttää, mitä teos käsittelee. Runot risteilevät […]

Surrealismi on 1900-luvun vaikutusvaltaisimpia ja tutkituimpia taidesuuntauksia, jonka tekniikat ja estetiikka ovat kauan sitten valtavirtaistuneet (vaikkapa mainoskuvastoon). Tästä huolimatta liikkeen […]

Pitkäpartainen kommari, dokujengi, ennätyskirjan kovin jätkä hampaineen ja “naapurin nuori mies / verisenä ilman paitaa / pitkä veitsi kädessään.” Hahmoja, […]

Eniten Äimän käki keskittyy maaseudun, siellä elämisen ja siellä vanhenemisen kuvailuun. Runoilija Kaarina Valoaallon (1948-2021) postuumisti julkaistu runokokoelma muistaa paikat […]

Vatsahuuhtelun jälkeen olen puhdas on Sara Valliojan debyyttikokoelma, jonka aiheena on sellainen kaupunkilaiselämä, josta vanhat suomalaiset elokuvat varoittavat. Se on […]

Leena Kellosalon kolmas teos Tulikärpäsiä Tammelan yllä riuhtaisee syvälle Tampereeseen heti ensimmäisestä runostaan. Tammela maalautuu kouriintuntuvana ja henkilökohtaisena eteen, suosien […]

Suomalaiset tuntevat Viroa ja sen kulttuuria keskimäärin hävettävän huonosti. Itsekin kuulun tähän joukkoon. Lyhyistä välimatkoista huolimatta en ole koskaan tullut […]

Kirjan ensimmäinen runo “Bagdadin muurit” piirtää näkyville hyväksikäytön ääriviivat. Puhuja on salakuljettajan armoilla, ja kun hänet heitetään tienposkeen, hän on […]

Kihisevä, sihisevä, kumeasti kikattava, ärsyttävän anglisminnälkäinen ääni työntyy teoksesta ulos. Pelle Romantiquen Konerunoja on tarkoituksenmukaisen anakronistinen matka 1900-luvun alusta tähän […]

Runous saattaa hyvinkin olla paras tapa käsitellä ontologian ja epistemologian peruskysymyksiä. Kysymyksiä olevaisuudesta, olemisesta, olemassaolosta. Tiloista, objekteista, subjekteista ja niiden […]

Susi Nousiaisen Muovikauris on runokirja sukupuolesta, minuudesta ja siitä, miten ihminen kummankin kokee. Teoksen keskeinen aihe on (trans)maskuliinisuus eli se, […]

Ensinnäkin: Olli-Pekka Tennilän neljäs runoteos Lemmonommel on kaunis kirja. Tällä tarkoitan sen fyysisiä ominaisuuksia, joihin aivan liian harvoin kirja-arvioissa kiinnitetään […]

Iiro Laukolan Jäänteet ohjaa lukijan arvoituksellisten kuvien äärelle. Ajattelin ensin olevani jonkinlaisten jäljelle jääneiden kirjoitusten parissa, mutta nämä ovat ennemminkin […]

Jos Sami Liuhdon Tyhjiö-teossarjan kahdeksannen osan Iskut iso kello kuiski haluaa kiteyttää muutamaan adjektiiviin, olisivat ne varmaankin outo ja häiritsevä. […]

Runoilijana ja japanilaisen kirjallisuuden suomentajana ansioituneen Kai Niemisen tuorein teos Heräsin taas unesta kielentää ikävää konstailemattomilla ja koskettavilla teksteillään, joiden […]

Kati Neuvosen neljäs runokokoelma Annan turkkini kasvaa kyseenalaistaa verevästi ja ilakoivaakin uhmaa huokuen sukupuolirooleihin kytkeytyviä ehtoja ja rajoja. Sekä proosa- […]

Runoilija Pirjo Kotamäen kuudes teos Tämä hento maailma, omassa kuolemassaan. Runoja Pyhästä Birgitasta kertoo Pyhän Birgitan (1303-1373) elämästä. Osa runoista […]

Olli Sinivaaran uusimmassa teoksessa katsotaan puita pitkään ja hartaasti, ja puut katsovat takaisin. Lähimetsän puut paljastavat ihmeellisyytensä, kun ihminen malttaa […]

Absurdi taide on ihanaa. Se lupaa: kaikki on mahdollista. Todellisuuksia on lukemattomia, ja niissä kaikissa tapahtuu koko ajan kaikki mahdollinen […]

Vastaanotto on antanut ymmärtää, että Anne Carsonin uusi suomennettu teos Lyhyet luennot on jotain, mikä kannattaa hankkia käsiinsä sen enempää […]

Kun esikoisrunoilija julkaisee 250-sivuisen kirjan otsikolla Kootut runot, vaikutelma on mahtipontinen, jopa hiukan arrogantti. Vähän niin kuin saisi luettavakseen 30-vuotiaan […]

Sotienjälkeisen modernismin keskeisnimiin kuuluvan Eeva-Liisa Mannerin syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta, minkä kunniaksi Tammi on julkaissut tarkistetun juhlalaitoksen […]

Sotalapsuus aiheena runokokoelmassa, eikä paksussa historiallisessa romaanissa – lähtökohta tuntuu uudenlaiselta. Kauan sitten hukkuneen johdantoteksti kertoo, että taustalla on Tanskaan […]

Millaisia asioita kohtaa, kun ei liiku autolla, vaan kävellen, pyöräillen tai vaikkapa potkukelkkaillen? Ryöppyävää räntää, taateleitten värisen suon, vadelmaa kasvavan […]

Hannu Kankaanpään Aika kylmää on lyhyt mutta sitäkin moninaisempi runokokoelma. Jo kannen kuva paljastaa teoksen nimen kaksoismerkityksen: siinä ollaan sinertävän […]

Sielun kestää kauan palata kotimaahansa on käännösteos, jolla on yhteisölliset juuret. Valikoima on syntynyt ja ottanut muotonsa käännöstyöpajan kautta. San […]

Ihmiskunta sahaa omaa oksaansa. Tämä on tiedetty jo useita vuosikymmeniä. Miksi silti jatkamme tuhon tiellä? Yksi – joskaan ei ainoa […]

Ei voi mitään: heti teoksen avatessani päässäni alkaa soida The Champsin korvamato ”Tequila”. Samanaikaisesti lukukokemustani värittävät #punkstoo ja muut viime […]

Jarno Pelonrannan esikoisteosta Olivia Keltaista tuntuu sopivalta kutsua hyvän mielen runokirjaksi. Sen sanat soljuvat keväänkirkkaina ja jättävät lukijalle vähän samankaltaisen […]

Tuula Hämäläisen viides runokokoelma alkaa kivikkoiselta muinaisrannalta, pirunpellolta, jonne nimettömäksi jäävän puhujan laiva ajautuu. Aloitus kertoo teoksen luonteesta paljon: vaikka […]

Käännösrunouden asemaa Suomessa ansiokkaasti edistävä Kustannusliike Parkko on tehnyt sivistykselle suuren palveluksen luotsatessaan romanialaislähtöisen runoilijan ja kääntäjän Paul Celanin (1920−1970) […]

Ennustan: tässä voisi olla vuoden 2021 Helsingin esikoiskirjakilpailun voittaja. Ja heti tämän kirjoittaessa minua hävettää. Miksi asetan runouden näin keinotekoiselle […]

Dylan Thomasin Balladi pitkäsäärisestä syötistä on valikoima walesilaiskirjailijan runoja. Marja-Leena Mikkolan suomentama kokoelma on vuonna 1990 julkaistun, Rakkaus on viimeinen […]

Alussa on marraskuun aamu, sekä äidin elämässä vuonna 1939 että puhujan elämässä nyt. Vuosikymmenet kuluvat, mutta on pysyvääkin: “Ihminen on […]

Aleksi Wileniuksen Z on vuonna 2000 syntyneen runoilijan toinen teos, jonka pirstaleiset havainnot ja levoton syke kiteyttävät taitavasti sosiaalisen median […]

Kielten oppiminen on mahtavaa. Koen syvää iloa aina, kun pystyn vitsailemaan, keksimään sanaleikkejä tai muodostamaan yhteyden toiseen ihmiseen kielellä, joka […]

Tuula Sipilän toinen runoteos Vakuumi pureutuu lapsi-vanhempi-kokemuksiin ilmatieteellisin termein. Tuttu termistö monitahoiseen ja rakkaudelliseen aiheeseen liitettynä kommentoi itse itseään: kun […]

Susinukke Kosolan (Daniil Kozlov, s. 1991) neljäs runoteos on kirjoitettu dialogimuotoon. Turkoosin vyöhykkeen ”minän” puhe on painettu mustalla ja ”sinän” […]

Jukka Koskelaisen Talvimatka Jenaan on tutkielma kirjoittamisesta ja ajattelusta, sekä paikkojen ja aikojen hajanaisuudesta. Runojen minä on matkallaan ilman päämäärää. […]

Kahden olennon välillä on raja, mutta kun se hämärtyy, voidaan puhua läheisyydestä. Tähän hetkeen Kaija Rantakarin runot pysäyttävät pakahduttavalla tavalla. […]

Anni Sumarin uusi runoteos paahtaa kuumeisena eikä taivu pieneen pakettiin tai kesyyn muotoon. Sen takakannessa sanotaankin: ”pikemminkin maailmoja kuin runoja”. […]

Tuukka Pietarisen toinen runokokoelma on uskaliaasti nimetty. Lukematon (WSOY 2021) jatkaa Pietarisen esikoisesta (Yksin ja toisin, WSOY 2018) tuttua sanojen, […]

Rauha Kejosen kokoelma Kukaan ei ole poissa kertoo surusta, menetyksestä ja eletystä elämästä. Runon minä elää keskellä iätöntä ja ajatonta […]

”Tuletko, kosketko, jäätkö / ei ole varmaa. / Niin kuin eivät lankea / enää luonnostaan / edes tulet, kosket tai […]

Hetkenä minä on Satu Erran esikoisrunokokoelma, jossa eräs minä kasvaa ja etsii paikkaansa kodista, kaupungista ja puiden keskeltä. Runojen minä […]

Santtu Cederströmin Hanto-kokoelmassa rakkaus ja sen menetys herättävät puhujan ajattelemaan itsensä uudelleen. Teemoina välittyvät myös aikuistuminen, yhteiskunnan arvostukset ja ympäristössä […]

Grammatan keskiössä on sen kirjainta tarkoittavasta nimestä lähtien sana. Sana on sama joka ”alussa oli”, ja joka edelleen pakenee huuliltamme. […]

Runous astuu elämään usein silloin, kun etsitään tekstejä onnitteluja, puheita ja muistamisia varten. Häät, valmistumiset, hautajaiset, sairastumiset, syntymät; siirtymäriitit vaiheesta […]

GPT-3 on teknologisen kehityksen aallonharjalla keikkuva taidonnäyte, joka pystyy tilastollisen oppimisen avulla tuottamaan uskottavaa luonnollista kieltä erilaisissa tekstilajeissa ja taipuu […]

”Joka aamu, kun herään, minussa taistelevat halu pelastaa maailma [save the world] ja halu nauttia siitä [savor the world].” Tämä […]