Vierailijakritiikit

Luontorunoutta väkivallasta ja toipumisesta

tuomasaitonurmi
Heti ensimmäisessä runossa näkyy tuhoisan suhteen kehitys. On vahva usko, joka syntyy hetken vallitsevasta valosta, parisuhteen kesästä; näkyvissä on jo […]

Avaruudessa ja laboratoriossa kaikuu vain yksinäisyys

Reeta Holopainen
Marianna Kurton kuudes runokokoelma Ellen valkeudessa kutoo vapauden ja kuolemattomuuden suuria kysymyksiä virtuoottisesti virtaavalla runokielellä. Omaleimaisen teoksen puhujina vuorottelevat syväjäädytyksestä […]

Huolenpidon kielillä

helmityytyvainen
Silja Kejosen kolmannessa runoteoksessa Äiti ja sylikoira teini-ikäinen tytär etääntyy äidistään. Äiti hankkii koiran, jotta voisi yhä pidellä jotakuta. Teos […]

Näkemisen taito

toi.milka
Tuula Hämäläinen on mestarillinen runontekijä. Hänen uusimmassa runokokoelmassaan Tuulenkantaja elämän väliaikaisuus kirkastuu ja sykähtelee tarkoissa havainnoissa.  Tuulenkantajassa on paljon aineksia, […]

Haikumestareiden vaikeilla jäljillä

Niklas Ferm
Riika Helle-Kotkan Kaiuttimessa peipot on kokoelma tanka- ja haikurunoja. Japanilaisten 31- ja 17-tavuisten runomittojen lisäksi teos ammentaa myös maan kulttuuriperinnöstä. […]

Uutta runoutta vanhassa mitassa

JanneL
Mitallinen runousko kuollut? Vielä mitä! Viime vuosina runoilijat ovat alkaneet kiinnostua erilaisista muotoa koskevista rajoitteista, minkä myötä myös runomittoihin kirjoittaminen […]

Hyväntuulinen mutta ihmiskeskeinen opetustuokio luonnosta

Reeta Holopainen
Murrerunoilijana tunnetun Heli Laaksosen Luonnos. Eräänlaisia esitelmiä tarjoilee ilottelevan säemuotoisen opetustuokion eläin- ja kasvikunnasta ja luonnonilmiöistä. Laaksonen on vastikään valmistunut […]

Poliittisen taiteen mahdollisuus

Carlos.L
Poliittisen runon ajatus tuntuu nykypäivänä hankalalta. Yhtäältä se tuo mieleen menneiden vuosikymmenten – vuosisatojen! – työväenlaulut ja käyttörunouden; toisaalta lausahduksen […]

Kuoleman elävät hiussuonet

Niklas Ferm
Sanna Karlströmin tuorein kokoelma luotaa äidin kuolemaa, ristiriitaista surua ja menetyksen pakenevaa ydintä. Runoilija on hionut tyyliään esimerkiksi historian kyseenalaistamia […]

Raskaan ihmiselon keskellä tassuttelee kissa

JanneL
Larissa Joonaksen Inhimillinen kino suree ihmisen osaa ja kurottaa ihmisyyden tuolle puolen. Sivumäärältään suppea teos on sisällöltään kaikkea muuta kuin […]

Arkisen ja suurellisen törmääminen surrealistisissa runoissa

helmityytyvainen
Teemu Helteen seitsemäs runokokoelma Kuu näyttää kirjaimensa (2023) yhdistelee arkisia ja koko ihmiskuntaa koskevia teemoja. Kokoelma kuvaa esimerkiksi (työ)uupumusta, monenlaista […]

Esseistisen runokielen läpi liukuu ruumis

tuomasaitonurmi
Taneli Viljasen kuudes teos etenee esseen ja runon keinoin. Välillä elementit yhdistyvät esseeproosarunoksi. Pimeän kuun vaikuttavimmat jaksot tarjoavat hienoja esimerkkejä […]

Järkiolentojen järjettömyydestä hetken rajattomaan iloon

Reeta Holopainen
Kasvatusfilosofi Veli-Matti Värrin osoittelemattomasti nimetty esikoisrunoteos Runoja raottaa näkymiä muistoihin, ihmisyyteen ja elonkirjon olemukseen. Monisyisiin ja ilmaviin runoihin mahtuu niin […]

Meditatiivinen lukukokemus pysäyttää havainnon äärelle

Veera Kiurujoki
Pauli Hautalan esikoisteos Katseen maanosat tarjoaa rauhallisen, lähes meditatiivisen lukukokemuksen. Katseen maanosissa liikutaan pihapiirissä, kotona ja muissa arkisissa ympäristöissä. Tehdään […]

Jumalan suuri hiljaisuus

attekoskinen
Vuonna 2020 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaneelta amerikkalaisrunoilija Louise Glückiltä on muutaman vuoden aikana ehtiny ilmestyä neljä suomennettua teosta – yksi essee- […]

Ajattelurunoutta nykymiehen vaikeuksista

tuomasaitonurmi
Kirja alkaa ilmoituksella: ”runo on tutkimusraportti.” Vihollinen täynnä tekstiä on ajattelurunoutta, joka liikkuu esseistisen ja aforistisen tyylin rajapinnoilla. Osa kirjan […]

Vahvasti motivoituneen ihmisen tilanne

Veera Kiurujoki
Kun luen Raisa Jäntin neljännen runoteoksen nimen, ajattelen heti ihmistä. Vaarallisen eläimen tilanne on teos, jonka keskeinen puhuja ja kokija […]

Tsemppausrunoja korona-arkeen

JanneL
Mitä runous on? Mikä on runouden suhde muihin kielenkäytön tapoihin? Mitä runoudelta on lupa odottaa? Harri Hertellin Tiedän sen olevan […]

Kiintymyksen sommitelmat

Carlos.L
Taivaan kalligrafia on Jarno Pelonrannan toinen runokokoelma. Teos tukeutuu temaattisesti perinteiseen rakkauslyriikkaan, mikä yhdistyy kielen tasolla itsetietoisen iloiseen leikittelyyn. ”Sinua” […]

Eliot ajasta irrallaan

Carlos.L
Kootut runot ilmestyi Suomessa osana T. S. Eliot -juhlavuotta – 100 vuotta The Waste Land -runon ensijulkaisusta – mutta se […]

Häpeilemätön tyttöys ja kaksoistornien lailla sortuva viattomuus

tuomasaitonurmi
Kirjan käteen ottaessani odotin päätyväni pinkkiin glittermaailmaan, kimaltelevan ja kipinöivän tyttöyden estetiikkaan. Supersalanen tyttöpäiväkirja tarjoaa sitäkin, mutta ei pelkästään, sillä […]

Kohtaamisten aavoissa tiloissa

Reeta Holopainen
Atte Koskisen esikoiskirja Silmittömyys kietoutuu ratkeamattomaan, jossa välitila ei tarkoita keskeneräisyyttä vaan olemisen perustavanlaatuista yksikköä. Teos rakentuu sivuille väljästi asetelluista […]

Latvialainen vailla kotimaata

JanneL
Juris Kronbergsin (1946–2020) elämää määritti ulkopuolisuuden tunne. Hän syntyi ja eli lähes koko elämänsä Ruotsissa, jonne hänen latvialaiset vanhempansa olivat […]

Satumaisin aineksin höystettyä taitavaa ja puhuttelevaa nykyrunoutta

Reeta Holopainen
Satu Fellmanin satumaailmoista ammentava esikoisrunoteos Riittävätkö kyyhkyset on lumovoimaista luettavaa, jossa satujen kuvasto ja alati ajankohtaiset teemat rakkaudesta yksinäisyyteen kohtaavat […]

Valo, muistiinpano

toi.milka
Tero Liukkosen kirja Puolitoista celsiusta luotaa esittelypuheensa mukaan muutoksia sisäisen ja ulkoisen ilmaston välillä. Se on muodoltaan varsin modernistinen, nojaten […]

Minuuden helvetistä nousee runo

Niklas Ferm
Itsemurha lienee kielemme negatiivisesti värittyneimpiä sanoja. Murskatragedia ilman murhan kauhuromanttista lyyrisyyttä. Kotimainen runouskin on väistellyt itsemurhaa tai käsitellyt sitä useimmiten […]

Taidokasta kehyksen liikuttelua

sofia.blanco
Irene Piippolan esikoisrunokokoelma Pesemättömät sijoittuu kielellisesti ja maisemallisesti Tornionjokilaaksoon. Runoelmamaisen teoksen teema on sieltä kevyemmästä päästä: ihmiselämän luonne, tarkemmin ihmiselämän […]

Mikä on taakan vastakohta?

Niklas Ferm
Riikka Simpuran esikoiskokoelma Painottomuus edustaa poikkeuksellista niukkuuden poetiikkaa. Toki aforistinen ja Simpurankin viljelemä kaksisäkeinen ilmaisu kuuluu kotimaisen nykyrunouden valtavirtaan. Mutta […]

Sulautuminen ja kuoriutuminen uusina alkuina

tuomasaitonurmi
Kirja alkaa todella vahvasti runoilla, joissa puhujan vanha isä on sairaalassa muistisairaana. Tilanne piirtyy viiltävän tarkkana: ”Niin paljon rakkaita. Kaikilta […]

Materian kielin

attekoskinen
Aiskhylos aloittaa näytelmänsä Kahlehdittu Prometheus (suom. Maarit Kaimio) seuraavilla sanoilla: “Olemme saapuneet maan äärten rajoille ihmisten karttamaan ja karuun Skyytiaan. […]

Katastrofin keinot

toi.milka
Elli Lepän runokokoelma Materian unet asettaa minut lukemisen vaikeuden äärelle. Ensinnä: kirja on eittämättä varsin tärkeä. Se toimii hienosti yhteiskunnallisena […]

Korkealla leijuvaa, hiottua jutustelua

tuomasaitonurmi
Kantta ja nimiösivua katsoessani kiinnitän huomiota poispyyhittyihin nimiehdotuksiin. Luontaisen korkean ohella runouden on ehdotettu olevan karkeaa, törkeää tai ankeaa; erityisesti […]

Levottoman minän levottomia runoja

JanneL
Aika Huuskon esikoiskokoelman nimi Liike olen kuvastaa hyvin sen sisältöä. Esikoisteoksille tyypillisesti sen keskiössä on minuus ja identiteetin pohtiminen, ja […]

Voimakkaan affektiivista rakkauden ja tuhon runoutta

tuomasaitonurmi
Väkivaltainen ja tuhoisa eivät ole tavallisimpia ilmaisuja rakkausrunouden arvioinnissa. Sinikka Huuskon Kokonaan-toisinkoiskirjan kielellistä maailmaa ne kuitenkin luonnehtivat. Hänen esikoisteoksessaan Suolaruusussa […]

Oman kielen outous

JanneL
Olen usein miettinyt, miltä suomen kieli kuulostaa sitä osaamattoman korvaan. Oman äidinkielen sointia voi makustella, mutta sen ulkopuolelle ei ole […]

Luonnon ilmeistä valoa

Niklas Ferm
Katja Seudun runoudessa kaikuu tietoisesti Mirkka Rekola (1931–2014). Rekola oli myös kirjallisuudentutkija Seudun ystävä, opettaja ja tutkimuskohde. Kummankin modernistisen vähäsanaisessa […]

Suhteellinen, ihmeellinen pimeä

Reeta Holopainen
Miia Röngän toinen runoteos Kaksi pimeää uppoutuu häikäisevällä runokielellä pimeän ja hämärän erilaisiin ulottuvuuksiin. Planeetan rajat ja meren äärettömyys asettuvat […]

Jumalista ja ajastamme vulgääreinkin sanakääntein

Reeta Holopainen
Pasi Heikkurisen runoteos Jumalauta on erilaisia kielellisiä rekisterejä sekoitteleva postmoderni tekstipläjäys, joka takakantensa mukaan käsittelee ”jälkimodernin ihmisen jumalsuhteita aikalaiskriittisesti”.  Jumalia […]

Lauluja kaltereiden vapaalta puolelta

sofia.blanco
Wilma-Emilia Kuosan Häkkiooppera kertoo rakkaustarinan, tragediaksikin tiedotteissa kehystetty. Tapahtumien kulku on tuttu: runojen puhuja voi huonosti kunnes tapaa uuden ihmisen. […]

Silta yli koronavuosien

toi.milka
Korona-aikana tehty taide näyttäytyy dokumenttina ajasta, jolloin kaikki oli poikkeuksessa, ja elämäniloa tuli löytää oudoista raottumista. Tätä mietin lukiessani Ahmed […]

Veden ja rasvan ajatuksia

Carlos.L
Nykyrunoudessa on jo usean vuoden ajan näkynyt taipumus hyödyntää erikoissanastoja taiteellisessa kontekstissa. Semminkin eri tieteenalojen sanastot ovat rikastuttaneet runollista ilmaisua […]

Museoitu luontosuhde

Carlos.L
Raamatussa Jumala luo ensimmäisen ihmisen muiden lajien tavoin sellaiseksi kuin sen on määrä olla. Ihminen on ihminen; se syntyy ja […]

Kreikkalaista runoutta tappion maisemista

JanneL
Aurinkokelloa lukiessa tulee mieleen Krister Kihlmanilta peräisin oleva fraasi ”tuuliajolla tappion maisemissa”. Valikoiman lähtökohta on nimittäin Kreikan velkakriisi. Suomessa hallitsi […]

Katoamisen konkretia

Carlos.L
Antonella Anedda on pitkän ja laajan uran tehnyt italialainen runoilija. Korkeasti koulutetun kirjoittajan teksteistä paistaa läpi yhtäältä harras oppineisuus, toisaalta […]

Tunkeutua kummaan

toi.milka
Satu Lepistön Vieraslaji-runokokoelmaa (Enostone 2022) voisi luonnehtia epämukavaksi lukukokemukseksi, ja tämä tarkoittaa pelkästään hyvää. Kokoelman runot käsittelevät erilaisia vieraslajeja, ja […]

Mysteerihahmon seikkailuja melankolisessa kaupungissa

tuomasaitonurmi
Ensituntuma kokoelmaan on, että kieli rikasta mutta ei laveaa, sitä on luettava tarkkaan. Aluksi minun on vaikea päästä kommunikaatioyhteyteen runojen […]

Täysinäinen kenkälaatikko riemua

tuomasaitonurmi
Kalle Talosen toinen runokokoelma on runsas teos. Asia käy selväksi nopeasti, kun katsoo teoksen yli 120 sivun laajuutta, tekstin määrää […]

Kuuden sukupolven laulu

Niklas Ferm
Kuinka ymmärtää juuriaan ilman rakastamisen tai tuomitsemisen pakkoa? Marjo Heiskasen Omaa sukua tekee oman ehdotuksensa eri tyylirekisterien villinä kudelmana. Lyyrisestä […]

Luonnon unohtamat

Carlos.L
W. G. Sebald tunnetaan parhaiten omaperäisestä proosatyylistään, joka rikkoo usein esseen, dokumentaarisen tietokirjan ja kaunokirjallisuuden rajoja. Austerlitzin kaltaisissa teoksissa Sebald […]

Vahvoja myyttejä lohduttamassa

Carlos.L
Artemis Kelosaaren toinen runoteos Kaupunki rämeen päällä on perinteinen runokokoelma sanan varsinaisessa merkityksessä, siis joukko yhteen saatettuja omillakin jaloillaan seisovia […]

Tiheimmästä pimeästä kantavalla runokielellä

Reeta Holopainen
Timo Suutarisen Eikä varjoja enää ole jatkaa holokaustia käsittelevää trilogiaa, jonka vuonna 2020 ilmestynyt Kirsikankukkien kaupunki aloitti. Teoksesta kirjoittaminen tuntuu […]

Kun runous törmää kielimuuriin

JanneL
Mohamed Ahmed Haji Omarin runoteoksessa on laaja tunneskaala. Runoissa liikutaan epätoivosta toivoon, helvetillisistä kokemuksista taivaallisiin näkyihin. Uutisotsikot ja sosiaalinen media […]

Äidiksi ei synnytä

Carlos.L
Ensivaikutelmani Nelli Ruotsalaisen ja Hanna Tyrväisen teoksesta Jälkivuoto on, ettei se ole missään määrin minua varten. En ole raskaana eikä […]

Kyyneleiden luomistyöstä

Niklas Ferm
Farzaneh Hatami Landin Itkevässä sateessa suomenkieliset runot vuorottelevat farsinkielisten alkutekstien kanssa. Kauniisti taitetun kokoelman suomennoksista vastaa Mikko Viitamäki yhteistyössä suomeniranilaisen […]

Kun Iltapäivä puhuu ihminen on vaiti

sofia.blanco
Silja Järventaustan Iltapäivä isolla kirjaimella edustaa niin kutsutusti tosi abstraktia runoutta. Runouden ystävät, älkää hätääntykö: haluan epämuodollisella luonnehdinnallani kuvailla Järventaustan […]

Kun maailmanloppu tulee mutta haluaisit vain rakastaa

sofia.blanco
“No niin”, tekee mieli sanoa Tuomas Salorannan esikoisrunokokoelman lukemisen jälkeen. Pienkustantamo Kuoriaiskirjojen kustantajana tunnetun Salorannan teos on kirjailijan omien sanojen […]

Ylistyslaulu vedelle

JanneL
Aulis U. Lehtisen Vesiesiintymien pääosassa on nimen mukaisesti vesi. Runoissa kuvataan veden merkitystä elämän kehtona ja ihmiselämän mahdollistajana sekä käsitellään […]

new york, new york

Niklas Ferm
Terhi Forssénin esikoiskokoelma sinä olet ääni minä olen hiljaa alkaa hiljaisuudesta. Avausosiossa puhuja potee tyhjyyden tunteita lumenpeitossa. Säkeissä hiutaleet kiteytyvät […]

Runoja teatterin syövereistä

sofia.blanco
Kati Rantalan esikoisrunokokoelma Tuuliovia on järjestelty erilaisten, muun muassa teatterista löytyvien tilojen mukaan. Ensimmäinen osa on nimetty “Tekniseksi tilaksi”. Sieltä […]

Itä-Helsingin rosoista runoutta

Reeta Holopainen
Marko Korvelan Kontula Blues osoittaa jo otsikollaan Itä-Helsingin pahamaisempimaan lähiöön, joka on inspiroinut runoilijoita aiemminkin. Tomi Kontio tunnetaan Kontulan maisemien […]

Kielen ja näkemisen välissä

toi.milka
Ruotsalaisen Ann Jäderlundin runokokoelma syvä rakkaus ei ketään on viime vuoden hienoimpia runokirjoja. Teos koostuu kahdestatoista runosikermästä, jotka on kirjoitettu […]

Rakkauden iskuja

toi.milka
Rakkauden, väkivallan ja sukupuolitetun vallan teemat yhdistyvät lavarunoilija Kirsi-Marja Mobergin runokirjassa Kaksoissisäinen. Kirja koostuu viidestä nimikoidusta osasta ja kirjaa rytmittävistä […]

Runsaan puolella

toi.milka
Suomessa on saatu lukea verrattain paljon espanjankielistä runoa ansioikkaina käännöksinä. Mieleeni muistuu Sivuvalo-alustan julkaisema ja toimittama Rosa Borealis -antologia sekä […]

Unikuvia ja osallistuvaa runoutta

JanneL
Johanna Ikosen proosarunoissa nähdään painajaisia ekokatastrofista, unelmoidaan myyttisestä menneisyydestä ja haaveillaan paremmasta tulevaisuudesta. Unenomaiset jaksot sekoittuvat arjen kuvauksiin ja osallistuvaan […]

Muutos on luonnon mekaniikkaa

Carlos.L
Mekaniikka-nimistä kirjaa avatessaan lukija saattaa odottaa konepellin alla lymyävän koneiston kaltaista paljastusta. Markku Kaskelan runoteoksen kannessa on kuva potkurista ja […]

Surun ja muistojen hypähtelevä virta

tuomasaitonurmi
Kokoelman alkukuva on kiinnostavalla tavalla jännitteinen, haavan eri merkitykset nousevat esiin: ”koivut / putoavat haavan / lehdet”. Seuraavaksi mainitaan isä. […]

Tyhjiä (huoneen)tauluja

Niklas Ferm
Tuuli Kallion Unohtanut en ole on kirjoitettu kokonaan hai(na)ku-runomitalla. Mitta kiertää japanilaisen haikun latinalaisille aakkosille aiheuttamat haasteet. Hai(na)kun lanseerasi 2000-luvun […]

Romantiikan ajan suurta klassikkoa suomeksi, osa 2

attekoskinen
HUOM.! TÄMÄ ON MEGASUPERKATTAVAN TUPLA-ARVOSTELUN TOINEN OSA! ENSIMMÄINEN LÖYTYY TÄMÄN LINKIN TAKAA John Keats (1795-1821) kuului englantilaisten romantikkojen niin sanottuun […]

Romantiikan ajan suurta klassikkoa suomeksi, osa 1

attekoskinen
HUOM.! TÄMÄ ON MEGASUPERKATTAVAN TUPLA-ARVOSTELUN ENSIMMÄINEN OSA! TOINEN LÖYTYY TÄMÄN LINKIN TAKAA Lordi (George Gordon) Byron (1788-1824) oli aikansa kuuluisin […]

Mennyt, ikuinen

Niklas Ferm
Caj Westerbergin uusi kokoelma Ennen ja jälkeen voisi nimellään iskeä silmää vanhuuden realiteeteille ja laihdutusmainoksille. Itseironia ei ole Westerbergin tuotannossa […]

Dioraama unohdetussa kaupungissa

toi.milka
Pompejin hukkuneen kaupungin tarina on ikonisimpia sivilisaation katoamisen tarinoita. Ensimmäisenä Pompejista tulee mieleen Susan Sontagin romaani Tulivuoren rakastaja, joka käsittelee […]

Ohuet hirviöt

toi.milka
Länsimaisessa kulttuurissa on totisesti materiaalia. Tätä huomaan ajattelevani lukiessani Rimma Erkon fantasiarunokirjaa Liminaalitilat. Nimitän tätä fantasiarunokirjaksi, koska kirjan runot todella […]

Kirjoitus rakkautena, rakkaus kirjoituksena

tuomasaitonurmi
Monipuolinen kirjallisen kentän toimija Karri Kokko kirjoittaa uudessa runokokoelmassaan sanasta. Siis kirjoittamisesta – siltä se aluksi vaikuttaa. Teos alkaa puhuttelulla […]

Löytöretkellä sanan ja kuvan välissä

susinukke
Serendipisyys tarkoittaa odottamatonta löytöä tai sattuman kautta saatua oivallusta. Virpi Alasen Serendipii on sekä tällaisten löytöjen tulos että kutsu poeettiselle […]

Hauraankirjavasta elämästä kanallisesti ja lumoavasti

Reeta Holopainen
Tiina Poutasen kolmannen runoteoksen Kanakuoron omaleimaisen, kuulaan ja välillä nonsensisenkin kielen kyllästämät tekstit virittävät ajatuksia elämänmuotojen moneuteen ja haurauteen, jolle […]

Loppuun käsitelty ystävyys

Veera Kiurujoki
Ystävyydestä kirjoitetaan aivan liian vähän. Lasten- ja nuortenkirjallisuudessa ystävyys on vielä yleinen teema, mutta aikuisille suunnatuissa teoksissa keskeisenä teemana harvinainen. […]

Sanat ja maisemat

Carlos.L
Filosofian niin kutsutun ”kielellisen käänteen” suurimpiin keulahahmoihin lukeutuvan Ludwig Wittgensteinin mukaan kieli on julkinen kommunikaatioväline, jolla voi ilmaista vain jaettuja, […]

Lapsuuden ja nuoruuden valppaita ja valloittavia säkeitä

Reeta Holopainen
Henri Hirvenojan kuudes runokokoelma Venus ja Jupiter. Lapsuuden ja nuoruuden runot 1975−1995 on sydämeen menevää luettavaa. Runoilija on koonnut teokseen […]

Mitä hyvä kuolema kertoo hyvästä elämästä

sofia.blanco
Aija Anderssonin toisen runokokoelmanpuhuja elää viimeistä vuottaan parantumattoman syövän kanssa. Vaikka Andersson sairastaa itse parantumatonta syöpää, ei Eutanasian puhujaa sinänsä […]

Muistiinpuut piirtää luontohädän kollektiivista surusanomaa

Helga West
Tapasin hiljattain erään merkittävän suomalaisen poliitikon. Jostain syystä hänellä oli tarve tulla luokseni selittämään, kuinka oli iltalukemisenaan lukenut läpi koko […]

Kaoottista leijailua aivolohkojen kukinnoissa

JanneL
Joskus ensivaikutelma pettää. Odotin Tulevaisuuden palkkatyöläiseltä vasemmistolaista runoutta työelämän kurjistumisesta. Odotuksiini vaikutti teoksen nimen lisäksi myös kustantaja sekä kirjan punainen […]

Uuden ajan planetaario

Carlos.L
Jos valikoiman Sydän jalkakäytävällä kääntäjää Mirva Hovilaa on uskominen, saattaa Aleksandrs Čaks (1901–1950) olla kotimaassaan Latviassa tunnetumpi ja rakastetumpi kuin […]

Södergranin voimallisia säkeitä uudessa toimivassa suomennoksessa

Reeta Holopainen
Suomenruotsalaisen modernismin ydinnimiin kuuluvan Edith Södergranin (1892–1923) kolmannen runokokoelman Rosenaltaret (1919) uusi suomennos Ruusualttari virtaa luomisen, rakkauden, naiseuden ja Södergranille […]

Runoja kielestä ja sen keinoista

attekoskinen
Pitkän ja monimuotoisen kirjoittanuran tehneen (ja sitä yhä jatkavan) Kari Aronpuron runoista on koottu uusi valikoima, Tuomas Taskisen toimittama Rouheimmat. […]

Kummituseläin odottaa kapitalismin loppua

Veera Kiurujoki
Palkitun turkulaisen runoilijan Juha Kulmalan kuudes kokoelma RESET sisältää nykyhetken kommentaaria ja maailmanlopun tuntua, ja joskus niitä on vaikea erottaa […]

Suuri ark(aa)isuus

attekoskinen
“On olemassa runouden laji, jota ei mielestäni ole koskaan tunnistettu olemassaolevaksi, koska se pakenee määrittelyn tavanomaisia kehyksiä. […] Se on […]

Pintaan uppoutuminen

Carlos.L
Miira Luhtavaaran viimeisin runokokoelma Pinnallisuus käsittelee nimensä mukaisesti pintoja: koskettelemista, jännitteitä, lävistymistä, palautumista… Konkreettisemmin pinnallisuus liittyy muun muassa ulkonäöstä huolehtimiseen […]

Jumalattaren säkeitä

sofia.blanco
Ilona Heinosen Myöhäiskesän jumalatar on jaettu kahdeksaan osaan. Jokainen käsittelee hiukan eri aiheita ja teemoja: “2020” on kirjoitettu muistuttamaan päiväkirjamerkintöjä […]

Hetkelliset etäisyydet

attekoskinen
Kuinka lyhyt on lyhin mahdollinen etäisyys? Fysiikan vastaus olisi Planckin pituus – ja aikaa mitattaessa taas Planckin aika – mutta […]

Modernia kauhurunoutta etsimässä

JanneL
Timo Hellmanin kokoelma Kuihtuneet kaupungit on takakannen mukaan kauhurunoutta. Kauhu on melko harvinainen runouden alalaji. Mieleen tulee lähinnä Edgar Allan […]

Menetetyiltä kunnailta kielen ja havaitsemisen ytimiin

Reeta Holopainen
Helsingin Kalasatama, Sornäisten kaupunginosaan 2000-luvulla rakennettu ja edelleen osin rakenteilla oleva urbaaniuden tiivistymä, jakaa mielipiteitä tornitaloineen ja modernien asuinlaatikoiden tilkuttamine […]

Koti-ikävä metsään

JanneL
”Miksei ihminen luontoon palata vois?” lauloi Pekka Streng aikoinaan levyllä Magneettimiehen kuolema (1970). Tämä kysymys sekä Strengille ominainen hauraus ja […]

Kansanperinnetietoista runoutta syrjäytetyn elämästä

tuomasaitonurmi
Hirviö yksinäisenä ja syrjään joutuneena hahmona on kulttuuriperinnössämme tuttu, kun mietitään vaikka MuumienMörköä. Elli Lepän teos pureutuu folklorea hyödyntävän runouden […]

Onnistunut muodonmuutos

Veera Kiurujoki
Unne Nirhamon Bebete saapuu vihdoin. Luen sitä sormenpäillä. Kannen a poetry collection 2021–2016 tarkentaa heti henkilökohtaiseen, eli Bebeten tapauksessa oman […]

Lyyristä pedagogiikkaa

Carlos.L
Auringonpilkuttaja kuuluu erikoiseen runouden alalajiin, jossa akateemikko tai muu asiantuntija kirjoittaa tuntemastaan aihealueesta taiteen keinoja hyödyntäen. Muun muassa vaihtoehtoisiin pedagogiikkoihin […]

Lempeää sukunostalgiaa ja tunnistettavia hetkiä

tuomasaitonurmi
Runous voi olla keino pysäyttää aika asetelmiksi. Mikko Andelinin kokoelmassa lapsuus, perhe ja ylisukupolvinen historia tiivistyvät kieleltään selkeiksi runoiksi. Teos […]

Tavallisin sanoin uhmalla ja ilolla

Reeta Holopainen
Kalle Tammisen seitsemäs runoteos Aallot lainehtivat ontuen kuvaa melankoliaa, lähiömaisemaa ja mielenrauhan saavuttamista tavallisuudesta ammentavin sanoin. Sivullisuuden kokemuksia poteva puhuja […]

Harmaata huumoria

Carlos.L
Ilkka Tahvanaisen toinen runoteos Tästedes pus on hitaasti avautuva episodien sarja, jossa lukija joutuu kasvotusten ihmisyytensä kanssa sen koko kummallisuudessa. […]

Muistamisen poetiikkaa

Reeta Holopainen
Lea Kaleniuksen toinen teos Tupakoin beigessä tuulessa sukeltaa hienovireisesti muistoihin ja muistamisen ytimiin ja kuljettaa mukanaan niin öisille pussiviineille kuin […]

Säkeitä äidin kuolinvuoteelta

sofia.blanco
Olavi Höltän (s. 1952) Suljet vain silmäsi kuuluu Basam Booksin Puhuttava runo -teossarjaan. Teoksessa Hölttä kirjoittaa äitinsä kuolemasta. Runokokoelman ote […]

Ranskalaista elokuvaa islantilaisen kynästä

Carlos.L
Kustannusliike Parkon käännösrunouden sarja on jo usean vuoden ajan totuttanut lukijansa laajoihin esittelyihin ja kriittisiin apparaatteihin. Sigurður Pálsson -käännösantologia Runon […]

Hiottuja hankaumia

toi.milka
Laura Hervan esikoisteos pinnat. hankaumat on esimerkki kaleidoskooppimaisesta runoteoksesta, joka haastaa lukijansa miettimään lukiessa sotkeutumisen ja ryhmittymisen poetiikkoja. Se ottaa […]

Omalakisen maailman nyrjähtäneitä kohtauksia

tuomasaitonurmi
Mykistyneellä papukaijalla on tunnelukkoja. Heikki Jalavan teoksen ensimmäisessä runossa lukija astuu maailmaan, jonka tapahtumia ei ole helppo ennakoida. Todellisuus muistuttaa […]

Runo ei suostunut takakansitekstiksi

JanneL
Jyrki Pellisen uusimman runoteoksen takakannen mukaan runoilija ”palaa uudessa kokoelmassaan lapsuutensa Helsinkiin ja sen rannoille”. Ilman tätä kehystystä runojen konteksti […]

Mantroja muutoksesta

toi.milka
Vilhelmiina Vilhusen Lähtölaulu on eloisa esikoisteos. Kirjalle leimallisinta ovat aforistiseltakin tuntuvat fragmentit, jotka jatkuvat sivulta toiselle ja törmäävät ajoittain pidempiin […]

Runoja täyttymättömästä kaipuusta

JanneL
Rachel Bluwsteinin (1890-1931) runot ovat näennäisen yksinkertaisia ja vaatimattomia, mutta niissä on monia kerroksia. Niitä voi lukea kuvauksina ulkopuolisuudesta, naiseuteen […]

Mieli on nopea kala

Veera Kiurujoki
Halusin tarttua Satu Mannisen teokseen Korva kaupungin yllä, koska sillä on konkreettinen aihe: Sigmund Freudin tunnettujen potilastapausten päähenkilöt saavat oman […]

Monisyistä hiirimäisyyttä

Reeta Holopainen
Petri Merenlahden toinen runoteos Kolme sokeaa hiirtä pohtii ihmisenä olemisen kerroksia ja kuoppia klassikkoteosten hiirihahmojen avulla. Kirjan nimi viittaa Agatha […]

Universumia luotaavia runsaita runoja

sofia.blanco
Kasper Salosen Kiertoreittejä on runsaudensarvi, jossa konkreettiset havainnot kesäpäivistä ja mäntykankaista kilpailevat lukijan huomiosta henkisyyden, elämänjanon ja kosmisen värähtelyn kanssa. […]

Monimielisyyden puolesta

toi.milka
Kaarinan kaupungilla on ollut vuosia jo varsin suosituksi tullut kirjoituskilpailu, joka keräsi vuonna 2021 peräti 179 käsikirjoitusta. On sykähdyttävää, että […]

Surun ja menetysten myllerryksissä

Reeta Holopainen
Kristiina Kärhän toinen teos Jonkun on tapahduttava ja pian on intensiivinen syväsukellus surun ja menetyksen poukkoilevaan maisemaan.  Paikoin pateettiseksikin äityvää […]

Kuvitteellisten runo-olioiden kirja

JanneL
Tartuin tähän kirjaan, koska Ipakko on toisen kissani lempinimi. Kissa on oikealta nimeltään Inkivääri, mutta Lepakko-nimisen siskonsa takia sitä on […]

Pohdintaa auringonpaisteessa

Carlos.L
Jaan Kaplinskin runotuotanto on laaja ja monimuotoinen, mutta siinä on useita ajan ja muotoilun lävistäviä jatkuvuuksia. Erityisesti luonto ja filosofinen […]

Lempeää kiipeilyä metsässä, jota ei voi omistaa

tuomasaitonurmi
Janette Hannukaisen runoissa ihminen vaikuttaa ympäristöönsä, mutta suhde on myös kahdensuuntainen. Puhuja määrittelee metsäsuhteensa tiiviisti ja kirkkaasti: ”Vaikka sanon metsäni […]

Suhteen kuoleman kuvasto ja irti päästämisen lohtu

tuomasaitonurmi
Ei enää toistensa varjossa on takakannen mukaan runoteos “erosta, seksuaalisista viettelyksistä ja irti päästämisestä”. Ajattelin olevani otollinen lukija kirjalle, sillä […]

Myrkyllistä kauneutta ja maailmanlopun romantiikkaa

Veera Kiurujoki
Artemis Kelosaaren runokokoelman nimessä Arsenikkivärejä yhdistyvät myrkky ja kauneus. Nimi sisältää varoittavan lukuohjeen: kauneus ei ole helppoa ja harmonista. Värit […]

Kanssapedon armahdus

Veera Kiurujoki
Millaista on olla toisenlajinen? Onko mahdollista tuntea ja tietää, mitä kissa tai sammakko tuntevat? Miten valaan luuranko on päätynyt keskelle […]

Kriitikot ohittavaa spekulatiivista runoutta

sofia.blanco
Runoilija Tomi Sonsterin Voimia ammentaa scifistä, fantasiasta ja kauhusta. Sonsterin viides runoteos käsittelee paitsi sairautta ja kuolemaa, myös syrjäytymistä ja […]

Pieni zen-helmi

JanneL
Tämä ei ole runoteos aivan tavanomaisessa mielessä. Pumingin kymmenen häränpaimennuskuvaa koostuu kymmenen runon ja kuvan sarjasta, joka kuvastaa zenbuddhalaisen harjoituksen […]

Runoja puhumattomuuden perinteestä

tuomasaitonurmi
Nyt on vaikeaa tekstiä, ajattelen ensin kokoelman alkusivujen äärellä. Välillä tällaisissa tilanteissa iskee jopa pelko: pystynkö sanallistamaan tämän kokemuksen, olemaan […]

Henkeäsalpaavasti olemisen ytimissä

Reeta Holopainen
Tuula Hämäläisen kuudes runoteos Sateenkaarikäärme lumoaa henkeäsalpaavan kauniilla kielellään, mutta ei tunnu ollenkaan helpolta kiteyttää, mitä teos käsittelee. Runot risteilevät […]

Surrealismin mallioppilaan valitut artisokat

JanneL
Surrealismi on 1900-luvun vaikutusvaltaisimpia ja tutkituimpia taidesuuntauksia, jonka tekniikat ja estetiikka ovat kauan sitten valtavirtaistuneet (vaikkapa mainoskuvastoon). Tästä huolimatta liikkeen […]

Rosoisen herkkä maailma rikosotsikoiden takana

tuomasaitonurmi
Pitkäpartainen kommari, dokujengi, ennätyskirjan kovin jätkä hampaineen ja “naapurin nuori mies / verisenä ilman paitaa / pitkä veitsi kädessään.” Hahmoja, […]

Monipuolisuuden taitaja

sofia.blanco
Eniten Äimän käki keskittyy maaseudun, siellä elämisen ja siellä vanhenemisen kuvailuun. Runoilija Kaarina Valoaallon (1948-2021) postuumisti julkaistu runokokoelma muistaa paikat […]

Kuvia nuoruudesta ja juhlista, jotka päättyivät

Veera Kiurujoki
Vatsahuuhtelun jälkeen olen puhdas on Sara Valliojan debyyttikokoelma, jonka aiheena on sellainen kaupunkilaiselämä, josta vanhat suomalaiset elokuvat varoittavat. Se on […]

Lapsuudenmaiseman vyöryä yli

Maiju-Sofia
Leena Kellosalon kolmas teos Tulikärpäsiä Tammelan yllä riuhtaisee syvälle Tampereeseen heti ensimmäisestä runostaan. Tammela maalautuu kouriintuntuvana ja henkilökohtaisena eteen, suosien […]

Suomalais-virolainen rakkauskirje Tartolle

JanneL
Suomalaiset tuntevat Viroa ja sen kulttuuria keskimäärin hävettävän huonosti. Itsekin kuulun tähän joukkoon. Lyhyistä välimatkoista huolimatta en ole koskaan tullut […]

Kylmettyneen sydämen loputon odotus

tuomasaitonurmi
Kirjan ensimmäinen runo “Bagdadin muurit” piirtää näkyville hyväksikäytön ääriviivat. Puhuja on salakuljettajan armoilla, ja kun hänet heitetään tienposkeen, hän on […]

Pariisin kevään alla kohisevat mustat öljyvirrat

johannaosvath
Kihisevä, sihisevä, kumeasti kikattava, ärsyttävän anglisminnälkäinen ääni työntyy teoksesta ulos. Pelle Romantiquen Konerunoja on tarkoituksenmukaisen anakronistinen matka 1900-luvun alusta tähän […]

Runoteos, joka on olemassa

johannaosvath
Runous saattaa hyvinkin olla paras tapa käsitellä ontologian ja epistemologian peruskysymyksiä. Kysymyksiä olevaisuudesta, olemisesta, olemassaolosta. Tiloista, objekteista, subjekteista ja niiden […]

Kaunis teos ihmisestä, sukupuolesta ja eläimyydestä

sofia.blanco
Susi Nousiaisen Muovikauris on runokirja sukupuolesta, minuudesta ja siitä, miten ihminen kummankin kokee. Teoksen keskeinen aihe on (trans)maskuliinisuus eli se, […]

Mitätön kohina saa kielen muodon

Helga West
Ensinnäkin: Olli-Pekka Tennilän neljäs runoteos Lemmonommel on kaunis kirja. Tällä tarkoitan sen fyysisiä ominaisuuksia, joihin aivan liian harvoin kirja-arvioissa kiinnitetään […]

Alkulähteillä

Veera Kiurujoki
Iiro Laukolan Jäänteet ohjaa lukijan arvoituksellisten kuvien äärelle. Ajattelin ensin olevani jonkinlaisten jäljelle jääneiden kirjoitusten parissa, mutta nämä ovat ennemminkin […]

Outoa, häiritsevää ja taitavaa sanailua

Reeta Holopainen
Jos Sami Liuhdon Tyhjiö-teossarjan kahdeksannen osan Iskut iso kello kuiski haluaa kiteyttää muutamaan adjektiiviin, olisivat ne varmaankin outo ja häiritsevä. […]

Surusta suorasukaisesti ja kouraisevasti

Reeta Holopainen
Runoilijana ja japanilaisen kirjallisuuden suomentajana ansioituneen Kai Niemisen tuorein teos Heräsin taas unesta kielentää ikävää konstailemattomilla ja koskettavilla teksteillään, joiden […]

Väkevästi ja koskettavasti suhteista ja sukupuolirooleista

Reeta Holopainen
Kati Neuvosen neljäs runokokoelma Annan turkkini kasvaa kyseenalaistaa verevästi ja ilakoivaakin uhmaa huokuen sukupuolirooleihin kytkeytyviä ehtoja ja rajoja. Sekä proosa- […]

Suuri pyhä koko komeudessaan

sofia.blanco
Runoilija Pirjo Kotamäen kuudes teos Tämä hento maailma, omassa kuolemassaan. Runoja Pyhästä Birgitasta kertoo Pyhän Birgitan (1303-1373) elämästä. Osa runoista […]

Niin metsä katsoo kuin sitä katsotaan

JanneL
Olli Sinivaaran uusimmassa teoksessa katsotaan puita pitkään ja hartaasti, ja puut katsovat takaisin. Lähimetsän puut paljastavat ihmeellisyytensä, kun ihminen malttaa […]

Eroottisia villisaniaisia ja puhuvia pilviä

johannaosvath
Absurdi taide on ihanaa. Se lupaa: kaikki on mahdollista. Todellisuuksia on lukemattomia, ja niissä kaikissa tapahtuu koko ajan kaikki mahdollinen […]

Hyvän tarinan raunioilla

Maiju-Sofia
Vastaanotto on antanut ymmärtää, että Anne Carsonin uusi suomennettu teos Lyhyet luennot on jotain, mikä kannattaa hankkia käsiinsä sen enempää […]

Täsmällistä luonnostelua

JanneL
Kun esikoisrunoilija julkaisee 250-sivuisen kirjan otsikolla Kootut runot, vaikutelma on mahtipontinen, jopa hiukan arrogantti. Vähän niin kuin saisi luettavakseen 30-vuotiaan […]

Rakastetun Mannerin kirkkaita ja hämäriä säkeitä

Reeta Holopainen
Sotienjälkeisen modernismin keskeisnimiin kuuluvan Eeva-Liisa Mannerin syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta, minkä kunniaksi Tammi on julkaissut tarkistetun juhlalaitoksen […]

Sotalapsen elämä hylkynä

tuomasaitonurmi
Sotalapsuus aiheena runokokoelmassa, eikä paksussa historiallisessa romaanissa – lähtökohta tuntuu uudenlaiselta. Kauan sitten hukkuneen johdantoteksti kertoo, että taustalla on Tanskaan […]

Kulkureittejä katastrofin ja toivon välimaastoissa

tuomasaitonurmi
Millaisia asioita kohtaa, kun ei liiku autolla, vaan kävellen, pyöräillen tai vaikkapa potkukelkkaillen? Ryöppyävää räntää, taateleitten värisen suon, vadelmaa kasvavan […]

Ilon lävitse käy viima

sofia.blanco
Hannu Kankaanpään Aika kylmää on lyhyt mutta sitäkin moninaisempi runokokoelma. Jo kannen kuva paljastaa teoksen nimen kaksoismerkityksen: siinä ollaan sinertävän […]

Ilmajuuria ympäri maailmaa

Maiju-Sofia
Sielun kestää kauan palata kotimaahansa on käännösteos, jolla on yhteisölliset juuret. Valikoima on syntynyt ja ottanut muotonsa käännöstyöpajan kautta. San […]

Fiktiot, joita elämme todeksi

JanneL
Ihmiskunta sahaa omaa oksaansa. Tämä on tiedetty jo useita vuosikymmeniä. Miksi silti jatkamme tuhon tiellä? Yksi – joskaan ei ainoa […]

Rappioromantiikan kääntöpuolelta löytyy traumoja

JanneL
Ei voi mitään: heti teoksen avatessani päässäni alkaa soida The Champsin korvamato ”Tequila”. Samanaikaisesti lukukokemustani värittävät #punkstoo ja muut viime […]

Keväänkirkas esikoisteos

Reeta Holopainen
Jarno Pelonrannan esikoisteosta Olivia Keltaista tuntuu sopivalta kutsua hyvän mielen runokirjaksi. Sen sanat soljuvat keväänkirkkaina ja jättävät lukijalle vähän samankaltaisen […]

Meri, joka katsoo meitä

auranurmi
Tuula Hämäläisen viides runokokoelma alkaa kivikkoiselta muinaisrannalta, pirunpellolta, jonne nimettömäksi jäävän puhujan laiva ajautuu. Aloitus kertoo teoksen luonteesta paljon: vaikka […]

Mestarillisen ja haastavan Celanin erinomainen uusi suomennos

Reeta Holopainen
Käännösrunouden asemaa Suomessa ansiokkaasti edistävä Kustannusliike Parkko on tehnyt sivistykselle suuren palveluksen luotsatessaan romanialaislähtöisen runoilijan ja kääntäjän Paul Celanin (1920−1970) […]

Sinne ja takaisin

auranurmi
Ennustan: tässä voisi olla vuoden 2021 Helsingin esikoiskirjakilpailun voittaja. Ja heti tämän kirjoittaessa minua hävettää. Miksi asetan runouden näin keinotekoiselle […]

Valikoima walesilaisrunoilijan parhaita

sofia.blanco
Dylan Thomasin Balladi pitkäsäärisestä syötistä on valikoima walesilaiskirjailijan runoja. Marja-Leena Mikkolan suomentama kokoelma on vuonna 1990 julkaistun, Rakkaus on viimeinen […]

Virtaava arki, murtumien uhka ja kiuru talossa

tuomasaitonurmi
Alussa on marraskuun aamu, sekä äidin elämässä vuonna 1939 että puhujan elämässä nyt. Vuosikymmenet kuluvat, mutta on pysyvääkin: “Ihminen on […]

Tarkkanäköistä vyörytystä levottomasta ajastamme

Reeta Holopainen
Aleksi Wileniuksen Z on vuonna 2000 syntyneen runoilijan toinen teos, jonka pirstaleiset havainnot ja levoton syke kiteyttävät taitavasti sosiaalisen median […]

Ainutkertaisuuden puolustus

JanneL
Kielten oppiminen on mahtavaa. Koen syvää iloa aina, kun pystyn vitsailemaan, keksimään sanaleikkejä tai muodostamaan yhteyden toiseen ihmiseen kielellä, joka […]

Puhetta pilvistä

Maiju-Sofia
Tuula Sipilän toinen runoteos Vakuumi pureutuu lapsi-vanhempi-kokemuksiin ilmatieteellisin termein. Tuttu termistö monitahoiseen ja rakkaudelliseen aiheeseen liitettynä kommentoi itse itseään: kun […]

Runous voi antaa kielen marginalisoiduille

sofia.blanco
Susinukke Kosolan (Daniil Kozlov, s. 1991) neljäs runoteos on kirjoitettu dialogimuotoon. Turkoosin vyöhykkeen ”minän” puhe on painettu mustalla ja ”sinän” […]

Joutomaan valloittamista

Maiju-Sofia
Jukka Koskelaisen Talvimatka Jenaan on tutkielma kirjoittamisesta ja ajattelusta, sekä paikkojen ja aikojen hajanaisuudesta. Runojen minä on matkallaan ilman päämäärää. […]

Katseessa ja tilassa väreilevä hurmio

tuomasaitonurmi
Kahden olennon välillä on raja, mutta kun se hämärtyy, voidaan puhua läheisyydestä. Tähän hetkeen Kaija Rantakarin runot pysäyttävät pakahduttavalla tavalla. […]

Runollisia, runnovia maailmoja

Maiju-Sofia
Anni Sumarin uusi runoteos paahtaa kuumeisena eikä taivu pieneen pakettiin tai kesyyn muotoon. Sen takakannessa sanotaankin: ”pikemminkin maailmoja kuin runoja”. […]

Neljäs luku

sofia.blanco
Tuukka Pietarisen toinen runokokoelma on uskaliaasti nimetty. Lukematon (WSOY 2021) jatkaa Pietarisen esikoisesta (Yksin ja toisin, WSOY 2018) tuttua sanojen, […]

Lasinkirkkaasti surusta

Veera Kiurujoki
Rauha Kejosen kokoelma Kukaan ei ole poissa kertoo surusta, menetyksestä ja eletystä elämästä. Runon minä elää keskellä iätöntä ja ajatonta […]

Syvä kumarrus kohti metsää

johannaosvath
”Tuletko, kosketko, jäätkö / ei ole varmaa. / Niin kuin eivät lankea / enää luonnostaan / edes tulet, kosket tai […]

Minuuden epävarmuus, puiden varmuus

Veera Kiurujoki
Hetkenä minä on Satu Erran esikoisrunokokoelma, jossa eräs minä kasvaa ja etsii paikkaansa kodista, kaupungista ja puiden keskeltä. Runojen minä […]

Vyöryvien tunteiden runsaat säkeet

tuomasaitonurmi
Santtu Cederströmin Hanto-kokoelmassa rakkaus ja sen menetys herättävät puhujan ajattelemaan itsensä uudelleen. Teemoina välittyvät myös aikuistuminen, yhteiskunnan arvostukset ja ympäristössä […]

Runoilija etsii totuutta historian virrasta

johannaosvath
Grammatan keskiössä on sen kirjainta tarkoittavasta nimestä lähtien sana. Sana on sama joka ”alussa oli”, ja joka edelleen pakenee huuliltamme. […]

Elämän käännekohtien niukka poetiikka

tuomasaitonurmi
Runous astuu elämään usein silloin, kun etsitään tekstejä onnitteluja, puheita ja muistamisia varten. Häät, valmistumiset, hautajaiset, sairastumiset, syntymät; siirtymäriitit vaiheesta […]

Tilastollisesti syntyneitä sykähdyttäviä säkeitä

Reeta Holopainen
GPT-3 on teknologisen kehityksen aallonharjalla keikkuva taidonnäyte, joka pystyy tilastollisen oppimisen avulla tuottamaan uskottavaa luonnollista kieltä erilaisissa tekstilajeissa ja taipuu […]

Käännösklassikko maailmanlopusta

JanneL
”Joka aamu, kun herään, minussa taistelevat halu pelastaa maailma [save the world] ja halu nauttia siitä [savor the world].” Tämä […]

helmi?Helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarvi?Runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliitti?Monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppi?Kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimija?Toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertoja?Kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsä?Ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatu?Kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!?HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...?HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.