Pääkirjoitukset

Runosta allikkoon

Kesällä tekstit ulkoilevat mielellään. Kirjailijat vetäytyvät maalle, lukijat riippumattoon. Äkkiä näyttää siltä, että maamme jokaisesta kunnasta löytyy kirjailijaresidenssi tai runofestivaali. […]

On kevätsiivouksen aika

Toisen roska on toisen runo, sen tietää jokainen runoonsa maasta tai keskustelupalstoilta materiaalia poiminut lyyrikko, joka osaa hyödyntää runouden supervoimaa, […]

Runous kirjoittaa kohti ruumista

[harjoitellaanhengitys kulkee kaksi suuntaa: työnnät pintaa allasi, se työntää takaisin] Kun kirjoitan, haluaisin luopua ruumiista – ja niin parhaani mukaan […]

Keräile! Heittäydy kritiikin rihmastoon!

Tänä syksynä olen keräillyt, kuivannut ja säilönyt, puhdistanut, matkustanut mökille neljän sienikuivurin kanssa ja nukkunut niiden hurinassa. Siinä sivussa, kun […]

ALKU EI LOPU

Runous on kirjainten kasvihuone. Tai jotain. Outoa kyllä, rakkauteni runouteen tiivistyy ennemmin sen ”tai jotain” -osuuteen kuin yhteenkään metaforaan. Rakastan […]

PAHOINVOINTI🤢

On kevät. Sen kauan odotettu valo on valloillaan kuin irti päästetty bulldogi, ja se iskee terävät säteensä väsyneiden suomalaisten verkkokalvoihin […]

Yhteisöllistä runoutta

Olen varma, että jos jotakuta pyydetään kuvittelemaan runoilija, hänen aivonsa karrikoivat esiin kiharapäisen pojan sulkakynän kanssa valkoisessa kauluspaidassa. Hän on […]

HI-DAS-TA LU-KU-A

Runous on eräänlainen antiteesi monille maailmamme ilmiöille ja virtauksille. Se on taloudellisesti tehotonta ja vaikeasti kaupallistettavaa. Runouden hyödyt ovat hankalasti […]

Runous ei ole ruusu

Minun tuskin tarvitsee käyttää näpytinlihaksistoani kertoakseni, etteivät kirjamessut edusta Suomen kirjallisuuden tilaa, vaan sen kapeaa ja kiiltäväksi hangattua kärkeä, joka […]

Puuta, heinää

Luonto on ollut läsnä runoudessa jo ennen kielen syntymää – tai näin ainakin haluan ajatella. Kirjoitan tätä palattuani Runosaari-festivaalilta, jonka […]

runografi@runografi.fi

Kesällä tekstit ulkoilevat mielellään. Kirjailijat vetäytyvät maalle, lukijat riippumattoon. Äkkiä näyttää siltä, että maamme jokaisesta kunnasta löytyy kirjailijaresidenssi tai runofestivaali. Tavallisesti kirjan mukana matkustaminen kysyy ennen kaikkea mielikuvitusta, mutta tähän aikaan vuodesta tekstit retkeilyttävät halukkaita myös materiaalisessa maailmassa. 

Kesäkuussa runous vei minut Viiankiaavan suolle kesken Sodankylän elokuvajuhlien. Öinen vaellus ruokojen, korsien, tupasvillan keskellä elähdytti etelän ihmistä jo itsessään, mutta varsinaisen levähdyksen tarjosi runoilija Sini Silverin esitys. Dystopia ok:n runot asettuvat sateiseen aapamaisemaan, jota retkeä järjestäneen Sompion luonnon ystävien mukaan kaksinkertainen suojelu ei turvaa: kuparikaivos himoitsee suon reunamaa, kätkeehän maasto alleen aarteita. 

Kun syön viimevuotisia karpaloita hyttysten syödessä minua keskiyön auringonpaisteessa, ymmärrän romantiikan ihanteita kirkkaammin kuin koskaan: herkän runosuokukan mutaiset juuret tavoittavat pinnanalaisen alitajuntamaailman liejuiset halut.

Runouden vertaaminen mihin tahansa ekosysteemiin tuntuu luontevalta, onhan monessa luonto- ja runoympäristössä oleskelu vaativaa mutta nautinnollista. Suoluonto ja suomalaisen taiteen olosuhteet muistuttavat muutenkin läheisesti toisiaan: kummankaan ylläpitäminen lajirikkaana ja elinvoimaisena ympäristönä ei kiinnosta nopeuden ja tuottavuuden nimiin vannovaa hallintojärjestelmää. 

Monella tapaa hidas, ajankohtaisuutta ja lukitsevia määritelmiä pakeneva runous heijastelee silti ympäristön tapahtumia ja on ajan hermoilla usein nopeammin kuin arvaisi. Ekokritiikki, toisten lajien ääneen eläytyvä puhe ja meneillään olevan luontokatastrofin kuvaus yhdistää runoutta yli lajirajojen.

Toimituksen suosituksiin kootut teokset kutsuvat lukijansa astumaan pois konventioiden polulta, juoksemaan aseemiseen metsään ymmärtämään puita ja tarkastelemaan tunturimaisemaa eri ajallisista perspektiiveistä, sillä runon takana odottaa räme. 

Nappaa sivulta lukuvinkit ja lottoa uusi lukupaikka Runografin toimitussihteerin laatimasta kesäbingosta sinne, missä kesääsi vietät. Nyt on meidän vuoromme viedä kirjaa. Mitä tapahtuu, kun runo pääsee retkelle? 

Hyvää runon ja suven päivää heinäkuun jokaisena päivänä toivottaa

Laura 

Toimituksen suositukset

Kaarina Valoaalto
Äimän käki

Tomi Kontio
Tunturin luokse, rakkaan

Uni Ojuva
Onhan sentään linnut

Helki Kallio
Neliöitä II Metsiä

Olli Sinivaara
Puut

Aunimarjut Kari
Juoksen