Uusimmat kritiikit

Ville Vanhala: Pikku-Politska pesee jalkansa suihkulähteessä

Tuomas Aitonurmi
Kommentit: 0

Kalle Talonen: Mitä kaupungissa tapahtui lähtösi jälkeen?

Tuomas Aitonurmi
Kommentit: 0

Marjo Heiskanen: Omaa sukua

Niklas Ferm
Kommentit: 0

W. G. Sebald: Luonnon mukaan

Carlos Lievonen
Kommentit: 0

Artemis Kelosaari: Kaupunki rämeen päällä

Carlos Lievonen
Kommentit: 0

Timo Suutarinen: Eikä varjoja enää ole

Reeta Holopainen
Kommentit: 0

The Poet of Whom the Heavens Cry = Runoilija jonka tähden taivaat itkee: Mohamed Ahmed Haji Omar

Janne Löppönen
Kommentit: 0

Nelli Ruotsalainen: Jälkivuoto

Carlos Lievonen
Kommentit: 0

Farzaneh Hatami Landi: Itkevä sade

Niklas Ferm
Kommentit: 0

Silja Järventausta: Iltapäivä isolla kirjaimella

Sofia Blanco Sequeiros
Kommentit: 0

Pääkirjoitukset

Yhteisöllistä runoutta

Olen varma, että jos jotakuta pyydetään kuvittelemaan runoilija, hänen aivonsa karrikoivat esiin kiharapäisen pojan sulkakynän kanssa valkoisessa kauluspaidassa. Hän on laiha, koska ei ole ehtinyt syödä kahteen vuoteen kaikelta TUNTEMISELTAAN.

Romanttinen kuva kirjailijasta yksinäisenä, sieluaan vuodattavana haittaeläimenä elää vahvasti yhteiskunnassamme, vaikka todellisuudessa kukaan ei työskentele yksin. Jokainen teos on vähintäänkin keskustelu edellisten taiteilijoiden kanssa ja taiteilijan käymien keskustelujen ja sosiaalisten kokemusten prosessointia ja tulkintaa, mutta käytännössä jokaisen hyvän kirjailijan takana seisoo hyvinkin konkreettinen ja materiaalinen kustantaja.

Kustantajat ovat usein näkymättömiä, ja julkisessa keskustelussa ne näyttäytyvät lähinnä moukkina, jotka yrittävät muokata taiteellista neroutta kaupallisiin tarkoitusperiinsä. Eräässä keskustelussa aiheutin shokin kertoessani, että korjaan käsikirjoitustani kustantajan kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta. Eikö se ole kuin visionsa myymistä Saatanalle?

Viime aikoina kuitenkin teknologia – tarkemmin ottaen erilaiset neuroverkkopohjaiset kuva- ja tekstigeneraattorit, kuten DALL-E tai ChatGPT – on nostanut keskustelun taiteilijuudesta keskiöön jälleen kerran. Myös uusia malleja kehitteleviä tieteellisiä julkaisuja ja tutkimuksia ilmestyy kovaa vauhtia.

Jotkut taiteilijat ovat jo ottaneet tekoälyn kumppanikseen taiteellisessa työskentelyssä, ja opettajat ovat alkaneet käyttää tekoälyä opetusmateriaalin tuottamiseen. Luovan työn tekijät ovat samanlaisen haasteen edessä kuin mitä teollistuminen ja automaatio aiheuttivat aikanaan käsityöläisille. Siinä ei lopulta voittanut tehdastyöläinen eikä artesaani, vaan tehtaanomistajat ja pääomasijoittajat.

On pidettävä huoli, että tilanne ei toistu, mutta se ei onnistu haastamatta nykyisiä taloudellisen arvon muodostumisen prosesseja ja ansaintalogiikkoja. Monet eivät ole valmiita tähän ja siksi kohdistavat kritiikkinsä tekoälyyn ja sen hyödyntäjiin ja siteeraavat tekijänoikeuslakeja. (Usein kritiikki on myös täysin oikeutettua, mutta konkreettisen toiminnan tasolla vaikeasti realisoitavissa muuten kuin boikotein.)  Tekoälyn yleistyminen ei saa tarkoittaa, että jo valmiiksi taloudellisesti heikossa asemassa olevat joutuvat taistelemaan toimeentulostaan yhä enemmän samalla kun toiset tienaavat sillä.

Koska Runografi ei voi kaataa kapitalismia tai pysäyttää tekoälyvallankumousta, toimituskunta nostaa pääkirjoituksen rinnalle erilaisia ihmisten välisen yhteistyön tuloksena syntyneitä teoksia. Elämäntyön toimituksia, keskusteluja menneisyyden hahmojen kanssa, kirjailijan ja kääntäjän dialogissa luomia tekstuaalisuuksia ja graafikon kanssa säntillisesti aseteltuja arkkeja.

Tämän lisäksi julkaisemme yli 30 uutta runokirja-arvostelua! Erityisesti käännöskirjallisuus on saanut kriitikkomme esseilemään, joten jos kaipaa pidempää luettavaa voi tutustua Milka Luhtaniemen kritiikkiin Ann Jäderlundin teoksesta syvä rakkaus ei ketään tai Atte Koskisen megatarkkaan ja -syvään, kaksiosaiseen kritiikkiin Lordi Byronin ja John Keatsin käännöksistä. Tutustu myös uusimman kriitikkomme Niklas Fermin ensimmäisiin sivulla julkaistuihin kritiikkeihin.

Kauan eläköön inhimillinen yhteistyö!

Terveisin,

Daniil Kozlov

”Päätoimittaja”


HI-DAS-TA LU-KU-A

Runous on eräänlainen antiteesi monille maailmamme ilmiöille ja virtauksille. Se on taloudellisesti tehotonta ja vaikeasti kaupallistettavaa. Runouden hyödyt ovat hankalasti […]

Runous ei ole ruusu

Minun tuskin tarvitsee käyttää näpytinlihaksistoani kertoakseni, etteivät kirjamessut edusta Suomen kirjallisuuden tilaa, vaan sen kapeaa ja kiiltäväksi hangattua kärkeä, joka […]

Puuta, heinää

Luonto on ollut läsnä runoudessa jo ennen kielen syntymää – tai näin ainakin haluan ajatella. Kirjoitan tätä palattuani Runosaari-festivaalilta, jonka […]

20 kritiikkiä ja säkeenkaarikirjallisuutta!

Runouden kielenkäytössä on mielestäni aina ollut jotain queeriä. Se, miten se genrenä ei suostu asettumaan paikalleen tai määrittymään, miten se […]

Runografi on päässyt alkuun tömähdellen (sanan hyvässä merkityksessä)!

Runografi on ollut olemassa vasta tovin, mutta pinnan alla on ehtinyt tapahtua yhtä ja toista! Bugien korjailun ja toiminnallisuuksien hiomisen […]

Tervetuloa Runografiin

Vau. Se on tosiaan julki. Tätä on vaikeaa tajuta, koska vaikka Runografi aukeaa lukijoille vasta tänään, olen viettänyt sen kanssa […]


helmi?Helmeen taittavat teokset ovat tekstimassaltaan kevyitä, pelkistettyjä ja vähäeleisiä, minimalistisia.
runsaudensarvi?Runsaudensarvi-luokituksen puolelle menevät teokset ovat tekstimassaltaan runsaita, monisanaisia ja maksimalistisia.
monoliitti?Monoliittiteos on muodossaan ja aiheissaan visusti pysyttelevä runoelma.
kaleidoskooppi?Kaleidoskooppi koostuu keskenään erilaisista runoista, joilla ei ole yhtä aihetta tai muotoa.
toimija?Toimiva puhuja on maailmansa aktiivinen, henkilöhahmomainen osa, joka vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa.
kertoja?Kertova puhuja on kuvailemansa ulkopuolella – hän pelkkä havainnoija, jonka läpi maailma virtaa.
ikimetsä?Ikimetsä-luokitellun teoksen kieltä, sen kielikuvia ja huomioita, hallitsee luonto; kallio, kidukset, valon välkehdintä lehvistön läpi kun tuulee.
kävelykatu?Kävelykatumainen teos pitää kielensä ja kuvastonsa kiinni urbaanissa - teollisuuden, lähiöiden ja asuntojen artefakteissa.
hah!?HAH!-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hah-kokemus. Ne kuplivat sitä.
hmm...?HMM…-kategorisoiduissa teoksissa painottuu hmm-kokemus. Ne johdattelevat siihen.